Kolumnit

Eurovaalit lähestyvät – onko tulos liittovaltion loppusilaus?

Ihmisolennon tietoisuuden jatkuvan kehittymisen keskeinen elementti on uskontojen ja poliittisten valtajärjestelmien kyseenalaistaminen. Vuosisatoja sitten ihmiset olivat nykyistä enemmän järjestelmään ohjelmoituja ja kyseenalaistamattomia, vaikkei ”järjestelmää” siinä merkityksessä kuin sen voisi nykyään käsittää ollut agraaripainotteisen yhteiskunnan oltua erittäin hajanainen ja segregoitunut. ”Ohjelmoitu” on liian raskas termi, koska ihmiset olivat tavallaan alhaisemman tietoisuuden tason johdosta jo syntyjään alistettuja yksinomaan toimeentuloon ja yleiseen elämässä selviytymiseen. Lisäksi yhteiskuntamalli oli huomattavasti nykyistä autoritaarisempi.

Suorastaan tuntuu siltä, että epävakaa valtiontalous sekä elinkeinoelämä siihen olennaisesti kytkeytyen pidetään poliittisen eliitin toimesta tarkoituksella sellaisena mitä se on, jotta kansalaiset elävät mukisematta herran pelko perseessä (herran pelko on viisauden alku) -mentaliteetin vallitessa. Kansalaiset ovat mahdollisimman epäitsekkäitä ja haltioituneen kiitollisia siitä, jos heillä sattuu olemaan työpaikka, eivätkä yleisen taantuman tai sen riskin ja sen synnyttämän epävakauden ansiosta nouse vastarintaan. Ei, vaikka koulutuksesta tai sosiaalietuuksista leikattaisiin. Väkeä hallitaan pelolla, jonka polttoaineena toimii epävarmuus ja riippuvuus yhteiskunnasta.

Jos olivat historian merkittävimmät sivilisaatiot, kuten antiikin Rooma, babylonialaiset, makedonialaiset ja kiinalaiset ahneita despootteineen ja sotapäälliköineen, väitän, ettei niiden kumulatiivinen vaikutus koko yhteiskunnan hyvinvointiin ollut lähelläkään sitä, mitä se on nykyään. Toki noiden aikakausien (tai vaikkapa 1800-luvun vieraan vallan alaisen Suomen) plebeijit olivat ahtaalla ja kaikessa mahdollisessa alisteisia hallitsijoille, eikä sosiaalihuoltojärjestelmästä oltu tietoakaan. Silti kansalaisilla oli oma kutakuinkin vakaa elinkeinonsa ja turvanaan se, että koko maapallon väestö oli siedettävissä lukemissa.

Suomessa ja muissa länsivaltioissa vallitsee samalla tapaa riistävä ja eriarvoistava uusfeodalismi, jossa tuloerot kasvavat jatkuvasti ja duunarin asema on olla kitisemättä mukana työelämässä juuri niin pitkään ja juuri siihen aikaan kuin sekä poliittinen eliitti että merkittävimmät työnantajat katsovat tarpeelliseksi omien intressiensä puolesta.

Mitä nykyparlamentarismiin tulee, pysyy korkein päätäntävalta vuodesta toiseen yhä loitommalla tavallisesta kansasta suljettujen ovien takana. Kankean hallintobyrokratian ansiosta suoran demokratian periaatteiden läpivienti on alati hankalampaa. Kansallisvaltioperiaatetta pyritään romahduttamaan alati hehkutettavan globalisaation ja integroituvan Euroopan unionin myötä, joka taas tietää sitä, että kansakunnat alkavat olla yhtä hajanaisia kuin entisaikoina. Samanaikaisesti tervehenkisestä isänmaallisuudesta pyritään tekemään kirosanaa kytkemällä siihen saranapuolelta epäterveitä asioita, kuten uusnatsismia.

Täten ”kansan syvien rivien” yhteenkokoaminen mitään toivottavaa muutosta varten käy mahdottomaksi ja samaten eliitin on yhä helpompi hallita alamaisiaan norsunluutorneistaan. Oma lukunsa paletissa on Euroopan unionin kiistaton liittovaltiokehitys, joka tulee loppusuoralla lyömään viimeiset naulat suvereenien kansallisvaltioiden ja niiden itsemääräämisoikeuden arkkuihin. Kun eurovaalit lähestyvät, jatkuu sumeilematon valtapuolueiden ja -median, eliitin vasallien, tykitys liittovaltion puolesta. Viimeksi kuluneella viikolla, sopivasti Suomen itsenäisen tasavallan 101. itsenäisyyspäivän alla, asian puolesta on kuultu painokkaita puheenvuoroja.

Kaikkein surullisinta on eliitin harjoittama joukkosuggestio ja liikkeelle laskema sosiaalinen paine, joka on saanut osan kansalaisista tukemaan avoimesti EU-federalismia tietämättä lainkaan siitä, millaiseen vallan keskittämiseen ja kyykyttämiseen se tulee ennen pitkää johtamaan. Huikein esimerkki harjoitettavasta aivopesusta on se, että kansalaiset meidän Suomessa on saatu näennäisen vapaaehtoisesti tukemaan päätäntävallan vientiä pois heiltä itseltään monikansalliselle liittovaltioeliitille. En kykene kuvittelemaan mitään yhtä lyhytnäköistä ja perinpohjaisen itsetuhoista ajattelua.

Vähitellen alkaa olla liian myöhäistä kääntää kelkka ja nousta valvomaan omia etujamme, koska monikansallinen mutta tosiasiassa ainoastaan suurimpien jäsenvaltioiden sekä euroalueen pankkien intressejä ajava EU-eliitti ei sitä todellakaan tee. Se valvoo vain niitä tekijöitä, joiden ansiosta se saa itselleen enemmän rahaa ja valtaa, ja tällaiset pyrkimykset ovat mitä suurimmassa ristiriidassa Suomen kaltaisen pienen valtion kansallisen edun kanssa.

Näillä saatesanoilla toivotan kaikille Suomen kansalaisille hyvää, rauhallista ja turvallista 101. itsenäisyyspäivää. Klassikkosadussa dalmatiankoirien määrä jäi sataanyhteen, mutta Suomen itsenäisten vuosien osalta uskon vakaasti, että näin ei tule käymään. Ei sinne päinkään.

Olkoon kansallinen itsemääräämisoikeus jatkossakin maamme itsenäisyyden yhtenä keskeisimmistä osa-alueista suojelun arvoinen ja kiistaton kärkiteema.

Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset