Kolumnit

Antifa-liikkeen (ja Elokapinan) luonne

© Pixabay

Tiedostavaistolla on tapana alkaa elämöidä, kun antifa-liikettä vastustetaan tai edes kritisoidaan. Kutsun sen toimintaa nimenomaisesti antifa-liikkeeksi pelkän ”antifan” sijaan siksi, että kyseessä todellakin on kansainvälinen ja ideologinen liike. Kyseisen liikkeen kannattajat vähättelevät anarkisteille tyypilliseen tapaan sen organisatorista, yksituumaista ja johdettua luonnetta. Ennen kaikkea liikettä kannattavat ja sen toimintaan osallistuvat henkilöt korostavat liikkeen nimissä toteutettujen ”aktioiden” spontaaniutta.

Jo yksin tässä on tarkoitushakuisuuden siemen. Esimerkiksi autojen tuhopolttojen väitetään olevan jonkinlaisen oikeamielisen ja tiedostavan ihmisjoukon hajanaisia – joskin toimintametodeiltaan hämmästyttävän samankaltaisia – reaktioita jotain yleisesti koettua pahaa vastaan. Spontaaniuusväitteillä haetaan sympatiapisteitä. Näissä nimenomaisissa tuhopolttotapauksissa kyseessä on siis yksityinen omistusoikeus ja elinkeinon hankinta, joka jotenkin vertautuu kyseisissä piireissä fasismiin.

Olen vakaasti sitä mieltä, että anarkismi, antifa-liike ja tuoreimpana tuttavuutena Elokapina ponnistavat samasta poolista. Taustalta löytyy samoja toimijoita. Fanaattinen suhtautuminen ilmasto- sekä ympäristöasioihin yhdistää kaikkia ja on viimeisimpänä mainitun ykkösagenda. Keskeisin yhteinen nimittäjä on antikapitalismi ja näin ollen eniten ymmärrystä kaikkia liikkeitä kohtaan löytyy poliittisesta vihervasemmistosta.

Antifa-liikkeen arvostelusta tuohtuvat ihmiset ovat vahvasti sitä mieltä, että koska antifan kansanliikesidonnaisesta kontekstista riisuttuna ja sitä vastoin kirjaimellisena merkityksenä tulisi pitää antifasismia, eli fasismin vastustamista, täytyy antifa-liikkeen, sen toiminnan tai sen toiminnan seurausten kritisoinnin tai vastustamisen tarkoittaa fasismin kannattamista suoraan Mussolinin ja Francon malliin.

Tämä voi tuntua loogiselta sellaisessa kuplassa elävien mielestä, jotka kuvittelevat natsien marssivan heidän parvekkeidensa alla yhtä kyytiä.

Antifa-liikkeen suhde yleiseen ja tervehenkiseen fasismin vastustamiseen (tai vähintään minkään fasistisen liikkeen kannattamatta jättämiseen) on suunnilleen yhtä hutera kuin perinteisen demokratian suhde joitain kymmeniä vuosia sitten Suomessakin kannatusta nauttineeseen kansandemokratiaan, jonka perintöä toki jatkaa nykyinen vasemmistoliitto. Molemmissa tapauksissa itse aate tai liike on valmis ja tehtävänä on enää oivaltaa se, ketä tulee vastustaa.

Lopputuloksena koko olemassaolon ja toiminnan ykkösedellytys on vastustaminen rakentamisen sijaan. Siinä missä tasavaltaisen demokratian ihanne kumpuaa kansanvallasta, ammentavat kansandemokratiat vastakkainasettelusta. Tasavaltainen demokratia ei tee pesäeroa yksityisen ja julkisen sektorin tai karrikoidusti omistavan ja työtä tekevän väestön välille. Kansandemokratia, kommunismin jatke, kannattaa luokkasotaa ja kaikkein tulipunaisin siipi tavoittelee ”proletariaatin diktatuuria”.

(Siitä, applikoituuko luokkasota vuoden 2021 yhteiskuntaan missään määrin siten kuin kommunismin käytännön sovellutusten alkulähteillä joskus viime vuosisadan alkupuolella, voitaisiin käydä oma keskustelunsa, johon en ainakaan tässä vaiheessa lähde.)

Vastakkainasettelun perusteita nimitetään rakenteellisiksi, joiden konkreettisin näyttö aihepiiristä riippumatta ovat erinäiset enemmän tai vähemmän keinotekoiset valtasuhteet. Antifa-liikkeen kovinta näyttöä omasta oikeassa olemisestaan on ensisijaisesti erilaisten vähemmistöjen esillä olo. Kapeakatseisinta valtasuhteiden analysointia on eri väestöryhmien edustus näkyvissä elimissä, kuten kansanedustajalaitoksessa, poliisissa tai eri julkishallinnon viranhaltijoina.

Rakenteiden, eli puheena olevassa tapauksessa monenlaisten syrjivien mekanismien toteennäyttämisessä vallitsevat peräjälkeen ja vuodesta toiseen kaksi argumentointivirhettä: kehäpäätelmä sekä käänteinen todistustaakka.

Puhdasverinen kehäpäätelmä on se, että koska esimerkiksi eduskunnan kokoonpanoon ei kuulu suunnilleen kokonaisväestön mukaisessa suhteessa eri tavoin vammaisia ihmisiä, seksuaali- tai sukupuoli taikka etnisiä vähemmistöjä, on syynä rakenteellinen syrjintä, jonka todiste on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että eduskunnan kokoonpanoon ei kuulu mainittujen kaltaisten väestöryhmien edustajia.

Tästä puolestaan seuraa käänteisen todistustaakan ongelma. Muun yhteiskunnan tulisi (teoillaan) todistaa, ettei kehäpäätelmä pidä paikkaansa. Koska tämä on käytännössä mahdotonta, pätee edelleen argumentti rakenteellisesta syrjinnästä, jonka seuraukset ovat yllä mainitut ja jota vastaan tulee tehdä herkeämättä valistustyötä.

Konkreettisemmin ja antifa-liikkeeseen palataksemme on silkkaa hämäystä väittää, että lapsenlapsiltaan joululahjaksi saamaansa älypuhelimeen ja sosiaalisen median toimintoihin tutustuva vanha kunnon Hilkka-mummo, joka laittaa Facebookin profiilikuvaansa jonkun ”stand against fascism” -filtterin, edustaisi missään määrin samaa arvopohjaa kuin järjestäytyneet sekä toimintavalmiit ja toimintakeinoja keskenään jakavat takkutukat, jotka ovat valmiita asettamaan sytytyspaloja bussivarikoille.

Todellinen antifa-liike, joka soman fasismin vastustamisen sijaan tai vähintään sen ohella hyökkää yksityistä omistusoikeutta vastaan Varisverkoston kaltaisen ilmiselvän radikaalin käsikassaran kautta, on kaikkea muuta kuin spontaani ja vailla johtavaa organisaatiota toimiva liike. Se on lyhykäisyydessään vaarallinen ja yhteiskuntarauhaa horjuttava. Sen tähtäimessä on myös perustuslaillinen kokoontumisvapaus. Mielipiteen- ja sananvapaudesta tuskin tarvitsee erikseen mainita.

Kokonaan oma juttunsa on kontekstin laajentaminen yleismaailmalliseen fasismin vastustamiseen ja tämän saranapuolelta tapahtuva hyvesignalointi. Aiemmin mainittu kuvitteellinen Hilkka-mummo on hyvesignaloiva ja antifa-liikkeen kannalta hyödyllinen idiootti. Jokainen järkevä ihminen vastustaa Mussolinin, Francon ja Hitlerin meininkiä. Kannattaako Hilkka-mummo sen sijaan mellakointia itsenäisyyspäivänä tai tuhopolttoja?

Sivuhuomiona Hilkka-mummo saattaisi kannattaa black metal -konserttien sabotointia, Varisverkoston leipälajia, mikäli olisi sattunut koskaan minkäänlaiseen metallimusiikkiin edes etäisesti tutustumaan. Hänen mielestään kun ainoaa oikeaa musiikkia ovat Kipparikvartetti, Vera Telenius ja Olavi Virta.

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) jalkautui torstaina 17.6. Elokapinan tuoreimman ja tätä kirjoitettaessa yhä meneillään olevan mielenosoituksen pariin tiedustellakseen osanottajien motiiveja, tavoitteita ja sitä, millä tavoin ”miekkarit” (tai ”demot”, kuten asiaan vihkiytyneet nimittävät) järjestetään. Haastateltavat yrittivät pääsääntöisesti kiistää minkäänlaisen keskusjohtoisuuden, mutta tarpeeksi tivatessa selviää, että tapahtumia ideoidaan ja väkeä kutsutaan koolle sosiaalisen median kautta.

Tämä ei ole mikään yllätys tahi uutinen ja olisi mielenosoittajien kannalta vähemmän noloa myöntää asia heti suoraan, jos kysytään. Käytännössä minkäänlainen organisoimattomuus on mahdoton ajatus, mikäli halutaan saada väkeä liikkeelle minkään asian vuoksi. Jo yksin internetsivut laatii joku ja vaikka laatija olisikin sivujen aiheeseen/kohteeseen nähden ulkopuolinen toimija, on itse lopputuotoksella tilaaja. Tämän jälkeen sivustolla on ylläpitäjä/-pitäjiä ja sisällöntuottajia. Sama logiikka pätee Facebook-ryhmiin.

Koska Elokapinalla on tavoitteena luoda kansalaisfoorumi, johon tulisi osallistumaan nykymuotoisen parlamentaarisen demokratian (= eduskuntalaitos) ohi ihmisiä pohtimaan tekoja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, olisi vähintä, mitä minun kaltaisen äänestäjän olisi oikeutettua tietää jo etukäteen se, että kuka tai ketkä niin sanotusti vetelee/vetelevät naruja.

Kuka/ketkä on/ovat kehittänyt/kehittäneet kansalaisfoorumin konseptin, tai mikäli ajatus on Elokapinan tavoin peräisin ulkomailta (”extinction rebellion”), kuka/ketkä on/ovat ikään kuin perustanut/perustaneet sen suomalaisen haarakonttorin? Ja mikäli kansalaisfoorumi yhtenä tavoitteena on tällä hetkellä käymistilassa, kuka tai ketkä suunnittelee/suunnittelevat yksittäisen mielenosoituksen ajankohdan ja sisällön (paikka, siitä ilmoittaminen ja toimintastrategia)?

Tässä olisi jollekin tutkivalle journalistille (Lauri Nurmi?) työnsarkaa.

Mitä ilmastohysteriaan tulee, olen käsitellyt aihetta sangen perinpohjaisesti mm. seuraavissa kirjoituksissa:

Tilaa
Ilmoita
guest
1 Kommentti
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Luusalmi

Scania aukaisee kaikki lukot.. 🤣😂

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa