Kolumnit

Aluepolitiikka puhdistaa tahrat ja poistaa lian

Lueskellessani uutisia viime viikolta, sattui silmääni keskustelua asuntopolitiikasta. Jokainen näyttää tietävän ratkaisun asuntopulaan. Milloin on asuntoja rakennettava lisää, varsinkin pieniä asuntoja, milloin nostettava asumisen tukia. Harvat kuitenkaan tulevat ajatelleeksi, että kestävin tapa ehkäistä asunnottomuutta olisi asuttaa koko Suomi.

Aluepolitiikka ei ole ollut siistiä tai kliffaa enää aikoihin. Televisiossa palvotut menestyjät ovat aina liituraitapukuisia, kravatti kaulassa tepastelevia nuoria urbaaneja ammattilaisia, siis juppeja. Suomen tulevaisuuden pelastajaksi toivotaan pelinkehittäjiä, palveluvientiä tai investointeja kaupunkeihin. Eipä kukaan puhu sahateollisuuden kehittämisestä, puun jalostusasteen parantamisesta tai risusavotoista. Maaseutua pidetään ummehtuneena kepujen ja persujen Suomena, ja kun kerran saadaan syrjäseudulle tienparannusrahoja, voidaan Helsingin sanomien uutisen kommenteista lukea kuinka taas rakennetaan ”siltarumpuja” helsinkiläisten rahoilla.

Aluepolitiikka on onnistuttu brändäämään ummehtuneeksi ja vanhanaikaiseksi sosialismiksi, jossa tuhoon tuomittuja alueita tekohengitetään siistien ja dynaamisten helsinkiläisten konsulttien, managerien, controllerien sun muiden rahoilla. Keskustelu käännetään aina kuntien valtionosuuksiin, joissa maalaiskunnat ovat tietysti nettosaajia. Kätevästi kuitenkin sivuutetaan se, kuinka paljon enemmän mahtaa kaupunkien paikallistalouteen virrata rahaa esimerkiksi asumistukien, toimeentulotukien ynnä muiden tulonsiirtojen muodossa. Kaikki nämä näkyvät alueen kuntien taloudessa. Mikäli kaikki tulonsiirrot huomioitaisiin alueiden välistä tulonjakoa vertaillessa, voisivat puntit tasoittua, elleivät kääntyä kokonaan päälaelleen.

Väärä aluepolitiikka on luonut nykyisen tilanteen

Suomessa on vuosikymmenet harjoitettu täysin väärää aluepolitiikkaa. Sen sijaan, että valtio olisi luonut edellytyksiä maaseudun liiketoiminnalle, on se alkanut verottaa esimerkiksi polttoaineita ja autoilua entistä ankarammin, luoden näin haja-asutusalueen taloudelle valtavia lisäkustannuksia. Samalla se on tehnyt ”rakenneuudistuksia”, jotka ovat heikentäneet maaseudun työllisyyttä. Parhaita esimerkkejä ovat paperifirmojen ja Outokummun omistusten myynti, jolloin toimintoja keskitettiin ja maaseudun työpaikat saneerattiin. Uusin esimerkki on Metsähallituksen yhtiöittäminen, joka tuo tullessaan metsureiden lomautuksia, metsätöiden myynnit urakoina virolaisia käyttäville firmoilla ja Suomen metsien kestämätöntä käyttöä. Metsät hakataan nuorena ja sitä hakataan enemmän, jolloin yksityisten puunmyynnistä tulee kannattamatonta.

Valtion toimia seuratessa ei voi päätyä muuhun lopputulokseen kuin siihen, että keskuskaupunkeja on kasvatettu maalaiskuntien kustannuksella. Valtion työpaikat ovat varsinkin Helsingissä lisääntyneet, kun Lapista ne ovat lähes loppuneet. Suuria investointeja on tehty ja ollaan tekemässä keskuksiin. Hauskin esimerkki tästä on Helsingin kehärata. 700 miljoonaa maksaneet 18 kilometriä rataan, jolla kuljetetaan ihmisiä töihin palveluyrityksiin leikkaamaan toistensa hiuksia on ilmeisesti kannattavampaa kuin 1,5 miljardilla valmiiksi saatava Jäämeren rata, jolla saataisiin Suomi kiinnitettyä kasvavaan pohjoisten merialueiden kautta käytävään kauppaan. Samalla jäämeren rata alentaisi kuljetuskustannuksia Lapissa ja ohjaisi osan raskaasta liikenteestä raiteille hidastaen näin tiestön korjausvelan kasvua. Moni helsinkiläinenkään ei kehäratainvestointia ymmärrä.

Vähemmän yllättävästi Tallinnan ja Helsingin välinen tunnelihanke, jota mm. Lapin puolustajaksi itsensä nimennyt Keskustan Mikko Kärnäkin on tukenut, saa perushelsinkiläiseltä vastaansa naurut. Miten ne nyt aikovat tehdä radan Suomenlahden ali, jos metron laajennuskaan ei pysy budjetissa ja aikataulussa? Toteutuessaan tämä Talsinki-tunneli itse asiassa olisi kuolinisku Jäämeren radalle. Ei siihen olisi enää rahaa eikä velanottohaluja.

Mitä tulisi tehdä?

Aluepolitiikka on käännettävä päälaelleen. Kuntien valtionosuuksia ei tarvitse kasvattaa, vaan rahaa on ohjattava investointeihin, jotka kasvattavat työllisyyttä varsinkin pohjoisen haja-asutusalueilla. Edellä mainittu Jäämeren rata, tieverkon parannukset ja mahdollisesti myös valtion kaivosinvestoinnit loisivat tuhansia työpaikkoja. Ajatukselle valtion kaivoshankkeesta on aikaisemmin vastattu, ettei valtiolta löydy pääomia. Nyt on kuitenkin valtio hassannut haltuun ottamaansa Talvivaaran kaivokseen, nykyiseen Terrafameen, enemmän rahaa kuin esimerkiksi Kittilän Suurikuusikkoa pyörittävä Agnico Eagle tarvitsi investointeihinsa. Yksityisen kaivostoiminnan rinnalle on saatava valtiollinen toimija.

Taloudellista päätösvaltaa tulisi siirtää valtiolta maakuntiin. Maakuntauudistus tarjoaa siihen paremmat mahdollisuudet kuin koskaan. Esimerkiksi metsien verotuksen uudistaminen siten, että myyntiveron sijaan maksettaisiin pinta-alaveroa, ja tuon verotusoikeuden siirtäminen maakunnalle, toisi varsinkin Lapille ja Kainuulle hyvän pohjan pyörittää omaa taloutta. Pääosa maakuntien verotuloista tulisi tietysti maakuntaverosta. Samoin olisi kaivosten yhteisöveroja ohjattava valtion sijaan maakunnille, ja kuntaveron tulisi ohjautua sille paikkakunnalle tai siihen maakuntaan, jossa työ tehdään. Turismin parissa työskentelevät kausityöntekijät maksaisivat siis veronsa mm. Lapin kunnille.

Tämä hyödyttäisi koko Suomea

Vaikka kirjoitus kuulostaa siltä, että lappilainen haluaisi imeä rahaa kaupungeilta, hyödyttäisi maaseudun elävöittäminen myös kaupunkilaisia. Nykyinen politiikka on luonut tilanteen, jossa kaupunkeihin suuntautuva muuttopaine on sietämätön. Vuokrat ovat nousseet, jota on paikattu tukiviidakon luomisella. Työpaikoista on suurissa kaupungeissa valtava kilpailu, ja pätkätyöläiset ovat ajautuneet vuokratyöfirmojen armoille. Ainoat voittajat ovat kiinteistöjen omistajat, joiden omistusten arvo kasvaa asuntojen kysynnän kasvaessa, sekä 9 euron päiväpalkalla työttömiä ”työllistävät” firmat, joille TE-toimistot takaavat työttömien armeijasta loppumattomasti halpaa työvoimaa.

Koko Suomen asuttaminen auttaisi meitä kaikkia. Kaupunkien pienituloisille tämä näkyisi vuokrien laskun ja tukiriippuvuuden vähenemisen kautta, maaseudulla taas työpaikkojen synnyn ja kyläyhteisöjen elpymisen myötä. Jopa syntyvyysaste voisi mielestäni nousta – kuka haluaa perustaa suurta perhettä alueella, jossa syrjäytyminen on yleistä, raitiovaunussa viereen voi istua huumepöllyinen laitapuolen kulkija, ja jossa vuokrat ovat sietämättömän korkeat? Nämä kaikki ovat lieveilmiöitä aluepolitiikan loppumisesta.

Muuten olen tietysti sitä mieltä, että Suomen tulee erota eurosta ja EU:sta.

Akseli Erkkilä
17.12.2016

Tilaa
Ilmoita
guest
9 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
trackback
trackback
trackback

dissertation writing guides https://dissertationwriting-service.com/

trackback

las vegas slots free play https://411slotmachine.com/

trackback
trackback

heart of vegas slots https://slot-machine-sale.com/

trackback

scatter slots girls https://pennyslotmachines.org/

trackback

slots of vegas https://2-free-slots.com/

trackback

1thoroughfare