Kulttuuri

Epäkorrekti oppikirja

Kuva Kiuas Kustannus.

Kirjailija Tenho Kiiskinen arvioi kirjailija ja turvallisuusasiantuntija M. A. Meretvuon teoksen ”Turvallisuuspolitiikka”.

Sana turvallisuuspolitiikka tuo useimpien mieleen kysymyksen Suomen Nato-jäsenyydestä, mutta laajemmassa merkityksessä se käsittää kaiken poliittisen toiminnan, joka ottaa ihanteeksi yhteiskunnallisen toimivuuden. Turvallisuus ja politiikka ovat koko järjestäytyneen yhteiskunnan ytimessä, sillä vain niiden kautta siitä muodostuu poliittinen ykseys eli sisäisesti suvereeni valtio. Kansallisella tasolla ihmiset siis luovuttavat osan vapaudestaan valtiolle, joka sitoutuu vastineeksi suojelemaan heitä muiden mielivallalta. Kansainvälisellä tasolla asiat ovat veronmaksua ja asevelvollisuutta monimutkaisempia, sillä suuressa maailmassa eivät riitele yksilöt vaan valtiot, jotka voivat halutessaan toimia oman päänsä mukaan. Kuinka pitäisi suhtautua esimerkiksi Pohjois-Koreaan tai Putinin Venäjän ulkopolitiikkaan?

Kirjailija ja turvallisuusasiantuntija M. A. Meretvuo käsittelee teoksessaan “Turvallisuuspolitiikka” näitä aikamme kansallisia ja kansainvälisiä kysymyksiä poliittisen realismin näkökulmasta, jonka vastakohta on idealismi:

Realismi ei sinänsä torju moraalisten periaatteiden olemassaoloa, mutta ei rakenna maailmaa oletukselle niiden toteutumisesta: toisinaan vahvin osapuoli on paha, jolloin paha voittaa hyvän. Vaikka tämä voi moraalisesti katsottuna olla väärin, on se siitä huolimatta totta. Realismin päähuomio on siten siinä, miten asiat todellisuudessa ovat, kun taas idealismi painottaa sitä, miten niiden kuuluisi olla.

 Kuten Meretvuo huomauttaa, kyse ei ole ideologioista vaan näkökulmista, joiden eron ymmärtäminen ei ole vaikeaa. Viime vuosina niin sanotut siirtolaiskriisit ovat tehneet kaikkein epäpoliittisimmankin kadunmiehen tietoiseksi siitä, ketkä taistelevat keitä vastaan. Jakolinjan syvin uoma piilee ihmiskuvassa. Realisteille, Suomessa siis kansallismielisille ja konservatiiveille, ihminen on lähtökohtaisesti “paha”, idealisteille eli valtaapitäville arvoliberaaleille ja punavihreille “hyvä”. Maahanmuuttopolitiikka Afrikan ja Lähi-idän suhteen ei edes olisi voinut muuta kuin korostaa ihmiskäsitysten vastakkaisuutta, sillä jokainen käsittää mistä lopulta on kyse.

Lukijalle on alusta asti selvää, kumpaan leiriin Meretvuo samaistuu. Silti on sanottava, että hän näkee huomattavan paljon vaivaa osoittaakseen kunnioitusta myös idealisteille, mutta millaiseksi kokonaiskuva jää? Omasta mielestäni varsin hyväksi, mutta vastapuolella asia nähdään taatusti toisin. Meretvuon ongelma, johon hän ei tosin itse voi vaikuttaa, on siinä että usein jo pelkkien tosiasioiden esittäminen saa idealistit näyttämään joko hyväuskoisilta hölmöiltä tai fanaatikoilta, eikä tälle vaikutelmalle voi mitään. Taistelu käydään viime kädessä “ihmisoikeuksien” ja kansallisen edun välillä. Vai mitä olisi sanottava ihmisistä, jotka puolustavat ehdottomasti Isis-naisten mahdollisuutta palata Suomeen tai ministeri Maria Ohisalosta?

Hän nimittäin käytti terrorismiin liittyen termiä turvautuminen. Kun sanotaan, että ihminen joutuu turvautumaan ekstremistisiin tekoihin, sisältää lause vihjauksen, että tekijän motiivi on jollakin tavalla oikeutettu tai ainakin ymmärrettävä Syyllinen ei siis ole tekijä ja radikaali ideologia, joka häntä motivoi ja jota hän haluaa teollaan edistää. Sen sijaan syyllinen on uhri! Lausunto saattaa kuulostaa käsittämättömältä, mutta sen taustalla on idealistinen peruskäsitys ihmisen hyvyydestä, jolloin kaiken rikollisuuden, terrorismi mukaan lukien, uskotaan olevan seurausta yhteiskunnallisista ongelmista: epäoikeudenmukaisuudesta, huono-osaisuudesta tai syrjinnästä.

 Poliittinen vastapuoli ottaa siis teoksen joka tapauksessa vastaan sodanjulistuksena, mutta voisiko “Turvallisuuspolitiikalla” olla tulevaisuutta päivänpolitiikan ulkopuolella esimerkiksi oppikirjakäytössä? En oikein jaksa uskoa tähänkään vaihtoehtoon. Teoksella on seinä vastassa jokaisessa ilmansuunnassa mitä koulumaailmaan ja valtamediaan tulee. Pulma on täsmälleen sama kuin politiikassa: nykyisessä tulehtuneessa ilmapiirissä tunnustuksen antaminen erimielisille on yhtä mahdotonta kuin omien virheiden myöntäminen, olivat ne miten ilmeisiä hyvänsä. Ainakaan toistaiseksi emme ole todistaneet yhtäkään tapausta, jossa jokin näkyvä taho, esimerkiksi puolue tai mediatalo, olisi tunnustanut erehtyneensä jossakin keskeisessä asiassa. Tavallisten kansalaisten enemmistö jakaa varmasti näkemykseni, ettei tilinteon tarvitsisi välttämättä liittyä maahanmuuttoon. Useimmille meistä riittäisi jo pieni julkinen myönnytys EU- tai eurojäsenyyden haittojen suhteen. Se olisi hyvä alku.

“Turvallisuuspolitiikka” on laadukas esseetietokirja, jonka alkuosa käsittelee miellyttävän yleistajuisesti poliittisen realismin filosofista ja valtio-opillista historiaa ja teoriaa ja siirtyy siitä varsin suorasanaisiin analyyseihin käsitellen muun muassa vuoden 2011 arabikevättä, kulttuurisotaa ja lähitulevaisuuden uhkakuvia, välistä myös humoristisen spekulaation keinoin. Teosta voi suositella jokaiselle, joka haluaa saada pintaviiltoa syvällisemmän käsityksen siitä, mitä meillä ja maailmalla tapahtuu.

M. A. Meretvuo: Turvallisuuspolitiikka. Ajankuvia ja ajatonta realismia. Kiuas-kustannus, 2021, s. 248.

Tilaa
Ilmoita
guest
16 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
pykälätarzan

Joku oikeusoppinut ihmetteli kovasti sitä, miksi hallitus ei tuo lakimuutosehdotuksia eduskuntaan vaan tehtailee kaikenlaisia ohjauskirjeitä.
Syy siihen taitaa olla perin inhimillinen: ministerit (ja näiden avustajat yms.) kokevat lakimuutosten valmistelun itselleen liian vaikeaksi työksi.mutta eivät arvovaltasyistä. kehtaa sitä tunnustaa
Eli hallituksen liepeillä on ihmisiä jotka ovat päässeet kykyihinsä nähden liian vaativiin tehtäviin.

John Quiman

Noiden mainitsemiesi syiden lisäksi on ehkä lisäksi se, että lakiehdotukset menevät perustuslakivaliokuntaan, asetukset eivät.

Luinpa, että mm. tämä lasten rokotaminen on lain vastainen toimi, joka on säädetty asetuksella, joka on perustuslain ja lakien alapuolella ja siksi pätemätön, mutta sitä käytetään kumminkin.

Johan yksi valitteli sitä, että perustuslaki on niin tiukka.

idea listi

”…sen taustalla on idealistinen peruskäsitys ihmisen “hyvyydestä”, jolloin kaiken rikollisuuden, terrorismi mukaan lukien, uskotaan olevan seurausta yhteiskunnallisista ongelmista: epäoikeudenmukaisuudesta, huono-osaisuudesta tai syrjinnästä.”
Jos kaikkia ”syyllisiä” aletaan ajatusketjujen avulla tulkita ”uhreiksi”, niin ajaudutaan helposti asettamaan asioita irrationaaliseen tärkeysjärjestykseen jolloin sivulliset jotuvat kärsimään.
Esimerkki:
Jos jollakin monikertaisella murhamiehellä todetaan olleen kaamea lapsuus niin onhan hän kieltämättä myös uhri. Pitäisikö hänet siis laskea vapaalle jalalle koska hänellä paha olo vankisellissä ?

Ilkka Forsten

Eikös vasemmistonuoret jo sellaista ole esittänytkin. Vankilat pitää lakkauttaa, koska niiden muurien takana on vain uhreja.

idea listi

Juuri sillä tavalla saadaan niitä uusia uhreja, kun nuo pahasti traumatisoituneet uhri-murhaajat tuottavat lisää ruumiita..

John Quiman

Vankilatuomion tärkein syy on rikoksen tehneen eristäminen muista turvallisuuden ja yhteiskunnan toimivuuden vuoksi. Sitä ei pitäisi nähdä rangaistuksena, vaan välttämättömä toimenpiteenä ja miksei rikollisen mahdollisuudeksi miettiä uusiksi arvojaan. Siinä voi auttaa, jos auttaja on realistinen, eikä jokin suvakkikukkahattutäti, joka ei osaa auttaa ketään, vaan pelkästään surkutella ja sääliä.

John Quiman

Olennaista rikoksen tekijän kohdalla, kun mietitään mitä sille pitäisi tehdä, ei ole se, että onko hän uhri vai ei. Olennaista on, että onko muille turvallista antaa rikoksen tekijän liikkua vapaana. Jos rikos on muille kiistämättä uhka, on erityisen painava syy pitää häntä eristyksissä, jotta rikoksen tekijä muuttaisi tapaansa toimia. Mitä raskaampi uhka, sitä pitempi pitää eristyksen olla, jotta olisi edes toivoa muutokseen. Tässä yhteydessä on varsin samantekevää, että mistä syystä rikosken tekijä uhka. Eristys on yleisen turvallisuuden kysymys ja niin kauan kuin uhka on olemassa, on olemassa syy eristämiselle.

Muutosta voi yrittää edesauttaa eristyksen aikana, mutta viimekädessä se on kiinni rikoksen tekijästä itsestään. Siinä yhteydessä tulee paneutua syihin ja selvitellä niitä.

Ilkka Forsten

Yhtä kaikki mitä kirjoitetaan kunhan pitävät ovet kiinni ja islamin pihalla.

Kaino-Vieno Huttunen

Pohdin tuota realistien ja idealistien välistä vastakkainasettelua ihmiskuvaan liittyen. Itse olen sillä kannalla, ettei ihminen ole lähtökohtaisesti kumpaakaan. Meissä kaikissa on sekä hyvää että pahaa, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Hyvyys ja pahuus ovat osittain subjektiivisia käsitteitä. Suuremmat linjat hyvyyden ja pahuuden luonnekuvaan antaa kuitenkin kulttuuri ja siihen olennaisesti liittyvä uskonto.

Kulttuuri määrittää pitkälti sen, millaiset tavat ovat hyviä, eli hyväksyttäviä, millaiset eivät. Tai se rajaa sen, keitä on sopivaa kohdella tietyllä tavalla. Esim. tappaminen on kristitylle rikos ja se on sitä muslimillekin, mutta vain, mikäli tämä surmaa oikeauskoisen. Oikeauskoiselle muslimille taas voi olla hyvä teko antaa almuja pyhään sotaan paikalliselle moskeijalle, mikä tarkoittaa aseiden ja pommivöiden ostoa kantaväestöön kohdistuvaa terrori-iskua varten. Tai vaikka sitten vähän arkisemmat sianlihan syönti, joka kuuluu kristittyjen tapoihin, mutta on muslimeille haram. Tai kristityille muslimien pahuutta edustavat, mutta heidän kulttuuriinsa kuuluvat pedofilia, sodomia, pederastia, insesti, nekrofilia sekä halal-teurastus.

Minusta on ongelmallista tehdä turvallisuuspoliittisia päätöksiä kummastakaan filosofisesta näkökulmasta. Jos ajatellaan, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, se johtaa naiiviin avoimien ovien politiikkaan, jossa kuvitellaan kaikkien sopeutuvan, kun heille lätkäistään eteen kaikki mahdollinen tuki. Taikka sitten keskitytään terrorismin kytkentään, mutta samalla ummistetaan silmät siltä, mistä se kumpuaa – islamista, sen pyhistä kirjoituksista ja yhteentörmäyksestä oman sivilisaatiomme kanssa. Jos lähtökohdaksi taas otetaan kaikkien ihmisten pahuus, lopputuloksena on totalitäärinen kyttäysyhteiskunta, joka ei säästä edes omiaan.

Minusta parempi lähtökohta olisi 1800-luvulla syntynyt kansallisvaltio. Kun valtio perustuu yhtenäiseen kulttuuriin, toki omine heimovivahteineen ja murteineen, ihmisen hyvyys ja pahuus pysyvät tietyn kontekstin sisällä. Ne ovat tunnettuja ja virkakoneiston hallittavissa olevia ilmiöitä eivätkä ne näin ollen hajota yhteiskuntaa.

Viimeksi muokattu 26 päivää sitten by Kaino-Vieno Huttunen
Ilkka Forsten

Minä myönnän nykyään olevani enemän paha kuin hyvä, jos olen koskaan hyvä ollutkaan. Vuonna 2009 minusta tulikin sitten todella paha koska vaihdon mielipiteeni josta en enää tingi. Tuo vuosi merkitsi minulle lopullista muutosta poliittiseen ajatteluun. Luin paljon eri kirjoituksia / kirjoja, tein päätelmiä ja muodostin yhtälöitä jolloin kaikki näytti lopulta johtavan vain yhteen lopputulemaan. Se mitä olen tuon hetken jälkeen odottanut, voi olla jo hyvinkin lähellä, koska asiat eskaloituvat paljon nopeammassa tahdissa kuin 2009 ja sitä edeltäneenä aikana.

Nykyisyys ei anna enää mitään kunnollista vaihtoehtoa ratkaista ongelmat, joten on valittava se vähemmän kunnollinen mutta tehokas vastine. En kiihota, käske, yllytä tai kehota ketään seuraamaan askeleitani, mutta sen uskallan sanoa jo nyt, että moni tulee vielä minunkin jälkeeni ymmärtämään miksi tein valintani vain pahuuteen nojaten. Tässä maailmassa on laskettu valloilleen voimat mitkä ei tuota kehitystä, ja jos kehitystä ei kerran haluta, tehdään sitten totaalinen tuho. Siinä on vaihtoehdot.

Islam ei uskontona kykene koskaan muuttumaan, ja vaatimus siitä että meidän tulee integroitua omassa maassamme islamin oppeihin on niin absurdi, että henkilön joka sitä edes esittää, pitää olla mielisairas. Jos hullujen annetaan johtaa maata, siitä tulee joka tavalla elinkelvoton, ja näinhän tässä on nyt käymässä. Euroopan maat tehdään yksi toisensa jälkeen eunukeiksi vastustamaan keskiaikaista uskontoa, ja sitä kutsutaan edistykseksi. Edistykseksi kenelle ja mille ? Miten länsimainen sivistysvaltio voi edistyä jos sen perustaksi luodaan imaamipohjainen ja meille täysin vieras hallintomalli ? Miten miljoonat luku ja kirjoitustaidottomat tyhjäntoimittajat loisivat jotain uutta ja innovatiivista, kun sitä ei ole tapahtunut edes siellä missä he ovat asuneet vuosituhansia. Vastaus ei ole valkoisten harjoittaman kolonialismin tuottama negatiivinen vaikutus, sillä on olemassa paljon maita joissa ei koskaan ollut minkäänlaista kolonialismia, ja silti ne ovat nollaviivalla kehityksen janassa.

Käsittäkää nyt se ettei älykkyysosamäärää ole kukaan riistänyt keneltäkään, sitä on joillakin enemmän, toisilla vähemmän. Se että tuo ” vähemmän ” sattuu tiettyihin paikkoihin ja maihin, ei liity valkoisten menneisyyteen eikä siihen että valkoiset olisivat menestyäkseen vieneet sen muilta. Rodut on olemassa, väittämä ettei ole, ei perustu tieteeseen vaan poliittiseeen agendaan. Tuhansia vuosia ihmiskunta käsitti mitä tarkoittaa rotu ja rotujen erilaisuus. Sitten tuli aika kun punavihreä aate levitettiin kouluihin, yliopistoihin ja lopulta jopa lastentarhaan, ja samalla hetkellä se tuhansia vuosia jatkunut normaali ymmärrys lakaistiin maton alle. Se on luonnotonta, ei puheet eri rotujen välisistä eroista.

En paasaa mistään rotuopista, mutta alan kyllästyä siihen että joillakin on yksinoikeus sanella mitä voin ajatella ja mitä saan pitää oikeana informaationa. Jos räkänauruhymiön käyttäminen on osoitus äärioikeistosta tai fasismista, tai jos vitsien puhuminen on etninen loukkaus, niin suosittelen opettelemaan arabiaa tai muita vieraita kieliä ja kuuntelemaan miten he puhuvat meistä. Saatatte yllättyä, viisaammat tosin ei ylläty koska he tietävät jo nyt mitä siellä puhutaan. Minä en tule kumartamaan profeettaa enkä Mekkaa, eikä islam tule olemaan lopullinen päätepiste euroopan kehityksessä. Sen loppuminen euroopassa voi olla joko sopimuspohjainen tai väkivaltaan perustuva. Jälkimmäinen on sikäli parempi että sen kautta ei tarvitse luoda sopimuksia joita kukaan ei kuitenkaan noudata.

Hyvää päivänjatkoa itse kullekin säädylle.

Kata

Ei voi ko sanoa että oikeassa olet.Kiltteys karisee kovaa vauhtia itse kullakin realistilla!Ja niin pitääkin!
Rintavakoministerien ylimielisyys lopahtaa eräänä päivänä kun luotto on lopullisesti mennyt.

Joella ”luotto”kesti noin 7kk.
Kamala kalkattaa Kaliforniassa.
”Sehän oli 4 tai 5 päivää sitten”sanoi Joe Afganistanin kaaoksesta eilen.Kamala komppaa.Maailman ”johtajat ”🤔🤔😄😡

Kaino-Vieno Huttunen

Noin subjektiivisesti ottaen, etköhän ole vähän liian itsekriittinen tuon pahuusmääritelmän mukaan.

Jos sen verran avaudun, niin samalla logiikalla oma sisäinen hyvän ja pahan välinen valtataisteluni alkoi lukion historian oppikirjasta. Siinä oli kuva 3. valtakunnun sotilaista marssimassa. Yhtäkkiä tajusin, ettei noiden nuorukaisten kasvoissa näkynyt mitään pahuutta, pikemminkin vilpittömyyttä. Tutkittuani kuitenkin kansallissosialismia, on se puhtaimmillaan joiltain osin minulle liian jyrkkä. Sosialisti olen talousnäkemyksiltäni, kansallismielinen muuten ja liberaali siten, että ihmisillä tulisi olla vapaus olla sitä, mitä ovat, jos se ei vahingoita ketään tai horjuta yhteiskuntaa.

Myöhemmin muutin asumaan pikkukaupunkiin, jossa oli jonkin verran maahanmuuttajia. Ajattelin tuolloin, että voihan heitä muutamia olla. Jo tuolloin minulla kuitenkin oli joistakin heistä negatiivisia viboja, vaikkei mitään vakavampaa tapahtunut. Jäivät kuitenkin raksuttamaan alitajuntaani.

Suuri notkahdus pimeyden ytimeen tapahtui kuitenkin kesällä 2014 odottaesani junaa Leppävaaran asemalla. Katsoin ohi kulkevia ihmisiä ja tein päässäni laskelmia: ”Jos Suomeen on otettu muutama sata pakolaista/vuuosi,1990-luvun alusta ei niitä pitäisi näin paljon olla”. Samoihin aikoihin löysin MV-lehden NWO-blogin ansiosta. En heti uskaltanut kommentoida sinne, syksyn 2015 invaasio minut siihen kuitenkin pakotti.

Itse olen myös roduista osapuilleen samoilla linjoilla. Rotupuheesta kuitenkin selkeästi lentää foorumilta, joten ilmaisen itseni yleensä hienovaraisilla vihjauksilla. Se, että rotujen välillä on selkeitä eroja, ei tarkoita sitä, että toinen olisi toista huonompi. Se tarkoittaa vain sitä, ettei niitä pitäisi mielivaltaisesti asuttaa samaan tilaan. Maapalolla on kyllä runsaasti tilaa, ja miljoonien vuosien aikana vakiintuneet asuinpaikat.

John Quiman

Ei ole kysymys siitä, että onko jokin tapa toimia kiltti tai paha, vaan siitä, että onko se toimiva, vai ei.

Suvakkien ”kiltti” ei kyllä oikeastaan ole muuta kuin säälin sekaista soperrusta, kun puolustelevat ”hädänalaisia”, jotka valehtelevat mitä mieleen sattuu juolahtamaan ja suvakit laulavat vieressä itkuvirsiä, jotta kaikkien tulee nyt antaa kaikki niille ”hädänalaisille”. Suvakkien kiltteys on alistuneen ihmisen tyhmyyttä. Suvakki on helppo uhri, joka myy samalla oman kansansa ilmaiseksi estoitta valehdellen. Suvakkien takana olevat vaikuttajat eivät ole uhreja, vaan viileitä vallanhimoisia pahoja.

Pahasta voidaan sitten puhua, jos aletaan alistaa toisia, ei missään nimessä, jos puolustetaan omaa vapautta, luonnollista vapautta.

Puolustautumisen keinoja ei niinkään valitse puolustautuva kuin se, jota vastaan tulee puolustautua. Jos ”vihollinen” antaa helposti periksi, keinot ovat lieviä. Jos ”vihollinen” haluaa sotia kovimmalla tavalla, sitten on käytettävä vielä kovempia tapoja ”vihollisen nujertamiseksi”.

Forsten ei siis ole paha, vaan halukas puolustaamaan suomalaisten oikeutta oikeutta ja vapautta olla suomalaisia suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeellisin keinoin.

Viimeksi muokattu 26 päivää sitten by John Quiman
Ilkka Forsten

Omassa kirjoituksessani esitin asiat tavallani. Ja ymmmärsit sen oikein. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä ettei pahuutta voiteta olemalla sille suopea. Sen voittaminen vaatii joissakin tapauksissa jopa kovempaa asteikkoa kuin vastustajalla on käytössä.

Otetaan esimerkki niinkin kaukaa kuin toisesta maailmansodasta. Vaikka virallinen historia kertoo saksalaisten tehneen sotarikoksia, mitä he tekivätkin, pitäisi aina muistaa ettei he olleet ainoita siihen syyllistyneitä. Jopa kenraali George S. Patton saneli joukoilleen Ardennien taistelua edeltävänä aikana, ettei vankeja oteta, kaikki on ammuttava heti kohdatessa. Ja kas kas, niin myöskin tapahtui. Kun sota sitten päättyi ei yksikään virallinen taho ottanut kantaa siihen mitä oli tehty, ja itsekin opin tietämään tämän vasta hetki sitten.

AH sanoi että hän rakastaa SS – joukkoja, koska ne pystyvät takomaan pelkoa vihollisen sydämeen. Tosin sanoen, vastustajalle laitettiin eteen niin pahamaineinen ryhmittymä että jo sen olemassaolo riitti tuomaan puolittaisen pelontunteen psykologiseksi tekijäksi. Ääri-islamilaiset militantit käyttävät tätä taktikkaa. He eivät ole sotilaina lähelläkään SS- joukkoja, mutta pystyvät raakuuksillaan lisäämään vaikutusvaltaansa. Miksi siis meidä(kään) pitäisi noudattaa mitään inhimillistä tapaa, jos parempi tulos saadaan olemalla paha sen koko merkityksessä ? Pahuutta ei tarvitse jatkaa loputtomiin, vain siihen asti kunnes on voitto saavutettu. Legenda pitää lopusta huolen.

John Quiman

Voittajat tapaavat kirjoittaa itselleen sopivan version historiasta. Voi olla jopa vaikeaa löytää muuta tietoa, koska se koetetaan piilottaa, jotta se ei häiritsisi sopivaa totuutta.

Niin tekevät viherfasistitkin sitä myöten kuin vain voivat. Kovasti vääristelevät historiaa ja heidän tarinoihinsa uskovat ne, jotka viherfasistit ovat voittaneet eli onnistuneet alistamaan viherfasistien tarinoiden alle.

monarkisti

Pahan suhde hyvyyteen on sama kuin pimeyden suhde valkeuteen: se on hyvän puutetta siinä missä pimeys on valon puutetta. Ihminen ei ole luonnostaan hyvä, koska hyvyys on Jumalan ominaisuus, eikä ihminen itse voi kuroa umpeen ihmisen ja Jumalan välille syntynyttä juopaa. Siksi Jumalan täytyi tehdä se itse tulemalla ihmiseksi, kuitenkin ilman syntiä, poistaakseen tuomion ihmisen yltä ottamalla rangaistuksen itse kannettavakseen. Siksi Jeesus antautui ristiinnaulittavaksi, kuoli, ja haudattiin, ja nousi kolmen päivän jälkeen kuolleista, ilmestyi opetuslapsilleen, söi ja joi, ja vakuutti, että näin piti käydä. Tähän uskoessaan ihminen on valmis kohtaamaan totuuden itsestään. Näin sokea saa nähdä. Tähän uskominen nimittäin johtaa Jumalalle otolliseen mielentilaan, niin että Jumala voi lähettää Pyhän Hengen, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Tämä maailma ei ole päätepiste, vaan Jeesuksen löytämät johdetaan iankaikkiseen elämään. Siihen tullaan valmiiksi kuoleman hetkellä. Jumalan tavoite on pelastaa kaikki, joiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan. Ihminen ei ole automaattisesti valmis kuulemaan ja uskomaan tätä ilosanomaa, vaan keksii itselleen oman mielensä mukaisia jumalia, jotka käskevät tappaa, tuhota ja varastaa. Tässä valossa maailman tapahtumat alkavat näyttää johdonmukaisemmilta. Jumalan täytyy pysäyttää ihminen niin, että tämä on valmis ottamaan pelastuksen vastaan.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa