Eurooppa Politiikka

Eurooppaan halutaan uutta järjestystä

Kuva Paolo Rausch / Wikimedia Commons / CC BY-SA 4.0
Lukuisat alueet haastavat Euroopan keskushallituksia. Tämä trendi on ongelmallinen paitsi kyseisille maille, myös Euroopan unionille.

Monet USA:n ajatuspajat toteavat analyyseissään, että Katalonian paikallishallinnon itsenäisyyspyrkimykset nojautuvat Euroopan yleiseen separatististen tendenssien kehitykseen. Nämä pyrkimykset ovat voimistuneet erityisesti vuosien 2007-08 finanssikriisin ja eurokriisin jälkeen.

Geopolitical Futures (GF) kuvaa kartallaan Euroopan alueita, joilla esiintyy vahvoja nationalistisia pyrkimyksiä. Näihin alueisiin kuuluvat Skotlannin, Katalonian, Vallonian ja Flanderin lisäksi myös Baijeri, Sisilia, Etelä-Tiroli, Lombardia, Andalusia, Normandia, Korsika, Elsass ja muita alueita. On erittäin epätodennäköistä, että Euroopan nykyinen poliittinen kartta pysyy muuttumattomana seuraavat 50 vuotta. Nationalismi on osaltaan vaikuttanut Euroopan pirstoutumiseen ja EU:n kriisiin, kirjoittaa GF.

Council on Foreign Relations (CFR) suhtautuu kriittisesti Katalonian nykyisiin itsenäistymispyrkimyksiin. Nämä pyrkimykset eivät ole legitiimejä. Ensinnäkin Katalonian kansanäänestys oli ”järkyttävän epädemokraattinen”. Katalonian parlamentin oppositiorintama oli sivuutettu täysin, eikä se osallistunut ollenkaan kansanäänestyslain säätämiseen. Lisäksi sivuutettiin Espanjan perustuslakituomioistuimen päätös, joka julisti kansanäänestyslain pätemättömäksi. Esiintyi myös selkeitä Euroopan neuvoston Venetsia-komitean sääntöjen rikkomuksia.

American Enterprise Institute (AEI) totesi analyysissään otsikolla ”Katalonian kellot soivat Euroopalle” (die katalanische Glocke läutet für Europa), että Katalonian kriisi tuli EU:lle huonoon aikaan, etenkin koska Italiassa järjestetään ensi vuonna parlamenttivaalit. Markkinoiden tulee seurata tarkasti merkkejä muista eurooppalaisista separatistisista tendensseistä.

AEI: ”Kaikki Italian oppositiopuolueet ovat enemmän tai vähemmän ilmaisseet olevansa yhä huolestuneempia eurooppalaisen projektin takia. Italian kaksi tärkeää poliittista puoluetta, Beppe Grillon Viiden tähden liike ja Silvio Berlusconin Forza Italia – painottaakseen erityisesti tyytymättömyyttään euroon – ovat lähdössä vaaleihin ajatuksenaan ottaa rinnakkaisvaluutta käyttöön Italiassa. Lisääntyvä poliittiseen ilmapiiriin liittyvä epävarmuus Espanjassa ja Italiassa voi vaarantaa Euroopan taloudellisen elpymisen murentamalla investoijien luottamusta Eurooppaan. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghin tulisi estää tämä luopumalla ennenaikaisesti keskuspankin erittäin löysästä rahapolitiikasta. Euroopan poliittisten jännitteiden kasvaessa Trumpin hallinnon tulisi parantaa tietoisuuttaan, ettei se tukisi eurooppalaisia separatistisia tendenssejä – kuten tapahtui jo tänä vuonna Brexitin yhteydessä.

Atlantic Councilin raportin mukaan Katalonian irtautumisella ei olisi mitään negatiivista vaikutusta NATO:on tai USA:n turvallisuuspolitiikkaan. Itseasiassa tilanne on päinvastoin. Katalonia voisi olla tärkeässä roolissa merillä, kun kyse on Välimeren turvaamisessa. ”Katalonian sotilaalliset aikeet ovat jossakin määrin epäselviä, mutta kun asia nousi esiin vuonna 2014, niin katalonialaiset painottivat omien merivoimien perustamista. Barcelonan ja Tarragonan erinomaisten satamien johdosta Katalonia on pieneksi merimahdiksi hyvin asemoitunut: ’Välimeri strategisena ympäristönämme ja NATO puitteinamme'”, kuten katalonialais-nationalistinen ajatuspaja ”Help Katalonia” argumentoi. Katalaaneille ei siis tule kyseeseen NATO:sta irtautuminen.

Atlantic Council: ”Karkeat suunnitelmat edellyttävät ensin muutaman sadan matruusin turvajoukkoja rannikolle. Muutaman vuoden kuluttua Katalonia tulisi ottamaan vastuuta ’Välimerenalueen päätoimijana’ – maalta tuettujen meripartiolentokoneiden ja pienten sota-alusten kanssa. Lopulta kansallismielisen kunnianhimon puitteisiin voisi sisältyä myös siirtoarmeija, jolla olisi käytössään lentotukialus ja merijalkaväen komppanioita, että Katalonialla olisi vakavasti otettava rooli kollektiivisen turvallisuuden kannalta. Tämä olisi sotilasliitolle hyödyllisempää kuin Madridin keskittyminen Ceutan ja Melillan puolustamiseen Marokon invaasiolta panssareiden ja tykistön avulla.”

Mises-instituutti argumentoi analyysissään, että Euroopan ”separatismiongelma” ei tule enää häviämään minnekään. Ratkaisevia tekijöitä ovat mm. yksittäisten EU-jäsenvaltioiden finanssi- ja veropolitiikka.

Katalonian tavoin – ja toisin kuin Skotlannin kohdalla – Italiassa Lombardia ja Venetsia kuuluvat maan rikkaimpiin alueisiin ja ne lähettävät valtavia verokertymiä Roomaan. Pohjois-Italiaa huomattavasti köyhemmät Italian eteläosat ovat hyötyneet vauraiden alueiden rikkauksista sen jälkeen kun kaikki italialaiset pakotettiin 1800-luvun lopulla yhden kansallisvaltion alaisuuteen. Venetsiassa asuvat italialaiset eivät koskaan unohtaneet tätä ja monet heistä osallistuivat vuoden 2014 itsenäiseksi julistautumista koskevaan kansanäänestykseen. Italian hallitus Roomassa julisti luonnollisesti äänestyksen pätemättömäksi”, toteaa Mises-instituutti.

Eurooppalaiset kansallisvaltiot ovat jo vuosikymmenien ajan julistaneet muulle maailmalle, kuinka suurenmoista demokratia ja kansan tahdon kunnioittaminen on. Kun kansan enemmistö sitten määrätyllä alueella kuitenkin äänestää itsenäisyyden puolesta ja keskushallinto pyrkii estämään sen, niin herää kysymys, että pitäisikö yksinkertaisesti olla piittaamatta tuosta enemmistöstä?

Carnegie Europe toteaa eräässä analyysissään vuodelta 2014:

Esimerkiksi Kataloniassa, jossa 80% äänestäjistä kannatti marraskuussa 2014 ei-sitovassa kansanäänestyksessä itsenäisyyttä, taloudellinen kuilu [alueiden välillä] vahvistaa nationalismia, sillä Espanjan rikkaampien alueiden asukkaat eivät ole valmiita tukemaan keskushallintoaan ja maan köyhempiä alueita. Vaikka tähän tendenssiin ei ole olemassa mitään yleislääkettä, niin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tulisi torjua tätä kehitystä kahden rohkean rakenteellisen muutoksen avulla. Ensiksi EU:n tulisi muuttaa radikaalista sisäistä rakennettaan huomioidakseen kansalaisten laajalle levinneen turhautumisen. Tämä edellyttää EU:n subsidiariteettiperiaatteen täysimittaista soveltamista. Periaate tarkoittaa, että päätökset tehdään itsenäisesti mahdollisimman alhaisella tasolla jäsenvaltioiden sisällä. Toisena tärkeänä seikkana EU:n on otettava käyttöön eri kehittymisnopeuksien liittyvät mekanismit Euroopassa”.

Stratfor totesi jo vuonna 2012 raportissaan, että vuosien 2007-08 finanssikriisistä ja euro-kriisistä lähtien EU:n sisäisten nationalististen virtauksien lisäksi myös separatistiset liikkeet EU-valtioiden sisällä ovat olleet nousussa. Siten ”eurooppalainen kriisi” on vahvistanut myös katalonialaista nationalismia.

Koko artikkelin voit lukea Deutsche Wirtschafts Nachrichten -julkaisusta.

  • 52
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset