Kolumnit

Ääni itsenäiselle ajattelulle

Tulipa tuossa eräänä päivänä mieleeni pieni hajatelma liittyen kuplautumiseksi kutsuttuun ilmiöön sekä maamme suurimpien asutuskeskittymien (pääkaupunkiseutu omana lukunaan) ja harvaan asuttujen seutujen erkaantumiseen toisistaan. Varoitan tosikoita lukijoita jo tässä vaiheessa siitä, että alla oleva suorastaan pursuaa yksinkertaistuksia, yleistyksiä ja karikatyrisointia erilaisten ihmistyyppien sekä elinympäristöjen osalta. Toisaalta haluaisin muistuttaa, ettei stereotypioilla ole tapana syntyä täysin tyhjästäkään.

Kuvitelkaa jonkin matkaa keski-iän ylittänyt ja jossain niistä monista Suomen vähäväkisistä (sanotaan, että asukkaita on vähemmän kuin 3 000 henkeä) sekä alati pahenevasta muuttotappiosta kärsivistä kunnista asuva sekä siellä vieläpä mahdollisesti koko ikänsä asunut ja voimakasta kotiseuturakkautta tunteva henkilö. Kuvitteellisen esimerkkihenkilömme sukupuolella ei ole väliä. Hänelle tärkeintä on se, että lähipalvelut toimivat ja kirkonkylällä on edes yksi kauppa, joka on auki vähintään arkipäivisin.

Pienessä kunnassa ei ihmeempiä tapahdu, eikä suuren maailman meno sen asukkaita liiemmin hetkauta. Toisaalta tämä on yksi syy siihen, että esimerkkitapauksemme kaltaiset henkilöt niin kovin viihtyvät rakkaalla kotipaikkakunnallaan, synnyinseudullaan, ja näin ollen heidän olisi hyvin vaikea kuvitellakaan asuvansa jossain muualla kuin mihin on koko elämänsä ajan tottunut. Heille on tärkeintä, että elämänmeno on mahdollisimman hyvin ennustettavissa ja varmaa.

Hämmennetään kuitenkin keitosta sen verran, että esimerkkihenkilömme on jokseenkin perillä päivänpolttavista asioista tavanomaisimpien viestimien, eli television, radion sekä maakunnan tutusti ja turvallisesti omaan postilaatikkoon kopsahtavan päivälehden avulla. Esimerkkihenkilömme havaitsee uutisvirrasta erilaisia trendejä koskien sitä, mihin suuntaan kansalaisten asenteiden tulisi muovautua ja millaisia ilmiöitä heidän tulisi tiedostaa.

Toisinaan viestimet tiedottavatkin asioista ja ilmiöistä, jotka eivät ole kyseisellä paikkakunnalla saati esimerkkihenkilömme elämässä koskaan näytelleet minkäänlaista sijaa, eikä hänellä sekä hänen tuttavillaan samalta paikkakunnalta, johon lähipiiri naapuripaikkakunnilla asuvia sisaruksia ja ystäviä lukuun ottamatta rajoittuukin, ole niihin mitään samaistumispintaa. Uutisoinnin sävy kuitenkin ajaa henkilön pohtimaan sitä, onko hänen maailmankatsomuksessaan jotain vialla.

Nostakaamme näistä uutisoinnin kohteena olevista trendeistä esiin monikulttuurisuuden, sen saranapuolelta ujutetun kulttuurisen omimisen (= appropriaatio) kauhistuksen, sukupuolineutraaliuden sekä -sensitiivisyyden ja ilmastonmuutoksen ympärillä vellovan hysterian.

Medioissa omaan moniarvoisuuteensa ja tiedostavaisuuteensa läkähtymäisillään olevat edistyksellisyyden suurlähettiläät toitottavat, kuinka …

  1. … kaikki kulttuurit ovat tasan yhtä arvokkaita ja Suomesta tulee ratkaisevasti parempi paikka, mikäli eri kulttuureita on maamme väestössä edustettuna mahdollisimman paljon;
  2. … vain joillain kansanryhmillä on etnisen taustansa johdosta oikeus käyttää siihen tavanomaisesti liitettyjä piirteitä sekä symboleita, kuten pukeutumista, hiustyyliä tai kieltä;
  3. … sukupuolia on vanhakantaisen näkemyksen, kahden, sijaan vähintään kaksinumeroinen määrä ja
  4. … koko planeetta on sen viimeisintä kolkkaa myöten tuhoon tuomittu suomalaisten ylikulutuksen sekä maamme liian vähäisten hiilinielujen vuoksi.

Jokaisella näistä teemoista on hyvin vähän kosketuspintaa esimerkkihenkilömme elämään, eikä mikään niistä näyttäydy hänen asuinseuduillaan. Väestö on varsin monokulttuurista aina uskontoa, kieltä, tapakulttuuria ja pukeutumista myöten, ihmiset vähintäänkin vaikuttavat toimivan hyvin perinteisten (jonkun mielestä kenties ”cis-normatiivisten”) sukupuoliroolien mukaisesti ja mikäli kirkonkylältä lähtee huristelemaan mihin tahansa ilmansuuntaan, maisema vaihtuu joko pelloksi tai metsäksi.

Esimerkkihenkilömme ei näistä lähtökohdista oikein pysty olemaan mitään mieltä monikulttuurisuuden autuudesta ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöjen kirjosta. Asia on kaukana hänen prioriteettilistansa ulkopuolella. Hänen on havaintojensa perusteella hankala yhtyä näkemyksiin hiilinielujen riittämättömyydestä. Hän lienee juurikin sellainen, jota moniarvoisissa sekä edistyksellisissä piireissä luonnehdittaisiin juntiksi, jota olisi syytä käydä valistamassa.

Eikä vähiten siksi, ettei hän enää ajattelisi ja valtiollisissa vaaleissa äänestäisi vastoin edistyksellistä ja Ainoaa Oikeaa totuutta, kuten esimerkiksi siten, että …

  1. … eri kulttuurit voivat itsessään olla arvokkaita itsenäisinä kokonaisuuksinaan, mutta ne edustavat globaalia kulttuurien kirjoa parhaiten siten, että kukin kulttuuri pysyy niiden pääasiallisten edustajien omilla asuinalueilla;
  2. … yksikään kulttuuri ei voi olla niin herkkä, että murtuisi sirpaleiksi sen vuoksi, että siihen liitettyjä ominaispiirteitä käytetään osana viihdeteollisuutta – varsinkin, mikäli tämä tehdään tarkoituksellisen liioitellusti, kuten karikatyyreissä on tapana;
  3. … sukupuolia voi olla nykykäsityksen mukaan muitakin kuin kaksi, mutta tätä ei tule väen vängällä hieroa kaikkien mahdollisten kansalaisten naamoille, mikäli nämä itse ovat haluttomia vastaanottamaan SETA-henkistä julistamista ja
  4. … moniin verrokkimaihin nähden mm. vastuullisen metsänhoidon, teollisuuden päästörajoitusten, korkean polttoaineverotuksen sekä hyvän kierrätysasteen johdosta Suomi tekee jo nyt varsin paljon ilmastonmuutoksen torjunnan eteen ja lisäruoskinta on tarpeetonta.

Esimerkkihenkilömme saattaa ihmetellä sitä, että mikä kosminen pakko hänen on suvaita, ymmärtää ja hyväksyä kaikkea, josta hänet ikään kuin pakotetaan muodostamaan kanta kaikkia informaatiokanavia pitkin tulevan vyörytyksen myötä. Julistava sanelupolitiikka on omiaan aiheuttamaan vastaanottavan yleisön ärsyyntymistä, joka puolestaan johtaa muutosvastarintaan. Esimerkkihenkilöä ärsyttää se, että hänen mielipiteensä lytätään suunnilleen jo kenenkään sitä kuulematta.

Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu elimellisesti se, että suhtaudumme pääsääntöisesti hyvin nihkeästi jostain ylempää saneltuihin mahtikäskyihin koskien sitä, miten meidän tulisi ajatella yhteiskunnallisista asioista. Menneinä aikoina tämä tietynlainen jukuripäisyys pelasti maamme ajautumasta ensin fasistien ja sittemmin kommunistien hallintaan, ja ääriliikkeillä on yhä hyvin marginaalisesti kannatusta kansan keskuudessa.

Lopuksi mainitsemisen arvoista on se, rakkaat ystävät ja kylänmiehet, että tällä esimerkkihenkilöllämme ja lukuisilla hänen kaltaisillaan on täysin yhtäläinen äänioikeus kuin sillä itsensä kansakunnan kaapin päälle ylentäneellä akateemisella, tiedostavalla ja kirkasotsaisella idealistilla, joka pahoittaa mieltään siksi, etteivät kanssaihmiset aina perimmäisiä syrjäkyliä myöten suostu (= alistu) jakamaan samaa maailmankuvaa hänen kanssaan.

  • 105
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti