Kolumnit

Että semmoinen edustuksellinen demokratia

Viime viikosta lähtien on puhututtanut eduskunnan puhemiesneuvoston näkemys siitä, että kansalaisaloitteiden laadinta ja vaadittavan allekirjoittajamäärän saavuttaminen on tällä hetkellä liian helppoa. Esille on otettu allekirjoittaneiden määrän korottaminen, jotta kansalaisaloitteita olisi nykyistä haastavampi saada eduskuntakäsittelyyn. Ainakin puhemiesneuvosto siis kavahtaa suoraa demokratiaa.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen kehottaa laittamaan jäitä hattuun:

    “- Mielestäni on pikemminkin positiivista, että Suomessa kansalaiset ovat aktiivisia ja pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin eri tavoin. Kansalaisaloite on yksi uusi väline, joka antaa mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon muutoinkin kuin jättämällä neljän vuoden välein jonkin lipun uurnaan, Ojanen sanoo.”

Viimeaikaisista merkittävin on työttömyysturvan aktiivimallia vastustanut kansalaisaloite, joka luovutettiin taannoin eduskunnan käsiteltäväksi saavuttaen lähes kolme kertaa niin paljon allekirjoittajia kuin mikä on käsittelyn edellyttämä 50 000 kappaletta.

Kyseessä on kiistatta kaikkien aikojen kehnoimmin valmisteltu laki. Paitsi että se on perustuslain vastainen, eivät TE-toimistot vieläkään tiedä, mitkä palvelut täyttävät aktiivisuusvelvoitteen. Ensimmäisen kerran leikkuri sivaltaa työttömiä työnhakijoita ensi kuun alussa.

Siksipä sen vastustus on erityisen kivuliasta eliitin edustajalle, joka myy vaikka lähiomaisensa sekä puolet parillisista sisäelimistään pimeille markkinoille kuin myöntää erehtyneensä pahanpäiväisesti.

Tuomas Ojanen jatkaa:

    “- Minun silmissäni kyse on enemmänkin siitä, että tietyllä poliittisella eliitillä ja jostakin syystä vanhemmalla sukupolvella on vaikeuksia elää tällaisten suorempien ja välittömämpien vaikutusmekanismien kanssa, Ojanen kommentoi.”

Tämä liittyy aiemmin linkatussa Keskisuomalaisen artikkelissa mainittuun ensimmäisen varapuhemiehen, Mauri Pekkarisen (kesk), näkemykseen, jonka mukaan kansalaisaloitteet “tukehduttavat” eduskunnan toiminnan.

Voisiko olla mahdollista, että eduskunnan työjärjestys ei kauttaaltaan elä nykyajassa ja kaipaa viilausta?

Ojanen:

    “- Kun katsoo maailmalla tehtyjä tutkimuksia, yksi keskeinen viesti on, että sosiaalisessa mediassa toimimaan tottunut nuorempi sukupolvi kokee yksittäisen asian ympärille keskittyvät vaikuttamismahdollisuudet läheisemmiksi.”

Mitään yksittäistä tutkimusta Iltalehden lyhyehkössä jutussa ei mainita referenssiksi, mutta yllä mainittu vastaa hyvin pitkälti omia tuntemuksiani sekä lisäksi kokemuksiani lähipiiristäni.

Ojanen:

    “Julkisessa keskustelussa nousee useammin esiin huoli siitä, että perinteisissä vaaleissa äänestysprosentit laskevat ja että ihmisten mielenkiinto yhteiskunnallisia asioita kohtaan laskee, professori huomauttaa.”

Lisäisin tähän, että nuorempi sukupolvi ei pidä vallan sementoitumisesta samoille vanhoille parroille, jotka joko säilyttävät vallan kahvan ikuisesti tai saavuttavat suomalaisen korruption parhaita perinteitä noudattaen jonkin kovapalkkaisen pakasteviran jonkun minkä lie säätiön puheenjohtajana, josta harva äänestäjä tietää yhtään mitään.

On myös syytä asettaa tuo 50 000 allekirjoittanutta perspektiiviin sellaisten maiden kesken, joissa kansalaisaloite on ollut käytössä Suomea pidemmän aikaa. Suomessa on tunnetusti asukkaita reilut 5,5 miljoonaa. Sveitsissä, suoran demokratian mallimaassa, on asukkaita vajaat 8,5 miljoonaa ja aloitteen läpimeno vaatii 100 000 allekirjoittanutta. Hyvin pitkälti samassa mittakaavassa ollaan.

Alankomaissa asukkaita on yli 16 miljoonaa ja kansalaisaloitteen käsittelyyn otto edellyttää ainoastaan 40 000 äänioikeutettua allekirjoittanutta, jotka ilmoittavat nimensä sekä syntymäaikansa. Parlamentti tarkastaa jälkikäteen henkilötodistusten kopioista satunnaisotannoin, että allekirjoittajat ovat äänioikeutettuja.

Vaadittava allekirjoittaneiden määrä on noin 0,2 prosenttia kaikista äänioikeutetuista hollantilaisista.

Lisää voi lukea tästä Wikipedia-artikkelista.

Rivien välistä on luettavissa se ylimielisyys, joka on suomalaiselle poliittiselle eliitille kovin leimallinen: “vaikka me kansanedustajat edustammekin teitä, kansa, älkää nyt suurin surminkaan häiritkö työtämme murheillanne – saivatpa ne miten paljon kannatusta hyvänsä”.

Närkästynyt esiintulo ajoittui hupaisasti samaan ajankohtaan, kun kansalaisaloite kansanedustajien sopeutumiseläkkeen poistamiseksi saavutti tarvittavan määrän allekirjoittaneita.

Väkisinkin ajautuu pohtimaan, että kyseinen aloite on saanut monet nykypäättäjistä huolestumaan siitä, että kovalla tohinalla läpi runnottu aktiivimalli saattaa piakkoin koskea heitä itseään, jotta saisivat leipänsä päälle muutakin särvintä kuin ylähuulen.

Tällaisessa edustuksellisessa demokratiassa elämme.

Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset