Eurooppalaiset ovat tyytymättömiä EU:n tapaan käsitellä pakolaiskriisiä ja haluavat maahantuloa koskevan päätöksenteon kansallisvaltioille.
PEW Research Centerin vasta julkaistusta mielipidekyselystä käy ilmi, että eurooppalaiset ovat tyytymättömiä Euroopan unionin (EU) tapaan käsitellä pakolaiskriisiä, ja haluavat kansallisvaltioiden päättävän pakolaispolitiikasta ja siirtolaisuudesta, ei EU:n.
Brysselin tapaa hoitaa pakolaisuutta ei hyväksytä
Kaikki tutkimukseen osallistuneet Euroopan maat tyrmäävät Brysselin tavan hoitaa pakolaisuutta. Pakolaiskriisin etulinjassa olleet Kreikka, Italia sekä jopa Ruotsi kuuluvat kriittisten kärkijoukkoon. Kaksi ensimmäistä maata – Nigeriasta, Eritreasta, Sudanista, Syyriasta ja Libyasta saapuvan siirtolaisvirran ensimmäiset kohdemaat Euroopassa – ovat joutuneet kohtaamaan pakolaiskriisin pahimman vaikutuksen. Ruotsissa puolestaan pakolaisten osuus väestöstä on suurempi kuin missään muussa Euroopan maassa.
Maahantuloa koskevat päätökset kansallisvaltioille
Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden Euroopan maiden kansalaiset haluavat EU:n ulkopuolelta suuntautuvaa maahantuloa koskevan päätöksenteon kansallisvaltioille, pois Euroopan unionilta. Erityisesti Brysselin silmätikuksi joutuneet Puola ja Unkari suhtautuvat kriittisesti Brysselin määräysvaltaan maahantuloa koskevissa asioissa. Ruotsalaisistakin vain alle kolmasosa säilyttäisi päätösvallan EU:lla.
Eurooppalaiset haluavat lopettaa avoimien ovien maahantulopolitiikan
Päätelmänä tutkimuksen tuloksista nähdään eurooppalaisten tahto siirtää maahantuloa – johtuipa se sitten pakolaisuudesta tai siirtolaisuudesta – koskeva päätöksenteko Brysselistä kansallisvaltioille, maiden omille hallituksille.
Samoin tulokset tuovat esille vastustuksen EU:n pakolaisten uudelleensijoitusohjelmaa kohtaan, mikä korostuu suunnitelmaa erityisesti vastustaneiden ja kansallista turvallisuutta korostaneiden maiden kuten Puolan ja Unkarin kohdalla.
Euroopan unionin avoimien ovien pakolais- ja siirtolaispolitiikka ja Brysselin määräysvalta niihin liittyen näyttääkin nyt tulleen tiensä päähän, ja kansallisvaltiot tulevaisuudessa haluavat määritellä itse, millaista maahantulon aiheuttamaa yhteiskunnallista ja demografista muutosta ne haluavat maahansa kohdistuvan.
