Kulttuuri

Ajankohtaista satiiria nettipoliiseista ja muusta

Kuva Pixabay.

Ajankohtaista satiiria nettipoliiseista ja muusta – Nettipoliisi Hansu Hujasen ihmeelliset seikkailut.

Nettipoliisi Hansu Hujasen ihmeelliset seikkailut
Arto Luukkainen
Atrain&Nord Kustannusliike
2018
287 sivua

”Nettipoliisi Hansu Hujasen ihmeelliset seikkailut” on Arto Luukkaisen satiirinen teos nykypäivän Suomesta. Tarina kokoaa yhteen koomisella tavalla kaikki tuoreimmat puheenaiheet ja muoti-ilmiöt aina ruokatrendeistä setämiehiin ja seksuaalisiin erikoisuuksiin. Helsingin ja maaseudun välinen vastakkainasettelu on myös huomioitu tarinassa. Pappistaustainen Luukkainen muistaa lisäksi käsitellä kirkon muuttunutta roolia hyvin osuvalla tavalla. Mutta kuten kirjan nimikin kertoo, tärkeimpänä kritiikin kohteena Luukkaisella on vihapuhehysteria, maaninen rasistijahti ja suunta johon poliisin toiminta varsinkin netissä on kehittymässä. Koko kirjaa läpäisevä seikka on myös aikuisten ihmisten lapsellisuudelle ja minä-keskeisyydelle nauraminen. Tätä ilmentää kirjassa Suomea hallitseva ”Minä-puolue” ja sen ”minä-ideologia” eli minuuden palvonta.

Päähenkilö on kirjan nimen mukaisesti nettipoliisi nimeltä Hansu Hujanen. Hän on palvottu sankari vihapuheen ja väärien ajatusten vastaisessa taistelussa, sillä hän on kehittänyt järjestelmän, jolla on mahdollista saada ihmisiä kiinni vääristä ajatuksista pelkkien ilmeiden perusteella. Hansu on idealisti ja minä-ideologialle sekä rasisminvastaiselle taistelulle niin omistautunut, että pitäytyy niissä silloinkin kun ne osuvat häntä niin sanotusti omaan nilkkaan.

Kirjan muita tärkeitä henkilöitä ovat pääministeri Iso-Örjäke sekä mikkihiirtä muistuttava valtionvarainministeri. Heidän persoonissaan on ehkä enemmän ristiriitaisuutta. Hyvin huvittavaa kirjassa onkin se, että sen maailmassa seikkailevat sekaisin ihan oikeat suomalaiset ja eurooppalaiset päättäjät, mutta samalla myös näiden pilaversiot. Myös eräänkin tunnetun kirjailijan sekä Helsingin yliopistosta tutut hahmot voi kirjasta löytää, mikä on varsinkin opiskelijan näkökulmasta hyvin hauskaa.

Rakenteeltaan kirja tuntuu ainakin aluksi hieman poukkoilevalta, ja lukeminen vaatii paljon keskittymistä. Kun tekstissä pääsee pidemmälle, pääsee myös tarinaan kiinni paremmin. Tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Suomeen, mutta Hansun seikkailuissa päädytään käymään myös muualla Euroopassa kuten Ruotsissa, jossa palavat autot toimivat katuvaloina.

Luukkaisella on omanlaisensa rempseä ja vauhdikas tyyli kirjoittaa. Ajoittain vauhti on ehkä liiankin hurja ja alleviivaava. Lukija kyllä ymmärtäisi teoksen satiiriksi ja nykyajan ilmiöitä ivaavaksi vähemmälläkin korostuksella. Samalla kirjoittamisen vauhdissa aikamuotoja on käytetty sekaisin, mikä hieman haittaa luettavuutta. Henkilöhahmoja ja heidän tunteitaan sekä ajatuksia Luukkainen kuvailee runsaasti, mikä taas on hyvä, sillä näin heistä syntyy elävä kuva. Sen sijaa miljöön kuvailu jää vähemmälle ja sitä olisi voinut olla lisää. Luukkaisen tekstissä silmiin pistää myös lainasanojen ja muiden muotisanojen ironinen käyttö. Toisaalta hän viljelee myös omaperäisiä ja ilmeisesti itse keksimiään sanoja, mikä on erityisen ilahduttavaa. Sillä tavalla suomen kieltä ylläpidetään ja rikastutetaan hyvällä tavalla.

Kirjan kansi ja kuvitus viittaa keskiaikaisiin piirroksiin luonnottomista hahmoista, joita munkit saattoivat tehdä kirjojen kopioimisen lomassa ajan kuluksi mutta myös kritiikkinä esimerkiksi kirkkoa kohtaan. Tämä on muuten erittäin hyvä valinta tähän kirjaan.

Nettipoliisi Hansu Hujasen seikkailut ei siis ole vakava kirja, ja suosittelen sitä sellaisille, jotka ovat ehkä kyllästyneet vakaviin juttuihin nettipoliiseista ja poliisin väitetystä politisoitumisesta. Toisaalta Hansu Hujanen on selvästi samaa sarjaa kuuluisan Keijo Kaarisateen kanssa. Niinpä Hansun tarinaa voidaan pitää erityisen ajankohtaisena ja suositeltavana nyt kun somen parodiatilejä aletaan jäädyttää. Satiiria ja vitsejä on syytä tuottaa useammalla rintamalla. Painettuun ja kirjalliseen satiiriin on vaikeampi puuttua, ellei nyt sitten kirjoja ryhdytä takavarikoimaan (mihin en sentään usko). Perinteisissä kirjoissa ja perinteisissä satiirin muodoissa onkin se hyvä puoli, että ne ovat luotettavampia ja kestävämpiä monella tavalla. Hansunkin tarina voi olla kiinnostava ajankuvaus myös tulevilla sukupolvilla ja ehkä siitä saisi vitsikkään elokuvankin. Toisaalta siinä on paljon nimenomaan tähän hetkeen liittyviä asioita, niin etteivät ne välttämättä ole ymmärrettävissä enää parinkymmenen vuoden päästä. Hansu Hujasen seikkailuista siis tuskin tulee klassikkoa, mutta varmaa on ainakin se, että jos sinulla kyseinen kirja hyllyssäsi ei sitä kukaan tule sieltä ”jäädyttämään”.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

  • Grillien varaosat! yli 100€ ostoksiin ilmainen toimitus

Kansalaisen verkkokauppa