Kolumnit

Digitalisaatio vie kuvan Euroopan unelmasta Afrikan pimeimpäänkin nurkkaan

Kuva Pixabay.

Maailman kiihtyvä digitalisaatio välittää kuvia ja uutisia Euroopan unelmasta viimeiseenkin kylään Afrikassa ja saa ihmiset lähtemään tuon unelman perään. Kuvien luoman illuusion siivittämänä sadat tuhannet, jopa miljoonat afrikkalaiset lähtevät vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa.

Jotkut heistä kuolevat matkalla joko aavikon kuumuuteen ja Välimeren aaltoihin armottomien ihmiskauppiaiden uhreina. Tänä vuonna UNHCR:n mukaan kuolleita on noin 1 500.

Osa matkaan lähteneistä kuitenkin saavuttaa tavoitteensa, ja kansainvälisen avustusjärjestön CAREn johtaja Ely Keita tiivistää sanoman oivasti: ”Maahanmuuttajille ruoho vain on vihreämpää Euroopassa”.

Ongelma sekä ongelma

Noin 1,3 miljardia afrikkalaista tulevat tuplaamaan määränsä seuraavien 30 vuoden aikana. Useissa maissa, kuten Burkina Faso, Mali ja Tsad on odotettavissa vieläkin suurempi väestöräjähdys. Näissä maissa väestön odotetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi neljä kymmenestä afrikkalaisesta on nuorempi kuin 15 vuotta.

Odotukset ja odotukset

Maailman lehdissä on viime aikoina esitetty erilaisia arvioita maahanmuuttajien määrästä. Suomessa on valmistauduttu 100 000 maahanmuuttajan vastaanottoon.
USA:n Pohjois-Carolinassa sijaitsevan Duke-yliopiston Afrikan asiantuntija ja opettaja Stephen Smith arvioi määräksi 150 miljoonaa ihmistä vuoteen 2020 mennessä.

Moniko haluaa lähteä?

Amerikkalaisen tutkimuskeskuksen Pew Researchin mukaan kolme neljästä aikuisesta nigerialaisesta tai ghanalaisesta haluaa muuttaa pois maastaan, jos siihen löytyy taloudellisia mahdollisuuksia. Noin 40 prosenttia näiden maiden ihmisistä on jo kehittänyt suunnitelman, jonka avulla voisivat jättää kotimaansa ja lähteä leveämmän leivän ääreen.

Jopa poliittisesti vakaan Tansanian väestöstä 43 prosenttia haluaa muuttaa. Tämä on myös keskimääräinen muuttohaluprosentti koko Afrikassa. Tällä hetkellä noin 23 miljoonaa afrikkalaista on siirtynyt mantereen sisällä.

Ketkä lähtevät?

Lähtijät eivät ole maanosan köyhimpiä vaan yleensä keskiluokkaista väkeä, jolla on taloudelliset mahdollisuudet lähteä matkaan.

– Usein lähtijät ovat ihmisiä, jotka elävät köyhyysrajan yläpuolella tai ovat jopa keskiluokkaisia, kertoo Wolf Grug Hans Seidel -säätiöstä. Kehittyvien maiden talouskasvu on myös lisännyt huomattavasti useiden maiden keskiluokkaisten ihmisten määrää.

Joissakin tapauksissa koko suurperhe on kerännyt voimansa yhteen ja lähettänyt valitun jäsenensä, joka on usein nuori voimakas mies, kohti parempaa tulevaisuutta. Hänen salakuljetuksensa rahoittaminen on eräänlaista sijoittamista, koska päästyään kohteeseensa nuori mies voi lähettää kotiin rahaa.

Matkalla kuolemisen riski tiedostetaan. Stephen Smithin laskelmien mukaan hukkumisvaara välimerellä on noin 0,37 prosenttia, joten riskit eivät ole suunnattomat. Esimerkiksi Etelä-Sudanissa synnyttävän äidin todennäköisyys kuolla synnytyksessä on nelinkertainen.

Miksi paetaan?

Aseelliset konfliktit: Tällä hetkellä Afrikassa on meneillään useita aseellisia konflikteja. Angolassa ja Mosambikissa sota on jo rauhoittunut, mutta joillakin alueilla on vielä vastarintaa. Kongossa taistelevat vallankumoukselliset miliisin kanssa luonnonvaroista rikkaiden alueiden hallinnasta.

Maailman nuorimmassa maassa Etelä-Sudanissa ase laulaa edelleenkin, vaikka rauhanneuvottelut on jo aloitettu. Etiopiasta on heimosotien takia joutunut lähtemään jo miljoona ihmistä.

Terrori: ISIS levittää pelkoa, joka ajaa ihmisiä maastaan. ISIS on edelleen aktiivinen Malin pohjoisosissa ja osissa Nigeriä. Tsadissa on myös joitain alueita ISIS-joukkojen Boko Haram -osastosta. Sama joukko on aktiivinen myös Nigerian pohjoisosissa. Somaliassa riehuu itse itsensä jumalan sotilaiksi korottaneet El Shaabab -joukot.

Diktaattori: Diktaattorien alta paetaan erityisesti Eritreasta, josta tulee paljon pakolaisia Eurooppaan asti. Tälle on näkymässä loppu, koska Eritrea on solmimassa rauhan arkkivihollisensa Etiopian kanssa.
Myös Kongossa asiat eivät ole kovin demokraattisia.

Köyhyys: Koko maailmassa on köyhyys (alle 1,9 USD/päivä) vähentynyt jo alle 10 prosentin osuuteen väestöstä, kuitenkin negatiivisella puolella on Saharan eteläpuolella sijaitsevia Afrikan maita. Huonoimmin sijoittuu maailman vertailussa jopa 24 Saharan eteläpuolista maata. Jopa öljyrikas Nigeria on huonosti sijoittuva maa.

Työttömyys ja ankeat tulevaisuuden näkymät: Talouden kasvu eri maissa ja alueilla ei ole saavuttanut kaikkia ihmisiä. Työttömyys on lisääntyvä ongelma jatkuvasti työmarkkinoille valuvien nuorten vuoksi.

Zimbabwessa kaikista työikäisistä on 90 prosenttia ilman työtä. Taloudellisesti vahvassa Etelä-Afrikassakin työttömyysaste on lähellä 30 prosenttia.

Kaiken lisäksi tulee se tosiasia, etteivät afrikkalaiset tuotteet kykene kilpailemaan EU-tuettujen maataloustuotteiden kanssa ja Afrikan rannikkoja pyyhkivien kalastuslaivastojen kanssa,  jotka tyhjentävät vesiä kaloista kilpaa.

Ilmastonmuutos: Ilmastonmuutos on Afrikassa huomattava. Sahara levittyy koko ajan kohti etelää ja varastaa maanviljelijöiltä toimeentulot. Tämän lisäksi tulee erityisen pitkät kuivuuskaudet ja toisaalta hirmusateet, jotka tekevät useiden ihmisten elämästä mahdotonta.

Maailmanpankin arvion mukaan kohtalonsa tulee kohtaamaan vuoteen 2050 mennessä noin 90 miljoonaa ihmistä Saharan eteläpuolella.

Maanryöstö: Afrikassa useat hallitukset ovat hanakoita myymään viljelysmaata ulkomaalaisille konserneille, ja tämä maa on pois kantaväestöltä.

Etiopiassa kasvatetaan kukkia eurooppalaisille markkinoille. Kiina, Saudi-Arabia ja Etelä-Korea kasvattavat osan elintarvikkeistaan Afrikassa.

Afrikan eteläosa menettää jokaisessa maastamuuttajassa tärkeää tietoa ja taitoa, joka auttaisi maata ja kansakuntaa eteenpäin. Jokainen insinööri tai lääkäri, joka jättää maansa ansaitakseen Euroopassa siivoojana tai alipalkattuna marjanpoimijana elantonsa, on osa Afrikan ”aivokuolemaa”.

Kehitysapu avuksi?

Pitkäaikaiseksi avuksi on asiantuntijoiden mukaan vain yksi vaihtoehto: kehitysapu. Ainoastaan riittävä kehitysapu ja maiden talouden kiihdyttäminen voisi johtaa maahanmuuttajien virran katkaisuun.

Caritas-avustusjärjestön presidentin Michael Landaun mukaan Afrikka tarvitsee oman ”Marshall-suunnitelmansa”. Samanniminen suunnitelma nosti aikoinaan Saksan talousihmeeksi toisen maailman sodan jälkeen.

Maahanmuuttajien kotiin lähettämät rahat pitävät Afrikan jaloillaan

Huolimatta siitä, että afrikkalaiset yleensä sekä Amerikassa että Euroopassa ansaitsevat keskiarvoja alempia palkkoja, ne muutamat eurot tai dollarit jotka palautuvat Afrikkaan keräävät merkittävän tulolähteen paikalleen jääneille.

Maailmanpankin mukaan viime vuonna Afrikkaan virtasi sen ulkopuolelle vaeltaneiden varoja 450 miljardin dollarin edestä. Tästä summasta noin 40 miljardia meni Saharan eteläpuolisille alueille.

Nämä rahat eivät auta pelkästään paikalleen jääneitä perheenjäseniä vaan koko kansantaloutta. Tämä on myös yksi syy, miksi paikalliset hallitukset eivät tee mitään lopettaakseen maastamuuttoa, varsinkin kun summat ylittävät monissa tapauksissa jopa kehitysapurahat.

Esimerkiksi ulkoliberialaisten kotiinsa lähettämät varat muodostavat 27 prosenttia maan bruttokansatuotteesta. Somaliassa puhutaan jo 40 prosentin osuudesta. Suurin osuus on kuitenkin Nigerialla, jonka kaikesta tuonnista kustannetaan kolmannes ulkomaisilla rahasiirroilla.

Huolestuttava ajatus lienee se, että diktatuuria tai terroriryhmää paennut maahanmuuttaja rahoittaa rahalähetystensä kautta juuri näitä ihmisiä, joiden pelko ajoi hänet pois kotoaan.

Lähteet: Le Monde, Kurier, Pew Research, Hans Seidel Stiftung, World Bank, Care, World Bank

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset