Eurooppa Politiikka

Britanniassa homofobiset, rasistiset tai seksistiset henkilöt voivat jäädä kohta ilman hoitoa – puolalainen lakiasiantuntija: ”Potilaat joutuvat säilyttämään poliittisen korrektiuden saadakseen terveydenhoitopalveluja”

Kuva Shutterstock.

1. huhtikuuta 2020 alkaen Iso-Britannian terveydenhoitohenkilöstö voi kieltäytyä hoitamasta homofobista, rasistista tai seksististä potilasta. Poikkeuksena on vain tilanne, jossa kyseessä on hengenvaara. Tähän asti hoidon evääminen on voinut perustua vain potilaan verbaaliseen tai fyysiseen aggressiivisuuteen.

TV Poland (TVP) haastatteli Iso-Britannian uudesta lainsäädännöstä tohtori Błażej Kmieciakia, joka toimii lääketieteellisen oikeuden dosenttina Łódźin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 

Kmieciak muistuttaa, että Iso-Britannian lakimuutos on ennakkotapaus. Hän pelkää muutoksen johtavan siihen, että lääkäri voi evätä avun potilaalta, jonka maailmankuvaa tai arvoja hän ei hyväksy. Iso-Britannian lääkärit saavat oikeuden arvioida subjektiivisesti potilaan mielipiteitä moraalisesta näkökulmasta.

– Valitettavasti samalla kuitenkin heitetään menemään lääkärin työtä koskeva perusajatus, joka mukaan apua annetaan potilaalle riippumatta siitä kuka ja mitä hän on. Terveydenhoitopalveluihin eivät ole oikeutettuja vain ”kunnialliset kansalaiset”, vaan myös oikeudessa tuomitut rikolliset jne. Uudistus Iso-Britanniassa johtaa umpikujaan, sillä sukupuolensa ja seksuaalisuutensa eri tavalla ymmärtävien henkilöiden syrjintää vastaan taistellaan sortamalla muita potilaita aatteella: ”Tulemme syrjimään kaikkia, jotka syrjivät meitä”, dosentti toteaa.

TVP: Brittiläinen terveydenhoitopalvelu selittää, että uudistus koskee tilanteita, jossa potilas kohdistaa suoraan henkilöstöön kiellettyjä sisältöjä. Onko lääkärin nimittely esimerkiksi ”hintiksi” mielestänne mielipiteen julkituomista?

– Se on verbaalista aggressiota. Uskoisin, että Iso-Britannian laeista löytyy helposti pykälä, joka oikeuttaa lääkärin eväämään hoidon tuollaisissa tilanteissa … Potilas ei saa loukata lääkäriä, eikä lääkäri potilasta. Meitä velvoittaa käyttäytymiskulttuuri ja toisen henkilön kunnioittaminen. Brittiläiset säädökset ovat kuitenkin jo jotakin aivan muuta. Ne eväävät avun potilaalta, jota henkilöstö pitää ”homofobisena”, vaikka ei ole edes mahdollista määritellä yksiselitteisesti mitä se ”homofobia” tarkalleen on.

TVP: Brittiläisessä sosiaalisessa mediassa viitataan tässä yhteydessä vuoden 2017 aikaiseen tapaukseen. Pieneen gynekologiseen operaatioon ilmoittautumassa ollut potilas pyysi sairaanhoitajaksi naista. Paikalle ilmestyi kuitenkin sairaanhoitajan asussa läpikotaisin tatuoitu parrakas mies, joka vakuutti olevansa transseksuaalinen nainen. Säikähtänyt potilas luopui operaatiosta ja vei asian oikeuteen, jossa hän voitti juttunsa. Oikeusistuin pakotti brittiläisen terveydenhuoltojärjestelmän pyytämään naiselta anteeksi tapausta.

– Ymmärtääkseni potilaat pelkäävät, että heiltä torjutaan uusien sääntöjen vallitessa lääkärihoito. Periaatteet ovat hyvin mielivaltaisia ja epäselviä. Eräs esimerkki Puolasta. Muistaako toimittaja vielä mm. Gdańskissa ja Varsovassa järjestetyt tasa-arvon paraatit [homoparaateja]? Niissä loukattiin näkemyksiäni ja tunteitani katolisena hyvin suoralla ja karkealla tavalla. Jos otan tämän puheeksi lääkärillä käynnin yhteydessä, niin voidaanko minua silloin pitää ”homofoobikkona” ja voidaanko minulta siten evätä pääsy hoitoon?

TVP: Iso-Britanniassa asuvat sosiaalisessa mediassa aktiiviset henkilöt pelkäävät iäkkäiden vanhempiensa ja isovanhempiensa puolesta, koska he ”eivät selviä kovin hyvin” moraaliasenteiden muutoksista.

– On selvää, että potilaat joutuvat nyt tarkkailemaan jatkuvasti omia näkemyksiään säilyttääkseen poliittisen korrektiuden ja saadakseen siten terveydenhoitopalveluja. On sääli, että tällä tavoin potilaan ja terveydenhoitopalveluiden välisen suhteen merkittävimmäksi tekijäksi nousee käsitys seksuaalisesta orientaatiosta tai sukupuoli-identiteetistä. Lääketieteessä tuollaista ei voida hyväksyä.

Yksi opiskelijoistani halusi kerran tentin aikana keskustella ”LGBT-potilaiden oikeuksista”. Kysyin häneltä, eroaako LGBT-potilas jollakin tavoin muista potilaista ja tarvitseeko hän siksi erillisiä oikeuksia? Itse en näe näillä olevan mitään eroa. Riippumatta seksuaalisesta orientaatiosta tai kokemastamme sukupuoli-identiteetistä olemme kaikki ennen kaikkea ihmisiä, joilla on arvoa. Tämä on potilaan oikeuksia koskevan kaiken keskustelun perusta.

TVP: Onko lääkärin vastaanotolla ollut tapana kysyä seksuaalista suuntautumista?

– Sellaista ei ole esiintynyt. Mielestäni lääkärin tulee olla kiinnostunut diagnosoinnista, ei potilaan seksuaalisesta orientaatiosta. On kuitenkin niin, että satunnaisseksillä tai HIV-positiivisuuden mahdollisuudella voi olla merkitystä. On silti syytä huomata, että katolisena katson, että lääkäri ei voi kieltäytyä homojen hoitamisesta edes silloin vaikka kokisi heidän käytöksensä moraalittomaksi tai kelvottomaksi.

TVP: Onko tämä kirjattu lakiin?

– Se on omaksuttu ”sisäiseen lääketieteelliseen lakiin”, lääkärietiikan koodeksiin. Sen perustana on kielto evätä potilaalta hoito rodun, sukupuolen, uskonnon tai poliittisen vakaumuksen johdosta. Brittiläistä oikeutta olisi siten vaikeaa toteuttaa Puolassa. Toisaalta Puolassa lääkäri tai hammaslääkärin ammatin harjoittamista koskevan lain mukaan kaikissa merkittävissä ja perustelluissa tapauksissa (poikkeuksena hengen pelastamista koskevat tilanteet) voi lääkäri esimiehensä luvalla kieltäytyä hoitotoimista. Hänen on kuitenkin silloin osoitettava potilaalle toinen lääkäri.

Palataksemme takaisin Britanniaan. En ymmärrä heidän lainsäätäjiensä aikeita. Miksi täsmentää lakia värittämällä pykäliä lisäväreillä? Ihmisten kokemukset ovat aina laaja-alaisempia kuin mitä laeissa sanotaan, eikä laeilla ole mahdollista kattaa kaikkia elämäntilanteita. Lisäksi jo tutustuminen ihmisoikeuksien yleisiin periaatteisiin riittää sen käsittämiseen, että seksuaalivähemmistöjen tai sukupuoli-identiteetin näkökulmasta laaditut yksityiskohtaiset säädökset eivät ole perusteltuja. Niistä käydyissä keskusteluissa on aina viitattu yleisiin arvokkuuden ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteisiin.

TVP: Jos brittiläinen uudistus on tarpeeton, niin mistä siinä on tosiasiassa kyse?

– On huomioitava kaksi seikkaa. Toisaalta se tosiasia, että yhteiskunnassamme elää homoseksuaaleja ja transseksuaaleja (tunnen ja arvostan heitä) ja toisaalta se, että on olemassa voimakas ja aggressiivinen poliittinen liike, joka ajaa tiettyä maailmankuvaa. Kyse ei ole ystävällisestä ”hyväksykää meidät sellaisina kuin olemme” -visiosta, vaan intensiivisesti päällekäyvästä tyrkyttävästä ideologiasta, jonka sanoma on: ”Me sanelemme teille, kuinka meitä tulee kohdella”. Näillä linjoilla on valtava ero. Nykyisin on havaittavissa erään syrjinnän vastaisen näkemyksen ylivaltaa ja ihannointia, mutta samalla sen nimissä sorretaan ja syrjitään toisenlaisen näkemyksen omaavia.

TVP: Väitättekö, että LGBT-väkeä ihannoidaan?

– Kyse ei ole LGBT:stä, tai LGBT ja Q:sta, tai muista kirjainyhdistelmistä. Kyse on siitä, että olemme avanneet pohjattoman säkin, joka on täynnä erilaisia spesifisiä maailmankuvia, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa, että joku niistä on huono, koska muuten hän joutuu syytteeseen syrjinnästä. Siksi en usko LGBT-ideologiaa ajavien kansainvälisten liikkeiden vilpittömyyteen.

Jos asuisin Iso-Britanniassa, niin haluaisin myös muillekin, esimerkiksi katolisille, samankaltaisia takeita kuin mitä LGBT-henkilöillä on koskien vakaumusta, ajatuksen- ja omantunnonvapautta, sekä arvokkuutta. On olemassa LGBT-ongelmia koskevia kirjoituksia, jotka viittaavat kauniiseen ihmisoikeusajatukseen. Samalla havaitaan yhä useammin kuinka ihmisoikeuksien puolustamisen varjolla aletaan rikkoa juuri näitä samoja oikeuksia.

  • 307
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset