Kotimaa

Aivoinfarktin saanut vanhus Oulussa yhteispäivystyksessä – puoli vuorokautta ”ryssän helevetissä”

Kuva Petri Saarela.

Vanhus lähetettiin kotikaupunkinsa aluesairaalasta Oulun yliopistolliseen sairaalaan neurologin vastaanotolle, koska hänen epäiltiin saaneen aivoinfarktin. Vanhaa miestä saattamaan lähti hänen vaimonsa. Käynti alkoi yhteispäivystyksestä, jossa aikaa kului puoli vuorokautta, ennen kuin väsyneet ja turhautuneet vanhukset saivat asian hoidettua.

Jo kovin iäkäs, lähelle 90 ikävuotta päässyt mies on voipunut. Verenohennuslääkitys vie voimat, ja aivoinfarktista on aikaa vain viikko.

– Olimme menossa kauppaan autolla, kun kohtaus tuli. Tuli paha olo ja tuntui, että kaikki ei ole kunnossa. Pysäytin auton ja sanoin vaimolle, että nyt sinun täytyy ajaa – mies kertoo hiljaisella äänellä.

Kauppamatka keskeytyi, ja vaimo ajoi auton kotiin, vaikka ei juurikaan muuten autoa enää aja. Kun kotiin oli päästy, pahoinvointi helpotti hieman.

Seuraavaksi jalkaisin tehty kauppareissu päättyi miehen eksymiseen kaupunkiin, jossa hän on asunut lähes 50 vuotta. Vaimon löydettyä hätääntyneen miehensä, he päättivät lähteä kaupungin aluesairaalaan, sillä kaikki ei todellakaan tuntunut olevan kunnossa.

– Täällä oli tosi fiksua toimintaa. Heti otettiin kuvat ja verikokeet, kaikki kävi tosi nopeasti, vanhukset kehuvat aluesairaalan toimintaa, josta heillä jo entuudestaan on hyviä kokemuksia.

”Alkoi katastrofi”

Aluesairaalan lääkäri epäili aivoinfarktia ja totesi, että tarvitaan neurologin lausunto asian varmistamiseksi. Sen saamiseksi oli mentävä Ouluun. Vanhusten päästyä Ouluun Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sairaalaan, ”alkoi katastrofi”.

Oulun sairaalan yhteispäivystyksessä vietetyn työpäivän mittaisen tovin aikana ainoastaan kirjauduttiin sisään ja otettiin verikoe.  Kun vaimo yritti löytää vettä kysymällä, hänen saamansa vastaukset olivat ”en ehdi”, ”täällä on toiminta meneillään, kysykää hoitajalta”, ”en voi auttaa”.

– Olin aivan hukassa. En uskaltanut väsynyttä ja hermostunutta miestä jättää yksin.

Yhteispäivystyksessä oli kylmä, eikä auttavaa henkilökuntaa näkynyt.

– Mies paleli kauheasti. Siellä oli kuin ”Siperian arolla”.

Sota-ajan eläneen miehen mielestä yhteispäivystys oli kuitenkin kuin ”ryssän helevetti”.

– Kerättiin kaikkea mahdollista päälle, takit ja kaikki. Lopulta hoitaja tuli paikalle ja sanoi, että saa mennä pitkälleen. Kuusi tuntia vain istuttiin ja paleltiin siellä. Ja odotettiin.

Lopulta eräs toinen potilas osasi neuvoa, mistä saa vettä. Vaimon noutaessa juotavaa, hoitaja oli hakenut miehen. Mies oli poissa vain pari minuuttia, ja palattuaan kertoi hoitajan vain kysyneen, miksi hän on täällä.

– Teidänhän se pitäisi tietää – aivoinfarktin vastikään saanut mies oli vastannut.

Vihdoin mies pääsi neurologille. Onneksi sinne vietiin paareilla, että sai olla pitkällään. Palelevien vanhusten vointia ei kyselty. Nälkäkin alkoi tulemaan tuntien öisen odottelun jälkeen. Ruokaa ei saanut mistään.

– Onneksi oli pala piirakkaa mukana, jonka sain syötettyä miehelle. Ja sitä vettä.

Vaimo yritti ehdottaa pientä kävelyä, jotta tulisi lämmin, mutta se oli kuitenkin kiellettyä.

– Pitää olla paikallaan, sanottiin.

Mies alkoi hermostumaan odotteluun ja vaati päästä kotiin.

”Tämä on kaaosta”

Neurologin vastausta ei alkanut kuulumaan, joten vaimo yritti kysyä tapaamaltaan hoitajalta, mitä on tapahtumassa. Hoitaja ei tiennyt ja pyysi vaimoa tiedustelemaan asiaa eräältä toiselta hoitajalta.

Vaimon löydettyä kyseisen hoitajan huoneen, hänet häädettiin jo ovelta ulos.

– Menkää pois, menkää pois, ei tänne saa tulla, menkää pois.

– Minä vaan halusin tietää, kuinka kauan tämä vielä kestää.

– Olette seuraavana, seuraavana.

Vaimo seisoi kiinni menneen oven takana keskellä sairaalakäytävää ja huusi.

– Tämä on kaaosta! Täällä ei ole mitään järjestystä! Tämä on kaaosta!

”Täällä minä istun aulassa niin kuin aiemminkin”

Vaimo sai miehen tottumaan ajatukseen, että vielä ei voida lähteä kotiin. He istuivat ja odottivat. Ja palelivat. Se seuraava vuoro tuli sitten parin tunnin kuluttua. Silloin oli menossa yhdestoista tunti yhteispäivystyksessä.

– Kun pääsimme viimein kolmen aikaan aamuyöllä neurologille lausuntoa kuulemaan, tämä oli tosi kiireinen ja otti välissä muitakin asioita hoitaakseen muun muassa puhelimella.

Kun neurologin vastaus oli saatu, miehen piti jäädä osastolle. Vaimo lähti lopen uupuneena kolmen jälkeen aamuyöstä kohti 50 kilometrin päässä sijaitsevaa kotia. Matkalla hän soitti miehelleen, sillä hän halusi varmistua, että kaikki on kunnossa.

– Täällä minä istun aulassa niin kuin aiemminkin – mies vastasi.

Väsynyt, järkyttynyt ja turhautunut vaimo pyysi miestään antamaan puhelimen osaston hoitajalle.

– Pyysin hoitajaa, että katsokaa edes että mies on pitkällään eikä palele koko ajan. Hänellä on kuitenkin ollut aivoinfarkti aivan äskettäin, vaimo muistelee.

Sairaalaelämää

Osastolle jäänyttä miestä sairaalaelämä ei miellytä, puhumattakaan karuista kokemuksista yhteispäivystyksessä Oulussa.

– Sairaalaelämä, se on kauhean levotonta.

Neurologilta saatu diagnoosi on aivoinfarkti.

– Mistä se johtuu, sitä on tutkittu, ja se näyttäisi johtuvan sydämen toimintahäiriöistä.

Vanhukset eivät halua nimiään julkisuuteen, mutta henkilöllisyydet ovat toimituksen tiedossa.