Kolumnit

150 000 ulkomaalaista opiskelijaa Suomeen?

Porista kuuluu kummia”, kuten Yleisradion eilinen artikkeli opiskelijatuontia koskien alkaa. Harri Ketamo ja Rovio Entertainment Oyj -videopeliyrityksellä kannuksensa luonut ”toinen porilainen visionääri” Peter Vesterbacka ovat puuhamiehinä robotiikkakampuksen perustamiseksi Poriin. Välitavoitteena on muutaman vuoden kuluttua 5 000 ulkomaista opiskelijaa etupäässä Kiinasta ja Intiasta, mutta tämä on vasta alkusoittoa.

    ”Porin robotiikkakampus on ikään kuin lähtölaukaus paljon isommalle kuviolle. Tarkoituksena on tuoda suomalaisiin korkeakouluihin ja ammattikorkeakouluihin lähivuosina ulkomailta 150 000 opiskelijaa.”

Sangen laajamittainen opiskelijatuonti oli esillä ensimmäisen kerran jo nelisen vuotta sitten nimenomaan Vesterbackan toimesta. Hän näkee Suomen koulutusjärjestelmän nykyistä avokätisemmällä tarjoamisella myönteisiä kansantaloudellisia vaikutuksia, mikäli ulkomaalaisia opiskelijoita alettaisiin haalia Kauko-Idästä tuottamaan paljon puhuttua sekä peräänkuulutettua lisäarvoa.

    ”Hänen mukaansa opiskelijatuonnista käydään keskusteluja parhaillaan kaikkien Suomen korkeakoulujen kanssa. Vesterbacka reissaa myös jatkuvasti ja Kiinassa neuvottelemassa.

    – Meille on tullut palautetta Intiasta, että pelkästään sieltä voisi tulla 300 000 opiskelijaa, Vesterbacka selittää.”

Aivan varmasti sieltä voisi tulla. Tästä tuskin kukaan rohkenee olla eri mieltä.

Jostain kumman syystä tavoitetta tai oikeastaan koko ns. liikeideaa ei nähdä realistisena. SAMKin rehtori Juha Kämäri:

    “– Itse en usko tuohon aikatauluun. Pidän sitä aika epärealistisena. Kyllä tässä hankkeen puuhamiehillä on kova työ saada nämä opiskelijat tänne.”

Ottaen huomioon nyt vaikkapa ihan aluksi sen, että nykyään Suomen korkeakouluissa on yhteenä noin 300 000 opiskelijaa, joista ulkomaisia on tällä hetkellä reilut 20 000. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää pyritään kasvattamaan samalla, kun kantasuomalaisia jää jo nykyään vaille opiskelupaikkoja.

Bisnesnerojen atmosfäärisen huikeissa visioissa kotoperäinen kouluttautumispotentiaali ei näyttele mitään roolia.

Käsitän idean Suomen koulutusjärjestelmästä vientituotteena siten, että edellä mainitut kaverukset tulisivat toimimaan välitys-/konsulttifirmana, jonka tosiasiallinen tulonlähde tulisi olemaan esimerkiksi kiinalaisten ja intialaisten opiskelijoiden kotimaat. Opiskelijoiden hankkimista harjoittaa jo nyt suomalainen koulutusvientiyritys Edunation, jonka neuvonantajina Ketamo ja Vesterbacka toimivat – jälkimmäinen myös yrityksen osakkaana.

Konseptissa Kiinan ja Intian oletetaan tekevän sijoituksen lähettämällä opiskeluikäisiä kansalaisiaan Suomeen, jota brändätään tarmokkaasti opintojen tarjonnan osalta maailman parhaimmistoon. Nämä maat (Kiina ja Intia) tulisivat kyseisessä konseptissa maksamaan paitsi opiskelijoiden lukukausimaksut myös kenties välityspalkkiot huippuluokan korkeakoulutason opintomarkkinat tarjoaville bisnesneroille. Näin he taas luonnollisesti lihottavat tilipussejaan.

EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille Suomessa opiskelu ei vielä toistaiseksi ole ilmaista lystiä:

    ”Tämän vuoden alusta oppilaitokset saivat alkaa periä lukukausimaksuja EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Lukukausimaksut vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa se on 7000 euroa, mutta esimerkiksi Helsingin yliopistossa lukukausimaksu on enimmillään 25 000 euroa.”

Kunnianhimoisen suunnitelman toteutuessa lähtömaiden luulisi odottavan saavan nämä kansalaisensa Suomessa valmistuttuaan takaisin kotimaihinsa hyödyttämään niiden työmarkkinoita ja kehittelemään ihmiskunnan tulevaisuuden mullistavia innovaatioita. Vesterbackan visio on täysin toisenlainen, jonka osoittaa lainaus neljän vuoden takaisesta artikkelista:

    ”- Näihin maihin [Ruotsi ja Iso-Britannia] työperäinen maahanmuutto on tuonut dynamiikkaa talouteen niin, että se on rikkaus.

    – Miksei otettaisi Suomeen 100 000 ulkomaalaista korkeakouluopiskelijaa? Osa heistä jäisi tänne töihin, perustaisi yrityksiä ja loisi kasvua.”

Varmasti osa jäisikin, mutta siitä, kuinka suuresta osuudesta Vesterbackan haikailemista 150 000 ulkomaalaisista opiskelijasta nyt puhutaan, ei ole olemassa edes valistunutta arviota.

Lisäksi Ketamon ja Vesterbackan visio pohjaa premissiin, jonka mukaan jokainen 150 000 ulkomaalaisesta opiskelijasta myös suorittaa opintonsa kunnialla ja valmistuu jäännöksettä siten, ettei yksikään heistä jää kuormittamaan suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää edes toistaiseksi.

Pohjimmiltaan kyse lienee tismalleen samanlaisesta liikeideasta kuin nykyisillä kotimaisilla työnvälitysfirmoilla, joille varsinaiset palkanmaksajat ovat päättäneet ulkoistaa rekrytointipalvelunsa. Ketamo ja Vesterbacka ovat oivaltaneet alkaa soveltaa samaa ideaa globaalilla tasolla ja pelaten asiakaskunnan osalta piirun verran väkevämmillä magnitudeilla.

Ratkaisematta tosiaan jäävät ihan aluksi mm. 150 000 ulkomaisen opiskelijan majoitus ja opettajat. Harri Ketamo ei näe tässä mitään ongelmaa, sillä opetuksessa voitaisiin hyödyntää aiempaa tehokkaammin keinoälyä – jota aiemmin mainittu Edunation sattumoisin kehittää.

Kai tämä kaikki on merkki jostain ”hyvästä pöhinästä”, ”rikkaudesta”, ”dynaamisuudesta” ja ”voimavarasta”, jotka ovat jo käsitteinä niin ylimalkaisia, ettei niiden hahmottamiseen tavallisen perusduunarin hoksottimet riitä.

Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Grilli kesäkuntoon - tulikulma.fi

Keräämme joitain tietoja käyttäjäkokemusten parantamiseksi. Mikäli ette halua auttaa meitä, voitte kieltäytyä seurannasta GDPR-asetuksen mukaisesti. Kieltäytyminen lisää evästeen, joka on voimassa yhden vuoden. Hyväksyn, Kieltäydyn, Lisää tietoa.
571