Kulttuuri

Filosofi Alain Finkielkraut: ”Antirasismi on 21. vuosisadan kommunismia”

Kuva Shutterstock.

Ranskalainen filosofi Alain Finkielkraut on Auschwitzista pelastuneen puolanjuutalaisen taidekäsityöläisen poika. Jo vuosien ajan hän kritisoinut nykyistä kulttuurirelativismia. Vuonna 2019 hän joutui Ranskan keltaliivien mielenosoitukseen soluttautuneiden Allahin palvojien antisemitistisen hyökkäyksen kohteeksi, josta kehkeytyi lopulta todellinen kansainvälinen skandaali.

Filosofi Alain Finkielkraut kertoo Weltin haastattelussa pitävänsä antirasismia ”21. vuosisadan kommunismina”. Porvarillisen huonon omantunnon on syrjäyttänyt häpeä olla valkoinen. Hän tuomitsee ”valtion alistumisen ja vetäytymisen tasavallan menetetyiltä alueilta”.

Kriisi Yhdysvalloissa on saanut aikaan myös Ranskassa mielenosoituksia, joiden aiheena on poliisien vähemmistöihin kohdistuva rasistinen väkivalta. Finkielkraut toteaa, että Pariisissa ja muissa Ranskan kaupungeissa mielenosoittajat ovat kantaneet aivan samanlaisia melkoisella pakkomielteisyydellä jäljiteltyjä plakaatteja ja kylttejä kuin mitä USA:ssa: ”I can’t breathe”, ”No justice, no peace” ja ”Black lives matter”.

Filosofi korostaa, että ”varmastikin poliisin riveissä on rasisteja”, mutta ”olisi kuitenkin pahantahtoista tehdä tämän johdosta nyt johtopäätös, että poliisi harjoittaa maassamme rasistista terroria maahanmuuttajataustaista afrikkalais- tai arabiväestöä kohtaan”.

Vallitseva tilanne on tosiasiassa aivan toinen. Syrjäytyneillä alueilla [ZUS:it] poliisit ovat niitä, jotka pelkäävät, filosofi muistuttaa.

– Heitä [poliiseja] houkutellaan sinne väijytyksiin, samoin myös palomiehiä, ja sitten he joutuvat mörssäritulitukseen, heidän kimppuunsa hyökätään rautaputkien kanssa, heitä heitellään katoilta kivillä ja myös katujen viemäriaukkojen kansilla.

Finkielkraut huomauttaa, että vuonna 2019 esiintyi myös poliisiväkivaltaa, silloin reaktiona mielenosoittajien väkivaltaan.

– Kehen tämä väkivalta kohdistui? Kuka loukkaantui ja haavoittui? ”Keltaliivit” eli Ranskassa syntyneet ranskalaiset, kantaranskalaiset.

Antirasismi on 21. vuosisadan kommunismia

Filosofi Finkielkraut on sanonut antirasismin olevan ”21. vuosisadan kommunismia”. Aivan samoin kuin Yalessa, Columbiassa tai Berkeleyssä on länsimainen sivilisaatio suurimmassa osassa Euroopan yliopistoista hyökkäyksen ja tulituksen kohteena.

– Osoitellaan sormella ”kuolleita valkoisia eurooppalaisia miehiä” (Dead White European Males). He ja heidän kulttuurinsa ovat syypää kaikkeen siihen mitä tällä maapallolla on tapahtunut: orjuus, kolonialismi, seksismi ja LGBT-fobia. Läntisen kulttuurin tutkiminen tarkoittaa nykyisin sen syyttämistä ja lyömistä pirstaleiksi, sen maineen ja arvon tuhoamista, jotta vähemmistöt löytäisivät uudelleen ylpeytensä ja voisivat kehittää ja levittää esteettä kulttuurista diversiteettiään ja moninaisuuttaan. Tästä johtuu tämä vahva reaktio George Floydin kuoleman jälkeen sekä Pariisissa, Tukholmassa, että Montrealissa.

– Nuorimmat sukupolvet uskovat näkevänsä murhaajien julmuudessa Lännen kasvot, jota he pitävät häpeällisenä. Mathieu Bock-Côté kertoi uusimmassa kirjassaan, että Lontoon King’s Collegen opiskelijat sanovat ”valkoisten yli 50-vuotiaiden parrakkaiden miesten kokoontumisten” olevan viimeisiä eliitin kulmakiviä ja että ne on nyt korvattava ”diversiteetin ja moninaisuuden ideologian mukaisilla pilareilla”.

Finkielkraut muistuttaa, että antirasismissa ei ole enää kyse ihmisarvon yhdenvertaisuuden puolustamisesta vaan ideologiasta, maailmankatsomuksesta. Tämä katsanto ei näe eikä tunnista ei-länsimaista orjakauppaa, arabi-islamistista antisemitismiä, afroamerikkalaista yhteiskuntaa, eikä kiinalaisten ja vietnamilaisten mielenosoituksia Pariisissa ei-valkoisten taholta tulleiden solvausten ja hyökkäysten takia. Näiden suhteen se on sokea

– Antirasismi on mutatoitunut täysin, ja vieraanvaraisuus ja vastaanottaminen on saanut uuden merkityksen. Nykyisten suurten maahanmuuttoaaltojen aikaan ei ole enää kyse uusien tulijoiden vastaanottamisesta ja heidän integroimisestaan eurooppalaiseen sivilisaatioon, vaan uusien tulijoiden vastaanottamisesta tämän sivilisaation puutteiden ja vikojen paljastamiseksi, sekä oikeuden tekemisestä ja toteutumisesta niille, joita on jo näin kauan rangaistu halveksunnalla ja ylenkatseella, sekä häikäilemättömällä riistolla.

Katoamisen Päivä

Yhä useammin ”valkoisten” voidaan havaita pyytelevän anteeksi ”etuoikeuksiaan”. Finkielkraut arvelee, että ”systeemirasismin” aatteen takana piilee porvarillinen kollektiivinen huono omatunto.

– Porvarillinen huono omatunto on saanut osan intellektuelleista siirtymään työväenluokan puolelle. Näin he sovittavat etuoikeuksiaan ja katsovat sitten saavansa vapahduksensa taistelulla tasa-arvon puolesta. Porvarillisen huonon omantunnon on syrjäyttänyt tämän ajan äärivasemmistossa häpeä olla valkoinen – etuoikeuksistaan ja privilegioistaan he eivät voineet kuitenkaan vapautua, riisua niitä pois itseltään. Siksi heidän synneilleen ei ole olemassa sovitusta. Eikä myöskään vapahdusta.

– Sitten valkoisuuttaan häpeävät katsovat kunnia-asiakseen pyhittää elämänsä sitä päivää varten, jolloin heidän kuuluisa yliopistonsa juhlii valkoisten katoamista julkisesta elämästä ja he järjestävät valkoisille – tai pikemminkin heitä vastaan – ”Katoamisen Päivää”. Koska kaikkia kuormittaa epäilys omien puheiden ja tekojen ylimielisyydestä, niin heille ei jää enää muita vaihtoehtoja, kuin vaieta, kadota tai resitoida edelleen sitä katekismustaan, jolla he tuomitsevat itse itsensä. Tämä ”itserasismi” on eräs tämän aikamme irvokkaimmista ja järkyttävimmistä ilmiöistä.

Kevään aikana koronaviruskriisi näytti syrjäyttäneen kulttuuri- ja identiteettisodan. Kyseessä oli kuitenkin vain ”välirauha”, ja taistelu vanhan maailman puolustajien ja hajottajien välillä jatkuu taas koronapandemian hellitettyä.

– Pandemian alusta lähtien on puhuttu paljon maailmasta ennen sitä ja sen jälkeen. Kuitenkin unohdamme helposti määrittäessämme tätä suureksi käännepisteeksi, että myös ennen tätä maailmassa oli jo ahkeroitu intensiivisesti vanhan maailman kulttuurisen hajottamisen ja tuhoamisen eteen. Karanteenin raukeamisen jälkeen tämä prosessi käynnistyy uudelleen ja se alkaa myllätä entistäkin vimmatummin, Alain Finkielkraut toteaa.

  • 493
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset