Kulttuuri

Ajatuksista voidaan tuomita

Kirjailija Tenho Kiiskisen kirja-arvio Kiuas Kustannuksen suomeksi julkaisemasta teoksesta Kallokaiini.

Kukapa ei haluaisi joskus tietää, mitä lähimmäiset todella ajattelevat minusta. Yksityisten ihmisten ajatusleikit ja toiveet liittyvät luonnollisesti rakkaus- ja työelämään, mutta politiikassa ajatus täydellisestä rehellisyydestä on vähintään yhtä vaarallinen kuin mielikuvitusta kiihottava. Sarjakuvien parissa kasvaneet sukupolvet muistavat hiidenkiven alle jääneen tietäjän, joka alkoi tärähdettyään aina nauraa tavatessaan koomisen lihavan miehen, koska tämä oli koominen lihava mies. Aku Ankassa teemaa on hyödynnetty lukemattomin muunnelmin. Puhekuplamaailmassa, joka ei tunne kuolemaa, hahmoja nuijitaan, huumataan, kutitetaan höyhenillä ja hypnotisoidaan rehellisiksi. Ankat ovat myös usein kokeneet valaistumisen, saaneet silmilleen posauspommeja ja löytäneet neropattihatun kaltaisia taikaesineitä.

Nuorena päivänsä päättänyt ruotsalainen Karin Boye (1900-1941) oli monipuolinen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, jonka viimeiseksi jääneessä romaanissa “Kallokaiini” (1940) tiedemies Leo Kall keksii täysin luotettavasti toimivan ja sivuvaikutuksettoman totuusseerumin, joka nimetään hänen mukaansa. Kertomus sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään  lähitulevaisuuteen, jossa ihmiset elävät Maailmanvaltioksi kutsutussa totalitaristisessa järjestelmässä, joka jakaa paljon yhteisiä piirteitä Boyen ajan kahden suuren kilpakumppanin, Neuvostoliiton ja natsi-Saksan kanssa (kirjailija ehti vierailla ensin mainitussa ja asua lyhyen aikaa jälkimmäisessä).

Useimpien tieteiskirjallisuuden klassikoiden tapaan Boye ei juuri kyennyt ennustamaan tulevaisuuden teknologista kehitystä, sillä Maailmanvaltiossa eletään jotakuinkin samanlaisissa puitteissa kuin 1930-luvun Länsi-Euroopassa, mutta hän osasi nähdä viestintäteknologian tulevan megatrendin, joka on 2020-luvulla joissakin maailmankolkissa melkein todellisuutta. Ellei mitään tehdä, tulevaisuus voi pian myös meillä kuulua valvontayhteiskunnalle, joka kykenee tarkkailemaan mekaanisesti kaikkia kansalaisiaan ilman mainittavaa valvontaa hillitsevää taloudellista rasitetta. Kuten maailman johtaviin tietoturva-asiantuntijoihin kuuluva Bruce Schneier on todennut, internet on jo lähtökohdiltaan turvallisuuden villi länsi, joka suosii suuria organisaatiota ja jättää hyvin vähän mahdollisuuksia yksityisyydensuojalle. Tämä on äärimmäisyyteen asti verkostoituneen nykymaailman kirous, jonka uhkakuvista pitäisi puhua avoimesti ennen kuin on liian myöhäistä.

Myös virkaintoinen Leo Kall saa huomata synnyttäneensä hirviön, sillä Maailmanvaltio tarttuu innolla hänen keksintöönsä ja luo lahjomattoman aineen turvin oikeusjärjestelmään aivan uudenlaisen rikollisuuden lajin: ajatusrikollisuuden. Vainoharhainen järjestelmä on myös aiemmin edellyttänyt kansalaisilta herruuden sisäistämistä ja rohkaissut lähimmäisten ilmiantamiseen, mutta kallokaiinin myötä viranomaiset saavat täysin vapaat kädet mielivallalle. Jokainen on potentiaalisesti syyllinen johtajia myöten, eikä paniikin leviämistä voi välttää.

Henkisesti epätyydyttävää elämää viettävää ja avioliitossaan onnetonta Kallia voisi joiltakin osin verrata George Orwellin 1984“:n päähenkilö Winston Smithiin, mutta Kall on Smithiä ristiriitaisempi ja moniulotteisempi hahmo. Hän on samanaikaisesti niin sanottu autoritaarinen persoonallisuus, joka pyrkii väkisin sopeutumaan kaikkiin havaitsemiinsa epäkohtiin ja selittämään ne itselleen parhain päin, mutta myös kykenevä samaistumaan kiellettyihin ajatuksiin ja tuntemaan tahtonsa vastaisesti niiden vetovoiman:

Mikä epäkypsä ja joutava toive, saada omistaa oma ihminen, johon voi täysin henkilökohtaisesti luottaa riippumatta siitä, mihin ryhtyy! Minun täytyi kuitenkin myöntää, että tuossa ajatuksessa oli jotakin tuudittavan houkuttelevaa. Pikkulapsi ja kivikauden villi-ihminen eivät ehkä elä vain joissakin meistä, vaan kaikissa, vaikka on suuria eroja siinä, miten voimakkaasti se ilmenee.”

Toinen keskeinen hahmo, Kallin kollega ja vihamies, Edo Rissen edustaa Kallin pimeää tai valoisaa puolta. Romaanin Maailmanvaltiossa epäluuloinen, lämminsydäminen ja sielultaan vapaa Rissen on liian inhimillinen voidakseen käydä hyvästä kansalaisesta. Leo ihailee salassa tämän kapinahenkeä, mutta on tunnelukkojensa vuoksi kääntänyt kateutensa vihaksi. Silti työtoverit eivät eroa erityisen paljon toisistaan, niin ulkokultainen ja pikkuporvarillinen kuin Leo onkin Edoon verrattuna. He ovat kuin Roope Ankka ja Kulta-Into Pii. Siinä missä Roope pitää tiettyjä moraalisääntöjä ikuisesti luovuttamattomina, Pii on hylännyt kaiken moraalin ahneutensa alttarille. “Kallokaiini” taas kääntää asetelman päälaelleen suhteessa romaanin maailmaan ja lukijaan.

Sen tiedän, että sairaat vanhemmat ja sairaat opettajat kasvattavat yhä sairaampia lapsia, kunnes sairaasta on tullut tavoite ja terveestä uhkakuva. Yksinäisistä syntyy vielä yksinäisempiä, pelokkaista vielä pelokkaampia Mihin pieninkään terve hitunen olisi voinut piiloutua kasvaakseen ja murtaakseen panssarin!

Boye onnistui tavoittamaan romaanillaan jotakin hyvin olennaista omasta aikakaudestaan ja modernien valtioiden kehityskuluista. “Kallokaiinia” pidetään syystä yhtenä dystopiakirjallisuuden klassikoista, vaikka se ei ole yleisesti tunnetuimpia. Teos on täynnä niin tarkkoja havaintoja ihmisten välisten sosiaalisten suhteiden psykologiasta, että ne tuntuvat huvittavuudessaan lähes ajattomilta ja universaaleilta, vaikka eivät sitä tosiasiassa olisi. Boye ymmärsi, että totalitarististen yhteiskuntajärjestelmien perusongelma on aina siinä, että kaikki tietävät niiden perustuvan valheelle, mutta seurausten pelossa kenestäkään ei ole ensimmäisenä sanomaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Ja mitä enemmän kollektiivisen valheen ylläpitämiseksi joudutaan ponnistelemaan, sitä raskaammaksi elämä käy kaikille, myös niille jotka haluaisivat kaikesta huolimatta uskoa järjestelmään. Jos ihmiset eivät löydä itsestään rohkeutta vastarintaan, heille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin epätoivoinen ja loputon yritys pysyä aina askeleen edellä valtiota. Arvata ja ennakoida, mitä se toivoo, odottaa ja haluaa. Lopulta Boye vaikuttaa kysyvän samaa kuin “Uljaan uuden maailman” luoja Aldous Huxley. Voisimmeko myöntää kaukokaipuumme vapaampaan elämään ja vähemmän täydelliseen yhteiskuntaan?

Karin Boye: Kallokaiini. Kiuas, 2021, s. 244. Suomentanut ja kirjailijaesittelyn kirjoittanut Olli Virtanen.

Tilaa
Ilmoita
guest
18 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Kaino-Vieno Huttunen

Jassoo, kommenttini siellä odottelee hyväksyntää. Johtuneeko siitä, että tuli puhuttua isoimmilla kirjaimilla. Ihan selkeyden vuoksi niitä käytin, en huutaakseni. Ehkä suotta, vaan kun ei pääse enää muokkaamaan.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by Kaino-Vieno Huttunen
John Quiman

Malttia, eikähän se sieltä tule vielä esiin. Yksikin sana riittää siihen, että lentää odotushuoneeseen hikoilemaan. Jos ei ole tullut lokakuun alkuun mennessä, sitten se varmaan ei päässyt moderointihuoneesta eteenpäin.

Lieväasteinen

Tuskin isojen kirjainten takia. Kun ko. kommentissa oli mainittu ”іtsаrі”, algorytmi reagoi, ja kommentti lähti modelle.

Kaino-Vieno Huttunen

Tutustuin Karin Boyen elämään. Hän oli aluksi marxilainen, mutta asuttuaan Berliinissä vv. 1932 – 33 alkoi etääntyä kommunismista. Berliinissä hän rakastui saksalaisjuutalaiseen naiseen, jonka kanssa asettui Tukholmaan asumaan. Boyen itsemurhassa on outoja piirteitä, hän löytyi kukkulan päältä suuren kiven luota unilääkeyliannokseen kuolleena. Normaalisti lääkeyliannostus otetaan sisätiloissa, omassa makuuhuoneessa tai hotellihuoneessa. Karin Boyen lesborakastaja Margot Hanel riisti kuukauden kuluttua itseltään hengen Oliko kyseessä kaksoisitsemurha vai oliko vain niin, että molemmat eivät sopineet ajan narratiiviin.

Itse kyllä olen sitä mieltä, että ajatusten ja puheen/tekojen välillä täytyy olla jonkinlainen kontrollimekanismi, muuten sosiaalisesta elämästä ei tule mitään. Jo äitini opetti, että ei vain se MITÄ sanotaan, vaan se MITEN asiat sanotaan, merkitsee.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by Kaino-Vieno Huttunen
Minuhe Kerettiläinen

Tulipahan mieleeni (ei imuriini), miten mun on niin kovin vaikeata ymmärtää viheriäisten ajatusmaailmaa. Syy on varmaan se, että olen vinksinvonksin olevassa maailmassa ”hullu”.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by Minuhe Kerettiläinen
Markku Nieminen

Nyt kun opettajat ovat vihdoin uskaltautuneet arvostelemaan koululaitosta, erityisesti tämä kohta blogissa pisti silmään ja on niin totta kuin olla voi!
Sen tiedän, että sairaat vanhemmat ja sairaat opettajat kasvattavat yhä sairaampia lapsia, kunnes sairaasta on tullut tavoite ja terveestä uhkakuva. Yksinäisistä syntyy vielä yksinäisempiä, pelokkaista vielä pelokkaampia… Mihin pieninkään terve hitunen olisi voinut piiloutua kasvaakseen ja murtaakseen panssarin!”

John Quiman

Juuri tämän vuoksi vihervassut haluavat syrjäyttää vanhemmat lasten kasvattajina ja saada lapset yhteiskunnan, siis heidän itsensä, omaisuudeksi, jota voivat ohjelmoida haluamallaan tavalla. Jatkossa lapsilta tietysti udellaan, että mitä kotona puhutaan ja jos on harhaoppia puhuttu, otetaan lapset huostaan.

Viherfasismin saappaiden askelet kuuluvat selvästi, joten on aika tajuta se ja pysäyttää se, ennen kuin se on totalitaristisessa tavoitteessaan. Mitkään kauniit perustelut eivät oikeuta heidän totalitarismiaan, eivätkä heidän kauniit perustelunsa ole koskaan edes totta.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by John Quiman
Jussi Hämäläinen

Juuri noin. Helvatan hyvin kiteytetty!

Minuhe Kerettiläinen

Hyvin sanottu. Viherpunikit kyllä ”kuulevat” natsien rautasaappaiden ääniä joka puolella, mutteivät omien saappaidensa ääniä. Valikoiva ”kuulo”, vai pitäisikö sanoa luulo(?)

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by Minuhe Kerettiläinen
John Quiman

Vaan kun niitä natseja ei Suomesta juuri löydy, eikä oikein Euroopastakaan. Viherfasistit puolestaan nimittelevät natseiksi keitä vaan, jotka heidän saappaidensa askelten edessä eivät taivu.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by John Quiman
Lieväasteinen

”Jatkossa lapsilta tietysti udellaan, että mitä kotona puhutaan ja jos on harhaoppia puhuttu, otetaan lapset huоstааn.”

Tuo ei ole jatkossa, vaan nykypäivä. Mikäli lapsi kertoo ”vääriä” tietoja monikulttuurin ihanuudesta, ilmastonmuutoksesta tai korona-rokotteista, оре utelee, onko іskä tai äіskä näin kotona opettanut ja soittaa lаstеnsuоjеІuun.

John Quiman

Ns. Suvaitsevaisille suvaitsemattomille olisikin tuollainen totuusseerumi katastrofi, koska koko ideologian ihanuus kaatuisi siihen saman tien, kun seerumi alkaisi vaikuttaa. Jos he totuusseerumin saisivat käyttöönsä, eivät kyllä sitä itseensä käyttäisi. Nytkin karttavat totuutta kaikin keinoin ja lymyilevät ideologisten harhojen luoman suojakilven takana.

Ilkka Mänttäri

”Mikä epäkypsä ja joutava toive, saada omistaa oma ihminen, johon voi täysin henkilökohtaisesti luottaa riippumatta siitä, mihin ryhtyy” Onkohan tuo koko nykyisen politiikan kuva.

Ilkka Forsten

Itse asiassa minä en omista ketään, mutta on olemassa ihminen johon luotan siitä riippumatta mihin hän ryhtyy. En sano nimeä enkä muutakaan, koska hän myöskin luottaa minuun ja on ansainnut omalla käytöksellään täyden luottamukseni.

John Quiman

Omistat tuon Ilkka Forstenin 🙂 Muita ei ole tarkoituskaan omistaa, ellei ole vallanhimoinen poliitikko. Vhervassut haluavat omistaa kaikki.

Kata

Näinpä!En omista edes itseäni täysin koska jokin muu omistus tulee kun ihminen poistuu(tai se henkilö joka hän oli vaikka keho jää) maailmasta vaikkei ehkä vielä haluaisikaan.Merkillinen hetki,olen nähnyt…
Mutta..luotan silti minuun..ja aina olen mennyt sinne minne jalkani ovat vieneet..ne kääntyy joskus vaikken haluaisi mutta oikea suunta on ollut..ei kuitenkaan bussilla Antin kaa. 😀

Ilkka Forsten

Tuosta tulee mieleen työpaikallani kuultu keskustelu. Eräs henkilö, joka ei ole mikään tuulen heiluteltava hernekeppi joutui hetkeksi sellaisen ” hernekepin” oloisen pomottajan silmätikuksi, Hernekeppi tiuski aikansa, mutta mitään ei tapahtunut, joten hän kokeili käyttää olematonta valtaansa ja kysyi. ” Sanokaahan kuka teitä oikein määrää ? ” Ja sai vastauksen, ” Se sama mies joka veti aamulla nämä housut jalkaan.”

Sanoisin että jos mittaero on kahden henkilön välillä melkein puoli metriä, ja painoindeksi sillä suuremmalla on kaksinkertainen hernekeppiin verrattuna, niin ymmärrätte miksi lisäkysymyksiä määräysvallasta ei kuultukaan ? Edes minä vaikka vähän rohjompi tekele olenkin, en menisi esittämään sitä kysymystä, enkä myöskään toistaisi sitä, sillä henkilö johon kysymys kohdistui ei ole pieni millään mittarilla tarkasteltuna. Ehkä hernekeppikin oivalsi ettei auktoriteetiksi riitä isottelu, pitäisi olla vähän muutakin taustalla.

John Quiman

Senpä tähden hallituksella on poliisit ja armeija.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa