Kolumnit

Buchanan: Syrjityt valkoiset miehet luottavat Trumpiin

Yhdysvaltalainen paleokonseratiivi Patrick J Buchanan. Kuva: vuodelta 2008, Wikimedia Commons.
Patrick “Pat” Buchanan on yhdysvaltalainen konservatiivipoliitikko, joka on toiminut kolmen USA:n presidentin neuvonantajana. Vaikka Buchanan käsittelee asioita lähinnä amerikkalaisnäkökulmasta, niin silti monet amerikkalaisyhteiskunnan ilmiöt ovat myös Euroopassa ja Suomessa. Eikä vähiten siksi, koska USA on muihin länsimaihin vaikuttava supervalta.

Tässä 26.5.2016 kirjoituksessaan Buchanan toteaa muun muassa: ”Valkoisten miesten osuus [USA:n] väestöstä on tippunut 31 prosenttiin. Heistä on tullut ainoa amerikkalaisryhmä, joita ei ole vain sallittua, vaan myös suositeltavaa syrjiä.”

”Suuri Valkoinen Toivo”

”Jotain hätkähdyttävää on tapahtumassa keski-ikäisille valkoisille amerikkalaisille. Toisin kuin kaikissa muissa ikäryhmissä, ja toisin kuin kaikissa muissa roduissa ja etnisissä ryhmissä, tuossa ryhmässä kuolleisuus on kohonnut, ei laskenut.”

Uusia keski-ikäisten valkoisten suuria tappajia ovat alkoholin aiheuttama maksasairaus, heroiinin ja opiaattien yliannostukset sekä itsemurhat. Näin kirjoitti Gina Kolata New York Timesissa hämmästyttävästä tutkimuksesta, jonka on tehnyt avioparitiimi Nobel-ehdokas Angus Deaton ja Anne Case.

Tässä yhteydessä voi mainita Deatonin vertauksen toiseen sosiaaliseen katastrofiin: ”Vain H.I.V./AIDS on nykyaikana tehnyt jotain vastaavaa.”

Keski-ikäisten valkoisten ryhmässä kuolleisuus on nelinkertainen verrattuna keski-ikäisiin mustiin. Heidän kuntotasonsa laskee, koska he kärsivät kasvavassa määrin fyysisestä kivusta, tunne-elämän stressistä sekä masennuksesta, mikä auttaa selittämään alkoholin ja huumeiden väärinkäytön.

Mutta mikä selittää keskiluokkaisten valkoisten amerikkalaisten sosiaalisen katastrofin?

Ensinnäkin, vaikka ollaan täystyöllisyydessä tai lähellä sitä, taloudessa on pudonnut valtava siivu työvoimasta pois. Toiseksi, amerikkalaistyöntekijöiden reaalipalkkojen kasvu on lähes pysähtynyt vuosikymmeniksi.

Kaksi suurta valkoisen työväenluokan taloudellisen taantuman aiheuttajaa: Kymmenet miljoonat kolmannen maailman lailliset ja laittomat maahanmuuttajat, jotka laskevat USA:n palkkatasoa. Kymmeniä tuhansia tehtaita ja miljoonia työpaikkoja on menetetty ulkomaille globalisaation nimissä.

Eräs osatekijä keski- ja työväenluokkaisten valkoisten miesten kriisissä on naimisissa olevien miesten osuuden romahtaminen. Kun vaimo ja lapset antavat merkityksen miehen elämälle ja hänen työlleen, naimattomat valkoiset miehet eivät ainoastaan jää jälkeen ”uudesta taloudesta”, vaan he ovat lisäksi yhä vieraantuneempia yhteiskunnasta.

San Franciscossa vuonna 2008 Barack Obama sanoi presidenttikampanjansa tukijoille, ”Ei yllätä”, että tällaiset ihmiset, ”katkeroituvat takertuen aseisiin, uskontoon tai vihaan ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan …”

Me kaikki tiedämme, että 72 % mustista lapsista on syntynyt avioliiton ulkopuolella. Työväenluokkaisilla valkoisilla vastaava luku on enimmillään 40 %.

Menetetty sukupolvi on kasvamassa kaikkialla ympärillämme.

40- ja 50-luvun populaarikulttuurissa valkoiset miehet olivat roolimalleja. He olivat etsiviä ja poliiseja, jotka ottivat kiinni gangstereita. He olivat sankareita, joka voittivat toisen maailmansodan taistelukentillä Euroopassa ja Tyynenmeren saarilla.

He olivat lääkäreitä, toimittajia, asianajajia, arkkitehtejä ja pappeja. Valkoiset miehet olivat meidän ammattitaitoista työmiehiä ja käsityöläisiä – puuseppiä, maalareita, putkimiehiä, muurareita, koneistajia, mekaanikkoja.

He olivat perustuslain luojia, Washington, Adams, Jefferson ja Hamilton sekä valtiomiehiä kuten Webster, Clay ja Calhoun.

Lincoln ja muut presidentit ovat olleet valkoisia miehiä. Keskiluokan valkoiset miehet olivat suuria keksijöitä: Eli Whitney ja Thomas Edison, Alexander Graham Bell ja Wrightin veljekset.

He olivat suuria kapitalisteja: Andrew Carnegie ja John D. Rockefeller, Henry Ford ja J. P. Morgan. Amerikan käymien sotien kaikki suuret sotapäälliköt olivat valkoisia miehiä: Andrew Jackson ja Sam Houston, Stonewall Jackson ja Robert E. Lee, U.S. Grant ja John J. Pershing, Douglas MacArthur ja George Patton.

Mikä on muuttunut kulttuurissamme? Kaikki.

Valkoisten lasten maailma on kääntynyt ylösalaisin. Koulujemme historiankirjat on kirjoitettu uudelleen ja vanhat sankarit pyyhitty pois, koska heidän patsaitaan poistetaan ja heidän lippujaan viedään pois.

Lapsille opetetaan, että Amerikan ”löysivät” valkoiset rasistiset kansanmurhaajat, jotka murhasivat värilliset alkuperäiskansat, ja jotka orjuuttivat afrikkalaiset tekemään vastenmielisemmät työt. Tuon tehtyään valkoiset menivät muualle maailmaan brutalisoimaan ja kolonialisoimaan kaikkia alkuperäiskansoja.

Hollywood-elokuvat ja TV-ohjelmat säännöllisesti kuvaavat työväenluokkaiset valkoiset miehet ”valkoisena roskaväkenä.”

Republikaaneille opetetaan demografian olevan kohtalo, joka on valkoisen Amerikan kuolema. Heitä neuvotaan joko liehittelemään latinoita, aasialaisia ja mustia tai luopumaan tarkoituksestaan ja kannatuksestaan, kuten Whig-puolueelle kävi aikoinaan.

Sen jälkeen kun amerikkalaisten mustien positiivinen syrjintä alkoi 1960-luvulla, se laajennettiin käsittämään naisia, latinoita, intiaaneja, vammaisia, eli siis lähes 70 prosenttia kansakunnasta.

Valkoisten miesten osuuden tiputtua 31 prosenttiin väestöstä, heistä on tullut vain amerikkalaisia, joita ei ole vain sallittua, vaan myös suositeltavaa syrjiä.

Kun kulttuurinen ja poliittinen eliitti ylistävät ja vaativat lisää ”moninaisuutta”, niin mitäpä muutakaan he vaativat, kuin vähemmän valkoisia miehiä työvoimassa sekä Annapolisin ja Harvardin opiskelijoissa?

Mikä on moraalinen peruste ”positiiviselle syrjinnälle”, joka oikeuttaa heikentyvän valkoisen työväenluokan loputtoman rodullisen syrjinnän ja laittaa sen monikulttuurisen hallintomme maksumieheksi?

”Valkoinen vihainen mies” on nykyisin hyväksytty pilkkaleima kulttuurissa ja politiikassa. Nämä etnisyytensä, rotunsa ja sukupuolen vuoksi herjatut näkevät Donald Trumpissa miehen, joka anteeksipyytelemättömästi ruoskii ja pilkkaa eliittiä, joka on riistänyt ja halveksinut heitä.

Onko ihme, että militantit hallinnon vastaiset ryhmät houkuttelevat valkoisia miehiä? Tuskin yllättävää, että nykyisin miljoonat näkevät Trumpin ”Suurena valkoisena toivona”, kuten nähtiin Jess Willard nyrkkeilijänä sata vuotta sitten.

Pat Buchanan 26.5.2016

Liity kannattajajäseneksi

  • Grillien varaosat! yli 100€ ostoksiin ilmainen toimitus

Kansalaisen verkkokauppa