Kolumnit

Globaali sosiaalitoimisto kunnia-asiana

Suomi on kuvituskuvassa sopivasti oikean käden keskisormen kohdalla.

Kehitysyhteistyötä koskevassa keskustelussa minua häiritsee suunnattomasti se syyllistävä ja tuomitseva pohjavire tai -olettamus, jonka mukaan Suomi ei jo nykyään tekisi kyseisten asioiden tiimoilta yhtään mitään. Väitetysti täällä istuskellaan käsiemme päällä itsekkäästi myhäillen ja annetaan koko muun maailman sekä ihmiskunnan tuhoutua ympäriltämme. Humanitaariset kriisit vellovat vuosi toisensa perään samalla, kun lentokoneet ja rahtilaivat kuskaavat meille imperialistisioille lapsityövoimalla valmistettuja kulutushyödykkeitä Kaakkois-Aasiasta.

Kun tähän, toki syvästi valheelliseen, pohjavireeseen oikein hanakasti tartutaan, on aina vain helpompi syyllistää, tuomita ja ennen kaikkea vaatia lisää.

Itseruoskinnan ja suoranaisen kansallisen itseinhon airueet ovat täysin odotuksenmukaisesti pillastuneet ääri-islamistisen Talibanin valtaan joutuneen Afganistanin johdosta. Ei suurin surminkaan siksi, että fundamentalisti-islamistinen liike ampuu, polttaa ja räjäyttää ympäristöään ihmisineen vaan siksi, että Suomi on – edelleen väitetysti – liian passiivinen osallistumisessaan humanitaariseen avustustyöhön, kuten etupäässä pakolaisten vastaanottamiseen ja pakolaiskiintiön kasvattamiseen.

Tätä virttä veisataan huolimatta siitä, että Suomi on joidenkin laskelmien mukaan käyttänyt kuluneiden noin parin vuosikymmenen aikana juuri Afganistanin avustamiseen noin miljardi euroa.  Tämä on toki vain arvio. Vaikka tosiasiallinen määrä olisikin ”vain” 900 tai 800 miljoonaa euroa, tekee se esimerkiksi vuositasolle keskimäärin jyvitettynä sangen sievoisen kasan käyttökelpoista pääomaa.

Lisäksi tulee muistaa, että tämä on vain Suomen laskennallinen osuus ja lukuisat meitä isommat maat ovat osallistuneet yksin Afganistanin tukemiseen vielä huomattavammilla rahamäärillä. Tämä tulee muistaa erityisesti siinä kohtaa, kun aletaan tarkastella, että mitä avustuksilla on saavutettu ja millaiseen kehitykseen nykyisin käytössä olevilla työkaluilla on potentiaalia.

Kuten puhtaasti rahan ja muiden vertailukelpoisten, eli rahassa mitattavien resurssien syytämiseen keskittyvässä kehitysyhteistyössä laajemminkin, ovat tulokset nimittäin jääneet laihan puoleisiksi. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että kehitysyhteistyössä tulisi olla tulosvastuu, jolloin avustustoimintaa tulisi kohdentaa sekä mitoittaa nimenomaan siltä pohjalta, että mitä sen avulla saadaan tai halutaan saada aikaiseksi. Tätä vastoin kehitysapua määrittelee mitä suuremmissa määrin se, kuinka paljon valuuttaa erilaisiin hankkeisiin käytetään.

Ainoa asia, mikä tällä hetkellä merkitsee, on se, paljonko kehitysapuun käytetään resursseja eivätkä esimerkiksi sen tehokkuutta ja nykyaikaan soveltumista kuvaavat sekä ennen kaikkea mahdollisimman reaaliaikaisesti seurattavissa olevat mittarit. Jossain vaiheessa, kuten mielestäni nyt ja juuri kulunutta 20 vuotta retrospektiossa tarkastellen, tullaan siihen pisteeseen, jossa joudutaan vakavasti tarkastelemaan vastikkeettoman avun mielekkyyttä. Rahallisen kehitysavun ei tulisi olla vastikkeetonta ensinkään, eikä varsinkaan status quo valtionbudjetissa.

Afrikan sekä Lähi-idän kroonisesti kriisiytyneiden alueiden tapauksessa humanitaarinen kehitys ei ole mainitsemisen arvoista myöskään rahallista tukea laaja-alaisemmasta avustustoiminnasta (demokratian ja koulutuksen vienti) huolimatta. Varsin totutun kaavan mukaan valtaan nousee ennen pitkää ja yhden tahon kukistuttua jokin uusi fundamentalisti(islamisti)nen ääriliike, joka vie toiminnallaan kaiken takaisin lähtöpisteeseen. Infrastruktuuri tuhotaan ja siviiliväestö ajetaan pakosalle.

Ymmärrän, että tämä on joidenkin – kenties varsin monenkin – mielestä iljettävän itsekästä ja pahansuopaa puhetta erityisesti parhaillaan vallitsevassa tilanteessa, jossa Kabulin lentokentällä on vallinnut jo pidemmän aikaa kaaos, uutiskuvat ja -videot näyttävät epätoivoisia ihmisiä roikkumassa lentokoneen laskutelineissä ja jopa tippuessa niistä koneen noustua ilmaan sekä lapsia sotilaiden sylissä tai aidan yli heille ojennettuina.

Tällaisen materiaalin edessä olen havainnut huomion kiinnittyvän kriisin kannalta täysin epäolennaisiin asioihin. Esimerkiksi juuri siihen, miksi se yksittäinen yhdysvaltalainen sotilasrahtikone ei ottanut mukaansa lainkaan tai enempää matkustajia ja pakotti heidät silkkaa itsekkyyttään sekä julmuuttaan niin epätoivoiseen tekoon kuin asettautumaan lentokoneen siivelle, laskutelineelle, turbiinikoteloon tai minne hyvänsä sen rakenteisiin.

Juurisyy tähän kaikkeen täysin tarpeettomaan hätään ja kärsimykseen haihtuu taka-alalle: aiemmin mainitsemani fundamentalistinen islamistijärjestö, jota voidaan varsin hyvällä omallatunnolla myös terroristiseksikin kutsua. Porukka, joka toimii islamin fundamentalistisen tulkinnan mukaan, ei juurikaan neuvottele vihollistensa kanssa, alkaa mitä todennäköisimmin rajoittaa naisten oikeuksia Afganistanissa varsin pian ja ei epäröi käyttää kättä pidempää myöskään hallitsemaansa väkeä kohtaan.

Minua on kaiken aikaa risonut ajatus siitä, että Afganistanissa ja parissa muussa kroonisesti kriisiytyneessä maassa (mm. Somalia ja Syyria) ulkovaltojen apua (= kehitysapu) sekä interventiota vaativat katastrofit juontuvat fundamentalistisesta islamin tulkinnasta unohtamatta sen poliittista ulottuvuutta. Se – kuten aiemmin sanottua – kokee säännöllisesti uuden tulemisen ja kylvää ympärilleen epätoivoa, kuolemaa ja sortoa, ellei sen vaikutuspiirissä oleva yksilö satu kuulumaan valtaapitävien silmissä toivotunlaiseen joukkoon.

Kansallisen itseruoskinnan, eli käytännössä syyllistämisen ja tuomitsemisen lisäksi kansakunnan kaapin päältä pyritään aina välillä vetoamaan nöyrien suomalaisten kunniantuntoon. Näin teki varsin tuoreeltaan sosialidemokraattien pitkäaikainen kansanedustaja ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka mukaan hallitus tarkastelee par’aikaa perheenyhdistämisen helpottamista. Vaikka Tuomioja katsookin Suomen suhtautuneen Afganistanin kriisiin solidaarisesti, on asiassa yhä petrattavaa.

    ”Meidän on muistettava, että vielä muutama kuukausi sitten Migri halusi palauttaa ihmisiä Afganistaniin. Se onneksi lopetettiin, mutta esimerkiksi täällä laillisesti olevat afgaanit eivät ole saaneet perheitään Suomeen, Tuomioja sanoo.”

Entisenä ulkoministerinä Tuomioja tietää varmasti sen, että maahanmuuttovirasto Migri tekee säännöllisesti maakohtaisia turvallisuusarvioita määritelläkseen sen, miltä pohjalta niiden kansalaisten turvapaikkahakemukset tulisi käsitellä ja sen, voidaanko kyseisiin maihin palauttaa tai suorastaan karkottaa ihmisiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tilanne Afganistanissa oli vielä muutama kuukausi sitten hyvin toisenlainen kuin nyt, paljolti kiitos Yhdysvaltojen läsnäolon.

    ”Tuomiojan mukaan hallitus on nyt valmis katsomaan, miten perheenyhdistämistä olisi mahdollista jatkossa helpottaa.
    – On tärkeää hoitaa tämä asia kuntoon. Se on meidän kunniavelkakysymys, Tuomioja sanoo.”

Asian voisi sivuuttaa toteamalla, ettei Tuomioja varsinaisesti edusta mitään sellaista auktoriteettia, jonka sanomana edellä mainittu olisi jokin absoluuttinen totuus tai ohjenuora, jonka mukaan Suomen tulisi tarkastella suhdettaan Afganistaniin ja sen kansalaisiin. Valitettavasti Tuomiojalla on kosolti aatteellisia hengenheimolaisia, ts. hänen ajattelutapansa saa vastaanottavassa yleisössä kaikupohjaa. Poliitikkona Tuomioja on kiistatta meritoitunut valtion korkeinta johtoa myöten.

Vaan käsitelläänpä tuota kunniavelkaa hieman tarkemmin. Totuus on siis se, että Suomi on sitoutunut jo hyvän aikaa sitten avustamaan Afganistania (ja samalla lukuisia muita kehitysmaita) merkittävällä rahallisella tuella. Kehitysavun osuus bruttokansantuotteestamme ei ole YK:n linjaama 0,7 %, jota mihinkään tekemäämme tyytymätön tiedostavaisto muistaa hokea aina tilaisuuden tullen. Joka tapauksessa humanitaarinen laupeudentyö katetaan hyvin pitkälti velkarahalla.

Sotilaitamme on osallistunut kriisinhallintatehtäviin, kuten tuoreeltaan avustamaan väen evakuoinnissa Kabulista. Muutamia sotilaistamme ja rauhanturvaajistamme on menehtynyt tehtävänsä aikana. Olemme ottaneet vastaan tuhansia ja taas tuhansia pakolaisia Suomeen, vaikkei tämä ole tietenkään tarpeeksi niiden silmissä, jotka aloittivat hiljattain ja sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) johdolla kilpajuoksun vuotuisen pakolaiskiintiön kasvattamiseksi. Lisäksi sitä rahaa on todellakin annettu.

Silti Suomi on kunniavelassa.

Nimenomaan perheenyhdistämisistä ja sen kriteereistä säädetään ulkomaalaislaissa ja tämä käytäntö on – uskokaa tai älkää – ollut mainittujen ennakkoedellytysten salliessa mahdollinen kaiken aikaa. Tuomiojan mukaan hallituksen tulisi edelleen helpottaa tätä, koska olemme kunniavelassa. Tämä voidaan tulkita siten, että hallituksen myös tulee huolehtia tästä, jotta se säilyttää kunniansa. Eri asia on tietenkin se, että kenen silmissä tätä kunniaa tulisi varjella.

Tavanomaisesti tässä yhteydessä viitataan kansainväliseen (arvo)yhteisöön, jonka silmissä humanitaarisista velvoitteista laistavasta maasta tulee luopio, paarialuokkaa, joka suljetaan ulos neuvottelupöydistä, jonka kanssa ei enää käydä kauppaa ja jonka kanssa lyödään diplomaattiset suhteet jäihin. Suunnilleen näin minä ainakin kuvittelisin ”status non grata” -osastoon alennettuun valtioon suhtauduttavan, mutta oikeasti näin ei ole käynyt sitten toisen maailmansodan ja Natsi-Saksan.

Vakavin aihepiiriä suunnilleen liippaava sanktio kansainväliseltä yhteisöltä Suomelle oli vajaan parin vuoden takainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettava päätös irakilaisen ja väitetysti kotimaahansa palautettuaan surmatuksi tulleen miehen tapauksesta. Koko tapaus paljastui sittemmin pötypuheeksi, jota on käsitelty oikeudessa kuluneenkin vuoden aikana. En muista kuulleeni tai lukeneeni EIT:n anteeksipyynnöstä Suomelle tai edes oikaisusta sen aiempaan päätökseen.

Näin paljon meitä arvostetaan siellä kuuluisissa kansainvälisissä ympyröissä.

Suomalaisilla päättäjillä on ollut jo valitettavan pitkän aikaa valtaisa hinku potea syyllisyyttä, huonoa omaatuntoa ja nyttemmin siis kunniavelkaa suunnilleen kaikkia muita kansoja paitsi omaamme kohtaan. Mitä kunniavelkaan ja kunniantuntoon tulee, näkisin niin kovin mielelläni Suomessa sellaiset vallankäyttäjät, jotka pyrkivät kaikin heidän käytettävissä olevin keinoin säilyttämään kasvonsa Suomen kansan edessä. Parantamalla tai vähintään ylläpitämällä suomalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta.

Tekemään kunniaa Suomelle ja suomalaisille.

Kaipaan kuumeisesti hallitusta, joka viittaa kintaalla vaatimuksille pitää kansallisia arvoja aina perusturvallisuudesta lähtien kaupan (viitaten poliisin määrärahaleikkauksiin) ja kaukaisten maiden sekä niiden asukkaiden etuja ensisijaisina. Vähiten kaipaan hallitusta, jonka ministeri tuumii ”oma kansa ensin -ajattelun” olevan vahingollista. Kaipaan hallitusta, joka asettaa kaikissa sen toimivaltaan kuuluvissa asiakysymyksissä suomalaiset etusijalle.

Tilaa
Ilmoita
guest
17 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Timppis

Tietyt porukat voisivat maksaa kunniavelkansa suomelle ja läpsytellä kotimaahansa takaisin eikä vaan sinne lomailemaan.kun mitään hätää siellä ei tunnu olevan

Anonyymi

Erittäin hyvä kirjoitus! ”Kunniavelka”- sanan käyttäminen tässä yhyeydessä sai verenpaineen nousemaan. Nykyisillä suomalaisilla ainoa kunniavelka on edellisille sukupolville, sodissa kaatuneille ja haavoittuneille sekä ja lotille, joiden ponnistukset ja elämäntyön ja kansakunnan nousun hyvinvointivaltioiden joukkoon nykyiset päättäjät ovat jo onnistuneet tuhoamaan.

Jussi Hämäläinen

”Kunnia” on negaatiosana, jota pöljiin ohjelmoidaan, kun ei todellisiakaan perusteita ole.
Kun luet ”kunnian” oikein, tiedät enemmän ja luulet vähemmän.

Otamme pari esimerkkiä: Tuomiojan mainitsema ”kunniavelka” siis itse asiassa ja täällä reaalimaailman puolella tarkoittaa, että mitään velkaa ei siis kerta kaikkiaan ole olemassa.

Aivan samoin ”kunniakulttuuri” tarkoittaa, että mitään kulttuuria muistuttavaakaan ei ole olemassa siinä ”kunniakulttuurissa”.

Hekku

Afganistanistakin haettiin H-Pekan ja matusalon matukiimassa 430 hlöä. Suomen lähetystössä lienee ollut max. 10 suomalaista töissä. Yli 400 tänne rahdattua henkilöä oli ihan muuta väkeä kuin oikeasti suomalaisia.
Vedottiin siihen, että olivat auttaneet suomalaisia, HÄH?!?!?! Suomi laittoi kaiketi noin MILJARDI euroa 20 vuoden aikana erilaisiin avustuksiin ja hankeisiin veronmaksajien rahoja Afganistaniin. Lisäksi mahdollisesti lähetystössä tai muuten suomalaisten kanssa töitä tehneet ovat saaneet paikalliseen tasoon nähden ruhtinaallista palkkaa koko työskentelyajaltaan. Emme me veronmaksajan enää ole missään velassa Afganistaniin, jotta tänne olisi pitänyt rahdata elätettäviä lisää!!!
H-Pekka & matusalo ja heidän ministeriöt ilmeisesti tekevät nyt täyspäiväisesti työtä, jotta vakeä voitaisiin lähteä rahtaamaan sieltä suunnalta tänne elätettäväksi uudestaan.

John Quiman

Johan tuon tietää, kun Haaveisto sanoo tuovansa pienen määrän kehitysmaalaisia, että jos vaan jotenkin voi, niitä tulee niin paljon kuin koneisiin mahtuu.

Haaveisto velehtelee aina ja jatkuvasti suomalaisilla. Jotkut äänestävät häntä juuri siksi, että hän valehtelee edistääkseen poliittisen uskontonsa tavoitteita. Samat kujeet kuin oikeauskoisilla, että saa ja pitääkin valehdella, jos se edistää uskonnon asiaa.

Viimeksi muokattu 3 kuukautta sitten by John Quiman
Ilkka Forsten

Aina kun luen tai kuulen sanan kunniavelka, lähtee varmistin pois päältä..Meillä ei ole mitään KUNNIAvelkaa mihinkään suuntaan. Me maksoimme ainoana maana maailmassa sotakorvaukset, huomatkaa, AINOANA maana vaikka toiseen maailmansotaan osallistui kymmeniä valtioita. Me EMME ole olleet kolonialisteja, emmekä ole riistäneet yhdeltäkään kehitysmaalta mitään mikä olisi jarruttanut heidän mahdollisuuksiaan saavuttaa hyvinvointia. Me olemme maksaneet jokaisesta banaanista tai taatelista sen hinnan mikä on kauppasopimuksissa pyydetty, joten mistä se Tuomiojan mainitsema kunniavelka on mahtanut syntyä ja koska ?

Ne miljoonat tai oikeastaan miljardit joita on kannettu Afrikkaan vuosikymmenten aikana tarkoituksena saada kaivo hottentoteille, EI OLE tuottanut yhtään kaivoa, mutta heimosotia on kyllä voitu jatkaa miltei loputtomiin.

Nyt kaiken huippuna, meillä on taas KUNNIAvelkana ottaa jokainen kynnelle kykenevä moniosaaja suomeen kuluttamaan sitä hyvinvointia minkä edeltäjämme ja me olemme aikaan saaneet. Sosiaaliturva ei ole tarkoitettu koko maailman sosiaaliturvaksi, sillä periaatteena pitäisi olla että jokainen hoitaa omat leiviskänsä. Jos Afganistanissa ei ole vuosisatoihin pystytty muuhun kuin sotimaan ja hävittämään ne vähätkin mahdollisuudet kehitykseen, se EI ole meidän vikamme. Ongelmalla on nimi. Islam. Se ei kuulu länsimaihin millään tavalla, ja heidän käsityksensä kunniasta on lähtöisin jostain satukokoelmasta minkä kus****a haiseva oletuksellinen profeetta on sanellut ihan kirjaksi asti. Miten se liittyy siihen mitä meidän on kumarrettava, ja onko meillä mitään tarvetta kumartaa ketään ?

Miksi hyvinvointi on tuhottava ja tilalle olisi saatava ilmiselvää vandalismia joka ei rakenna mitään mutta tuhoaa jo aikaansaadutkin asiat ? Jos tuomioja kokee olevansa velassa jollekin, niin maksakoon omistaan vaikka kaikki kulut mitä afgaanit ja muut osaa ruinata, mutta en pidä ajatuksesta että meidän muiden kukkarolla rohmutaan toistuvasti, ja kiitoksen sijaan saadaan kuunnella paatosta siitä, miten oikeudenmukaista on antaa työllä hankittu varallisuus joillekin ryhmille joita ei työnteko ole koskaan kiinnostanut.

Kari Suomalaista mukaillen. ” Jos basaariväki päästetään kehityksen luomaan tilaan, se ei kehity mihinkään mutta he muuttavat kehityksen luoman tilan basaariksi.” Tämä on jo ruotsissa nähty juttu, samoin ranskassa ja monessa muussa valtiossa. Eikö se jo ala riittämään kun allahut saa joka paikassa melskata miten itseä huvittaa, vai vieläkö pitää suomikin pilata jollain mikä ei koskaan kykene kehittymään allahuastetta pidemmälle ? Jos tähän ei ala tulla mitään järkeä parlamenttaarisin keinoin, niin sitten vaihdetaan keinoa ja se kyllä tepsii, on aina tepsinyt. Viimeksi vuonna 1918 tässä armaassa suomen maassa piti opettaa sosialisteille tapoja, onko nyt taas sen aika ?

Älkää valittako kun se päivä koittaa, itse sitä olette halunneet tajuamatta että kun kuppi menee nurin, sitä ei enää voi kääntää oikein päin ilman ettei vahinko olisi jo tapahtunut. Edesmennyt Isäni tapasi sanoa, ” Älä toivo sotaa edes leikilläsi, minä olen siellä ollut ja tiedän milllaista pas****aa se on.” Anteeksi Isä, mutta maailma ei enää tunnu olevan järjissään miltään osin, joten sotakin on järkevämpi vaihtoehto kuin loputtomana lypsylehmänä olo, sille kun ei näytä tuleva loppua ilman sotaa. Sinä sodit kommunismia vastaan, niin minäkin teen jos pakko sen sanelee. Olen sen velkaa sinulle ja kaikille niille jotka omana aikanaan joutuivat silmäkkäin todellisuuden kanssa. Historia toistaa aina itseään vaikka Lii Andersson muuta väittääkin. Lii on syntynyt kultalusikka suussa ja shamppanjasosialistina hän kuvittelee itsensä vallan huipulle jossain utopiassa, mikä on muka toimiva sekoitus sosialistista diktatuuria ja islamia. Hän ei ymmärrä että sitä yhteistyötä ei koskaan voi syntyä, ja minä puolestani en hyväksy ajatusta siitä että hän muiden sosialistien kanssa tekee omasta lumemaailmastaan oletuksellisesti toimivaa yhteiskuntaa.

” Veri haisee pitkälle. ” -Standartenführer Rudolf Lange vuonna 1942 – puhuessaan siitä millaista on hoitaa ongelmaksi käyneet tekijät pois laskuista… Hän tiesi mistä puhui, ja maailmassa on taas niitä joiden kohdalla on tehtävä ne tarvitavat harvennukset ” hajuista ” riippumatta.

John Quiman

Viherfasistinen liike nimittää itseään suvaitsevaiseksi, mutta on tosiasiassa totalitrismiin pyrkineiden tapaan tavattoman suvaitsematon. Se suvaitsee vain sitä, että kaikki alistuvat sen ajatukseen ja komentoon. Sellaista ei pysäytetä muutoin kuin kansannousulla, koska on jo ilmennyt, että poliitikot etsivät sen suosimisesta uraputkea, eivätkä tee tosiasiallista tehtäväänsä kansan parhaaksi toimien. Ellei ihmeitä tapahdu, tulee joko täysi alistuminen ja vähintään vuosikymmenten painajainen tai kansannousu, jonka voima kasvaa juuri sen verran kuin viherfasismin kaataminen edellyttää.

Kari Suomalainen kertoi jo 90-luvulla mitä maahanmuuttopolitiikasta seuraa, mutta hän olikin näkijä, ei sokea ns. suvaitsevainen eli äärisuvaitsematon. Jo silloin Karin näkemys oli liikaa joillekin vihervassukoulutuksen saaneille ja niinpä hänen kuviaan ei enää haluttu julkaista Hesarissa. Kari lopetti yhteistyön, eikä taipunut.

Viimeksi muokattu 3 kuukautta sitten by John Quiman
Hätätila tai väärinymmärrys

2015 invaasiota perusteltiin Syyrian sodalla. Suomeen saapui noin 800 syyrialaista tai sellaiseksi itsensä ilmoittamaa. Samalla tuli 32 000 muuta tuntematonta (ei Syyriasta)jolle virkamiehet sitten loivat uudet puhtaat henkilöllisyydet.
Uusin perustelu on pelastaa Afganistanista satoja suurlähetystöläisiä ja muita Suomen auttajia. Jos et hyväksy olet vähintään rasisti. Haaviston mukaan pelastustoimet myös jatkuvat. Luonnollisesti kulut nousevat, mutta onhan lastikin arvokas.
80% kansasta äänestää saman uusintaa uudestaan ja uudestaan. Miljardikulut, yhteiskuntarauhan menetys, raiskaukset ja jengit ovat asioita jotka hyväksytään, sillä eihän ”siirtolaisia” voi jättää omiin maihinsa rikollisten ja rasistien kynsiin.

Nestori Lundahl

Niin niin, mutta meidän tulee näyttää esimerkkiä ja ottaa huomioon mitä muut meistä ajattelevat.
Noh, ainakin tiedämme mitä maahan tuodut irakilaiset, afgaanit, somalit ja kaikki muut afrikkalaiset meistä ajattelevat. Pitävät meitä umpihölmöinä (ja myös näyttävät sen).

seant

Monelle afgaanille, tämä perheen yhdistäminen ehkä tuli nyt ongelmaksi, koska suurin osa on tullut Iranista nyt he eivät saa perhettään Afganistaniin, jonka kautta perhe pääsisi Suomeen. Valtamedian nyyhkytarinat on suurelta osalta keksittyjä juuri tämän takia.

Kaino-Vieno Huttunen

Minusta tuo sana ”kunniavelka” särähtää korvaan. Eikö se ole tarkoittanut sitä, että kun isät ja isoisät jne. puolustivat tätä maata, olemme me jälkipolvet kiitollisuuden velassa heille ja velvollisuutemme on huolehtia heistä, kun he eivät pysty. Mitä Afganistan on koskaan tehnyt hyväksemme? Vai tarkoitetaanko tällä kunniavelkaa Yhdysvalloille tai natolle futuurissa, jos nämä kuten toivotaan auttavat meitä. Eli ennakkomaksua pukkaa. Joka tapauksessa verellä lunastettu itsenäisyys ja kunniavelka ovat suomalaisille yksi pyhimmistä asioista, eivätkä tietyt tahot häikäile käyttää sitä hyväkseen saadakseen hyväksynnän Afganistan-operaatiolle.

Kiitos SDP hallitukselle

Muistakaa jatkossakin äänestää SDP, Vihreä, Keskusta, Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Näin saamme jatkossakin maksaa kehitysapuja jatkossakin, saada aina vain lisää velkaa, veroihin korotuksia. Minkä takia typerät äänestäjät menevät näitä vappusatasien lupaavia demareitakin äänestämään, toivat myös aktiivimallin takaisin. Samoin nyt ollaan tuhoamassa vihreällä siirtymällä loputkin työpaikoista ja talous romuttamassa.

Ai niin, Joe Bidenkin kehui että Afganistan oli hänen mielestään menestys.

Kata

Joo tuhat yläpeukkua ja 4200 alapeukkua jo eilen…niin karseaa ulkolukua ja naurettavaa käsien levittelyä ja kim-unin äänenpainotusta ja sitten hups äkkiä pois ai mutta maski jäi..se piti ottaa.Sinne köpötti USAn suosituin pressa..2 tuntia myöhässä tuli eli harjoitteli puhetta… 😀

Kiitos SDP hallitukselle

Sekä Iltalehti taas kehumassa Bideniä yllättäen. Tosin jutun kommenteissa ei kehuja näkynyt, taikka noita palkattuja trolleja/toimittajia haukkumassa Trumpiaja kehumassa Bideniä. Tai oli siellä vain yksi sellainen epätoivoisesti yrittämässä. Muuten ei kyllä kehuja näkyny Biden toimista että olisi menestys ollut.

Kata

https://www.reuters.com/world/exclusive-call-before-afghan-collapse-biden-pressed-ghani-change-perception-2021-08-31/

Tuollainen ketku on Joe..ja kyllä väki jenkeissä käy kuumana,52% äänestäjistä sanoo että hänen on erottava.

Tuumailija

Siksihän nyt suunnitellaan eläkeläisten rekryä takaisin työelämään ja varmaan se eläkeikä tulee karkaamaan monella tavoittamattomiin. Jonkun pitää kustantaa globaalin sosiaalitoimen kulut ja kun työvoimareserviin tulijat eivät aktivoidu, heidän aktivoimisensa olisi rasismia, niin aletaan kaivamaan laarin pohjia.
Pääasia ettei nuoretkaan työllisty ja tällä toimenpiteellä menee loppukin mahdollisuus sekä motivaation laskun myötä tulevaisuus.

Kata

Juu mummat ja paapat töihin taas jotta nuoret herrat saavat olla rauhassa ostareilla..ja 5 ateriaa päivässä.Stna.
Uskomatonta!