Kulttuuri

Elämän kokoinen vastalause

Kuva Kiuas Kustannus.

Kirjailija Tenho Kiiskisen kirja-arvio Jiri Kerosen kirjasta Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä.

Yritysjohtaja James Graham kohahdutti vuosituhannen vaihteessa väittämällä, että alkoholisteja on kaikkialla ja että kuningas alkoholin roolilla voidaan selittää merkittävä osa niin historiallisista selkkauksista kuin esimerkiksi Nobel-kirjailijoiden tuotannosta. Grahamin lennokkaimmat väitteet, kuten etteivät “normaalit” ihmiset juo humalahakuisesti enää yli 25-vuotiaina tai ettei alkoholisoituminen ole mahdollista eläkeiässä (yksilön on täytynyt olla juoppo jo työvuosina), ammuttiin nopeasti alas, mutta kokonaisesityksessä oli silti jotakin puhuttelevaa.

Graham onnistui hahmottelemaan eräänlaisen alkoholistin prototyypin, joka on tunnistettavissa kaikkialla. Mallin ongelma (ja luultavasti suosion salaisuus) on siinä, että pahantahtoinen mieli voi leimata sen avulla lähes kenet tahansa. Juomattomuus on yhtälailla paljastavaa kuin juominen. Edes vannoutunut kohtuukäyttäjä ei ole suojassa, sillä vihjeitä voi löytää mistä tahansa. Illanvieton lopettaminen esimerkiksi neljän paukun jälkeen vähänkin nyrpeällä naamalla kertoo paljon. Jos ilme on taas iloinen, kyse täytyy olla raitistumista yrittävän juomarin uhosta ja itsepetoksesta.

Nämä ajatukset palasivat mieleeni lukiessani Jiri Kerosen uutuuskirjaa Pekka Siitoimesta. Kuten tunnettua, “valtakunnanjohtaja” Siitoin oli yksi itsenäisen Suomen omintakeisimmista, ellei omintakeisin julkinen hahmo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan 1970-luvun alusta aina kuolemaansa asti. Häntä tuskin tarvitsee erityisesti esitellä, mutta Kerosen teos on melkoinen opus, suoranainen monumentti kulttiantisankarille. Mikäli Graham olisi kuullut Siitoimesta, tämä olisi taatusti myhäillyt, sillä hänessä jos kenessä yhdistyivät niin oppikirjamaisesti prototyypin useimmat piirteet. Suuruusharhat, kuvitteellisten vihollisten pakonomainen ajatteleminen ja solvaaminen, halu saada ihailua itseään vähemmän menestyneiltä, kyvyttömyys kestää arkielämän harmautta, jatkuva uhoaminen tulevaisuudella, jota ei koskaan tule…

“…Rituaalinen irstailu ja sexuaalimagia olivat muuttuneet näihin aikoihin ensisijaisesti pelkäksi irstailuksi, juopotteluksi ja perseilyksi. Häntä ei enää pidetty pelottavana fasistina, vaan pikemminkin humalaisena kylähulluna. Pekan omat teot eivät auttaneet mielikuvan hälventämisessä.”

Ja kuitenkin: valtakunnanjohtaja ehti olla myös paljon muuta. Pekka oli jo koulupoikana levoton. Ehkä hänestä olisi toisissa olosuhteissa ja toisena aikakautena tullut hyvä siirtomaasotilas tai uudisraivaaja. Ehkäpä hän vain tunsi syntyneensä yhteiskuntaan, jolla ei ollut kaltaiselleen miehelle mitään annettavaa? Kysymykset jäävät vastaamatta, mutta varmaa on se, ettei Pekka edes yrittänyt sopeutua, vaan rakensi elämästään täysin itsensä näköisen taideteoksen, ja aikamoinen kakkuhan siitä tuli. Vielä kuolemansa jälkeen enemmän tai vähemmän huumorilla palvotun camp-hahmon asemaan ei ole koskaan tässä maassa riittänyt aivan vähä. Kaikki tietävät Siitoimen hassuttelut, mutta moni taatusti yllättyy herran poliittisen ja teologisen ajattelun monipuolisuudesta. Epäkorrektia tai ei, osa siitä käy järkeen:

“Lapselle tulee opettaa, että jos toisella on enemmän kykyjä tai etuja, se on hänen itsensä ansiota ja täten kunnioitettava asia. Jos lapsi kadehtii tai haluaa jotakin, tulee vanhempien opastaa häntä ottamaan oppia menestyneemmistä ihmisistä, lukemaan enemmän ja harjoittelemaan enemmän.”

Some-aktiivina tunnettu Keronen on hauska mies. “Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä” on nimensä mukaisesti niin tyhjentävä esitys, että siihen on vaikeaa kuvitella mitään lisättävää. Kerosen helppolukuisen asiaproosan humoristinen ote on parhaimmillaan kirjan alkupuolella Pekan elämäkerrassa, mutta vitsikkäät koukut pitävät lukijan hereillä loppuun saakka. Teos on ennen kaikkea fanituote, jota tehdessä mestari on ollut suosiollinen.

Jiri Keronen: Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Kiuas-kustannus, 2020, s. 289.

Muu kirjallisuus:
James Graham: Juoppohullut vallankahvassa. Alkoholismin salattu historia. 1994, suom. 2006.

Aiempia Tenho Kiiskisen kirja-arvioita voit lukea täältä.

  • 81
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset