Kulttuuri

612-juhlapuhuja Jasmina Ollikainen: ”menetetyt itsenäisyys ja omanarvontunto voidaan saada takaisin”

Kuva 612.fi

Itsenäisyyspäivän keskeisiin tapahtumiin noussut 612-soihtukulkue järjestettiin tänä vuonna kuudetta kertaa. Juhlapuhujana oli Awakening-puhujanakin tunnettu Jasmina Ollikainen.

612.fi-yhdistyksen järjestämä soihtukulkue, jonka tarkoituksena on koota isänmaalliset suomalaiset ja kunnioittaa menneiden sukupolvien muistoa, alkoi jälleen Töölön torilta juhlapuheella klo 18.30. Puheen jälkeen osallistujille jaettiin soihdut ja torille kokoontunut väkijoukko järjestäytyi kolmiriviin Suomen lipun ja airueiden taakse. Kulkue eteni Hietaniemen hautausmaan sankarihaudoille, jossa moni jätti kynttilän tai muuten kunnioitti sankariristiä. Koko tapahtuma kesti yhteensä reilu tunnin.

Jasmina Ollikainen puhuu Töölön torilla. Lippuairue Liina Isto kuuntelee. Kuva N. A. Saramo.

Ollikaisen puhe käsitteli kansallista itsemääräämisoikeutta. Hän katsoi, että Suomen itsenäisyys on kyseenalainen eikä Suomi tällä hetkellä täytä itsenäisyyden kriteerejä, ja epäili, pyrkivätkö suomalaiset edes olemaan itsenäisiä. Ollikainen kuitenkin teroitti, että menetetyt itsenäisyys ja omanarvontunto voidaan saada takaisin. ”Kansakunnalla ei ole viimeistä käyttöpäivää”, hän totesi puheessaan, sillä ”sellainenkin valtio, joka kerran on pyyhitty kokonaan pois kartalta, voi nousta esiin uudestaan, entistä tietoisempana omasta arvostaan”. Ihmisyksilön rajallisuuden ylittää sukupolvien ketjuna tuhansia vuosia elävä kansa, jonka muodostamme. Hän myös muistutti, ettei mikään tapahdu itsestään ja kiitti jokaista säästä tai median mustamaalauksesta huolimatta paikalle saapunutta ja kannusti aktiivisuuteen.

Itsenäisyyspäivä oli Helsingissä sateentihkuinen ja lämpötilaa oli joitakin asteita. Harmaasta säästä huolimatta 612-soihtukulkueeseen osallistui sen verran ihmisiä, että kulkueesta katsottuna kolmirivisten soihtujen jana jatkui Runeberginkadun pitkällä suoralla pidempään kuin silmä kantoi. Poliisin reaaliaikaisen arvion mukaan paikalla oli noin 1 500 osallistujaa. 612.fi-yhdistyksen oman arvion mukaan, jonka yhdistys ilmoittaa perustuvan otoslaskentaan ja jaettujen soihtujen määrään, osallistujia oli 2 500.

612 oli houkutellut paikalle ns. vastamielenosoittajia, jotka poliisi piti kuitenkin erillään soihtukulkueesta. Vastamielenosoittajien parissa heilui sateenkaarilippuja, Antifan lippuja ja kommunistisia tunnuksia. Muutamassa kohdassa kulkueen aikana tien laidoilla tai poikkikaduilla seisoi huutelijoita. Yhdessä vaiheessa kuului paukkupommin ääni. Päivän tapahtumat sujuivat kuitenkin pääsääntöisesti rauhallisesti ja turvallisesti. Poliisin tiedotteen mukaan päivä sujui odotusten mukaisesti. Poliisi otti Helsingissä kuuteen eri kulkueeseen ja mielenosoitukseen liittyen kiinni 13 henkilöä, joista viisi 612-kulkueen yhteydessä. Poliisi ilmoitti, että suurilta häiriöiltä vältyttiin.

Poliisit pitivät ns. vastamielenosoittajat erillään 612-soihtukulkueesta. Kuva N. A. Saramo.

Itsenäisyyspäivänä oli useita muitakin isänmaallisia ja kansallismielisiä tapahtumia. Lipunnostoja, juhlajumalanpalveluksia, seppeleenlaskuja ja kulkueita järjestettiin ympäri maata. Monen itsenäisyyspäivän vieton aloitti Suomalaisuuden Liiton järjestämä valtakunnallinen lipunnosto Helsingin Tähtitorninmäellä. Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestettiin tänä vuonna Tampereella.

Lähteet Poliisi (1, 2), 612.fi

Lisäys 7.12.2019 klo 22.52: lisätty kulkueen järjestäjän arvio osallistujamäärästä.

Jasmina Ollikaisen 612-puhe:

Tämä päivä 6.12. on Suomen syntymäpäivä. Toisin kuin useimmat muut kalenterimme juhlapäivät, on tämä päivä puhtaasti meidän, suomalaisten ikioma juhlapäivä.

Päivällä on omat perinteensä. Toisille tämä on kynttilöitä ja television katselua, useimmille myös eräänlaisia juhlatilaisuuksia, suurempia tai pienempiä tapahtumia. Kouluilla on omat seremoniansa ja lukioissa itsenäisyyspäivään yhdistyy myös uusien ylioppilaiden valmistuminen. Varsinainen huipennus on kuitenkin presidentin vastaanotto ja sen seuraaminen. Juhlapukuiset julkisuudenhenkilöt pääsevät presidenttiparia kättelemään ja juhlapöydän herkkuja maistelemaan.

Ja heiltä kysytään, mitä itsenäisyys heille merkitsee.

Me täällä torilla emme vastauksia kuule, mutta voimme kyllä kuvitella millaisia ne ovat. Sitä ja tätä, kaikille kaikkea kivaa. Parhaassa tapauksessa veteraanit ja vapaus ehkä, toivottavasti, muistetaan mainita.

Mutta, itsenäisyys ei kuitenkaan ole makuasia. Eikä sen merkitys ole mielipidekysymys.

Itsenäisyys on yhtä kuin itsemääräämisoikeus. Se on halu ja mahdollisuus päättää omista asioistaan. Itsenäinen ihminen hallitsee omaa omaisuuttaan, huolehtii omista asioistaan ja kulkee halutessaan omaa tietään muiden mielipiteistä piittaamatta.

Samalla tavalla itsenäinen maa säätää omat lakinsa ja huolehtii taloudestaan. Se mitä muualla tästä ajatellaan, on itsenäiselle maalle toisarvoista.

Tällä hetkellä Suomi ei kuitenkaan näitä kriteereitä täytä. Kun emme saa päättää itse esimerkiksi sitä, millaisia autoja teillämme liikkuu tai edes sitä, siirtelemmekö kelloja kesäaikaan, on itsenäisyytemme oikeastaan hyvin kyseenalaista. Ja kun kaikkea omaakin päätöksentekoamme ohjaa se mitä meistä ulkomailla ajatellaan, tulee mieleen ettemme edes pyri olemaan itsenäisiä.

Usein vaikuttaakin siltä, että itsenäisyyspäivänä kaiken huomion saa historia ja varsinkin sotahistoria. Ikään kuin itsenäisyys olisi vain jokin historiantapahtuma ja itsenäisyyspäivä lähinnä muistojuhla. Ehkä asia onkin näin.

Silti tai sitten juuri siksi juhlia järjestetään aina vain enemmän ja näyttävämmin ja kaikenlainen kaupallisuus aiheeseen liittyen lisääntyy. On sinä toki logiikkansa. Kun alkuperäinen syy juhlia hämärtyy tai katoaa kokonaan, on tyhjiötä täytettävä kimalluksella ja iltapuvuilla ja vaikka vessapaperilla, jonka teemana on Tuntematon sotilas. Sen jälkeen voidaan siirtyä viettämään joulua, jonka sanoma on jo kauan sitten hautautunut lahjaröykkiöiden alle.

Linnanjuhlissa itsenäisyyden sanoma helposti hukkuu boolimaljaan, mutta meille täällä ulkona se on yhtä kirkas kuin soihdut joita kannamme. Täällä me emme vertaile vaatteitamme emmekä välitä vaikka ne olisivat samat kuin viime vuonna.  Täällä pimeässä me näemme vain siniristilipun ja monta pientä valoa. Jokainen näistä valoista pimeässä edustaa itsenäisyysmielistä suomalaista. Eikä meitä kylmyys tai tuuli haittaa. Monen soihdun valo ja lämpö auttaa meitä jaksamaan.

Juhlapuhuja Jasmina Ollikainen liittymässä soihtukulkueeseen. Kuva N. A. Saramo.

Ehkä teitä kuitenkin surettaa se mistä aiemmin jo muistutin. Ei meillä oikeasti ole sellaista itsenäisyyttä, jota tänään kuuluisi juhlia.

Ehkä teistä siis tuntuu siltä, että vietämme pikemminkin hautajaisia tai muistotilaisuutta. Hautausmaallehan olemme tässä kohta menossakin.

102 vuotta. Harvapa meistä ihmisistä elää niin kauan. Mutta tänään emme juhlikaan ihmisyksilöä, vaan valtiota ja kansakuntaa. Toisin kuin ihminen, kansakunnalla tai valtakunnalla ei tarvitse olla viimeistä käyttöpäivää. Siinä missä me ihmiset harvoin näemme kokonaista vuosisataa, voi muodostamamme kokonaisuus elää sukupolvien ketjuna tuhansia vuosia. Ja sellainenkin valtio, joka kerran on pyyhitty kokonaan pois kartalta, voi nousta esiin uudestaan, entistä tietoisempana omasta arvostaan. Kerran menetetyt itsenäisyys ja omanarvontunto voidaan saada takaisin.

Pitäkää tämä tänään mielessänne.

Pitäkää kuitenkin mielessänne myös se, ettei mitään tapahdu itsestään tai väistämättä. Jotta Suomi voisi säilyttää edes ajatuksen itsenäisyyden merkityksestä, se tarvitsee henkisesti itsenäisiä ja omaa tietään kulkevia ihmisiä sekä näiden aktiivisuutta. Suomi tarvitsee teitä. Teitä, jotka tännekin tänään tulitte säästä tai median mustamaalauksesta välittämättä. Se on asenne, josta kaikki lähtee.

Siksi kiitän teitä ja toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille teille, jotka Suomen itsenäisyyden merkityksen  todella ymmärrätte.

  • 369
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Avatar

N. A. Saramo

Nico Anton Saramo on mäntsäläläinen kansallismielinen aktiivi, joka kuuluu Suomen Sisuun ja Perussuomalaisiin. Saramo on ollut puhujana 612-soihtukulkueessa, Awakening-konferenssissa ja Tunne juuresi -keskustelutilaisuudessa.