Muu maailma

Afganistan: 70% tulijoista on elintasopakolaisia

Afganistan. Kuva Pixabay.

Itävallan liittovaltiolle työskentelevä turvapaikanhakijoiden taustoja tarkistava Karl Mahringer sanoo, että 70% Afganistanista saapuvista turvapaikanhakijoista hakee parempaa elintasoa Euroopasta.

Itävaltalainen Karl Mahringer on nähnyt paljon. Hän asui vuosien 2009 ja 2014 välisenä aikana Afganistanissa, ja vierailee maassa edelleen säännöllisesti tarkastamassa turvapaikkahakemuksen jättäneiden afgaanien väittämiä. Mahringer on valantehnyt asiantuntija ja työskentelee myös liittovaltion hallinto-oikeudelle.

KURIER kertoi kielteisen päätöksen saaneen afgaanin tapauksesta. Hänen itävaltalaiselle tyttöystävälleen kerrottiin, että hänen voi olla järkevää seurata miestä Afganistaniin.   Oletteko samaa mieltä tästä?

– Periaatteessa kyllä. Mutta nykyaikaiselle eurooppalaiselle naiselle olosuhteet ovat katastrofaaliset. Jos hänen miehensä on kotoisin Afganistanin eteläosasta, missä ihmiset asuvat savimajoissa, hänen tulisi miettiä asiaa toisen kerran. Afganistanissa hänen täytyy myös hyväksyä, että naisena hänellä ei ole mitään oikeuksia. Jos hän olisi minun tyttäreni, nousisin vastarintaan.

Milloin olitte viimeksi Afganistanissa?

– Kaksi viikkoa sitten. Olin Kabulissa, Masar-e-Sharifissa ja Herassa. Eroa nykypäivän ja vuoden 2009 välillä ei ole nähtävissä. Syksyisin on aina Talibanin syysoffensiivi, jolloin järjestö hyökkää sotilastukikohtia ja hallituksen virastoja vastaan. Tilanne rauhoittuu talveksi ja iskut alkavat taas keväällä uudelleen. Lisäksi on vielä shiiojen ja sunnien välisiä yhteenottoja, moskeijoiden pommituksia, erityisesti pyhinä.

Maassa on paljon vähemmistöjä?

– Afganistan on vähemmistöjen maa. On uzbekkeja, tadžikkeja, balochistanilaisia, nurestanilaisia jne. Isot heimot koostuvat monista pienemmistä. Maassa on monentasoisia rakenteita. Yksi ongelma on Pakistanin ja Afganistanin välinen raja, joka on vedetty mielivaltaisesti. Raja-alue on no-go -aluetta. Sinne vetäytyvät kaikki hullut.

Voiko maahan edelleen matkustaa?

– Kyllä, ottaen huomioon turvamääräykset. Kun paikalliset sanovat jostain aluuesta ”sinne ei ajeta, siellä on Taliban tai muita kapinallisia”, silloin sinne ei kannata mennä. Todennäköisyys tulla ryöstetyksi Kabulissa on suurempi kuin joutua Talibanin iskun kohteeksi. Monet syyttävät Talibania tai ISIS:iä siitä, mihin rikollisjengit itse asiassa ovat syyllisiä. Kaikki ei ole poliittisesti motivoitunutta.

Koskeeko tämä ulkomaalaisia vai jopa paikallisia?

– Ulkomaalaiset eivät erityisesti ole kohteena, kuten eivät myöskään kansainvälisten organisaatioiden työntekijät.

Sitten maasta  ei ole syytä paeta. Miksi kovin monet tekevän niin?

– Koska rikolliset kertovat ihmisille, että rouva Merkel odottaa heitä ja he saavat talon ja auton. Siksi kokonaisten kylien nuoret miehet lähtevät Eurooppaan, ja heitä matkustaa jopa 60 bussillista joka päivä Iranin rajalle. Kyseessä on salakuljettajille erittäin hyvä bisnes.

Amnesty International ei ole samaa mieltä. Kuolemantapauksia oli vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin, eikä 2017 näytä paremmalta.

– Siitä voi olla samaa mieltä. Mutta missä iskut tapahtuvat? Hallituksen alueella Kabulissa. Sotilastukikohdissa, korkeimmassa oikeudessa.  Silloin valitaan vain 10 minuuttia pidempi kiertotie.

Erityisesti nuoret miehet saapuvat Eurooppaan.Miksi?

– Afganistanissa julkisen sektorin keskipalkka on $75 kuussa, yksityissektorilla $100. Tämä tavallisesti on perhettä kohti.  Nyt he yksinkertaisesti lähettävät rahaa kotiin. Älytön juttu. Näin heidän perheensä elävät paljon paremmin. Ongelmaa ei olisi, jos tulijoilla olisi työtä.  Monet tulijoista eivät kuitenkaan kykene työhön tai eivät saa työtä, koska heillä ei ole koulutusta.

Onko Afganistanissa lainkaan mahdollisuutta saada koulutusta?

– Tottakai on. Afganistanissa on kouluja kaikkialla.

Miksi sitten Afganistanissa on niin paljon luku- ja kirjoitustaidottomia?

– Tyttöjä ei ole laitettu kouluun pitkään aikaan. Yleinen koulutustaso on verrattain matala. On myös eroja kaupunkien ja maaseudun välillä.

Kuinka paljon afgaaneja itse asiassa joutuu vainon kohteeksi?

– Sanoisin, että 70 prosenttia Itävaltaan tulevista afgaaneista ovat elintasopakolaisia.

Mutta koko ajan kuulee tarinoita uhasta ja tapetuista sukulaisista.

– Tapasin kerran Taliban-johtajan,  jonka oli väitetty vainonneen erästä henkilöä. Hän nauroi. Hän ei olisi edes osannut kirjoittaa uhkauskirjettä, hän oli luku- ja kirjoitustaidoton. Kabulissa on eräs katu, missä istuu kirjoittajia. Kävin siellä itse toteamassa tilanteen. Sieltä voi ostaa näitä uhkauskirjeitä 10-100 dollarin hintaan.

Voivatko pakolaiset vain palata takaisin?

– Periaatteessa se ei ole ongelma, mutta  jokaisen tapauksen arviointiin ei pitäisi käyttää niin paljon aikaa. Jos siihen menee vuosia, turvapaikanhakija ei integroidu enää Itävaltaan tai Afganistaniin. Tarvitaan Euroopan laajuista järjestelmää ja nopeasti. Suurin osa vuosien 2014 ja 2015 turvapaikanhakijoista ei tullut yksinomaan Afganistanista, vaan myös Turkin, Libanonin ja Jordanian pakolaisleireiltä. Lahjoittajamaat olivat leikanneet UNHCR:n (YK:n pakolaisjärjestö) rahoitusta, ja yhtäkkiä heidän oli pakko lähteä leireiltä.

Afganistanin pakolaisministeri oli juuri Wienissä ja vaati turvapaikanhakijoiden palautusten lopettamista, koska maalla ei ole siihen varaa.

– Kyseessä on poliittinen lausunto. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että palautettavia on paljon. Palautuksia ei pidä kuitenkaan lopettaa, vaan maata tulee auttaa.  Palautettavista ihmisistä tulee huolehtia. Koulutukseen ei kannata panostaa, jos siellä ei ole mahdollisuuksia saada työtä.

Millaista apua palaavat tarvitsevat?

–  Voisimme auttaa palaajia ensimmäisten kuukausien aikana, varmistaa, että he saavat ruokaa. Arvioiden mukaan Afganistanissa toimii yli 700 hyväntekeväisyysjärjestöä. Jokaisella on omat projektinsa. Jos niiden toiminnan saa  keskitettyä, voi auttaa ihmisiä.

Kuinka kauan menee yhden turvapaikanhakijan tapauksen käsittelyyn? Kuinka helppoa yksityiskohtien tarkistaminen on?

– Tutkimukseni ja raporttini perustuvat kahteen eri lähteeseen ja yleensä mukana on käynti paikan päällä. Yritän saada raportin valmiiksi kahden viikon tai korkeintaan kuukauden sisällä. On myös tapauksia, joita ei voi todistaa. Esimerkiksi Nurestania koskevat tapaukset. Alue oli ja on edelleen rettelöitsijöiden valtakuntaa, eikä sinne menemistä oikein suositella.

Kurier

 

Jakoa

Uusimmat uutiset