Kolumnit

Hallitus on luomassa Suomeen orjatyövoimaa

”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”, totesi meemiksi muidenkin kuin Disney-intoilijoiden keskuudessa noussut puhuva koira Carl Barksin samannimisessä klassikkosarjakuvassa. Tänä päivänä viisaan mutta niukkasanaisen koiran lausumaan voi yhtyä täydestä sydämestään enemmän kuin koskaan. Työttömien työnhakijoiden kohteleminen kelvottomina sekä arvottomina toisen luokan kansalaisina, orjina, on vain loppusilausta vaille valmis.

Hallitus on käytännössä kokoomuksen ja sitä lobbaavan talouseliitin vaatimuksesta saattamassa voimaan nimeä matkan varrella (luultavasti hämäyssyistä) useampaan otteeseen vaihtanutta työttömyysturvan aktiivimallia. Paremmin muutosta kuvaa muutaman vuoden takainen määritelmä vastikkeellinen sosiaaliturva, sillä jatkossa työttömän oma työntekoon verrattava aktiivisuus vaikuttaa saatavan tuen suuruuteen.

Saadakseen täyden työttömyyskorvauksen työttömän työnhakijan on tarkastelujakson (65 vrk) aikana joko tehtävä yhtä kalenteriviikkoa kohden 18 tuntia (palkattomia) töitä, osallistuttava viiden päivän verran ”työllistymistä edistäviin palveluihin”, eli käytännössä täysin turhanpäiväisille kursseille ja työpajoihin tai ansaittava yritystoiminnalla korvausta vastaava rahamäärä.

Mitä näihin edellytyksiin itsessään tulee, on ensimmäinen mieleen tuleva ihmetyksen aihe niiden täyttymisen seuraaminen ja valvonta. Kaiken maailman lomakkeiden, todistusten ja kuittien haalimisesta, toimittamisesta ja käsittelystä aiheutuva byrokratiahelvetti ei varsinaisesti istu hallituksen norminpurkutalkoohenkeen. Aiemmin syksyllä tiedettiin lisäksi, ettei työ- ja elinkeinoministeriö olisi saamassa lisärahoitusta.

Toisekseen ei ole poissuljettua odottaa kriteerien tiukentumista taloudellisen tilanteen ja suhdanteiden ajan oloon väistämättä muuttuessa. Mikäli talous osoittaa elpymisen merkkejä, vetää riistokapitalisti johtopäätöksen, jonka mukaan mokoman, kurjan työttömän työnhakijan tuleekin tukea saadakseen ansaita 500,00 € yritystoiminnalla, tehdä (palkattomia) töitä 26 tuntia kalenteriviikkoa kohden tai istua kursseilla 10 päivää.

Lisäksi ehtoja saatetaan säännöllisen tarkastelujakson välein tiukentaa ihan vain siksi, että työttömät surkimukset saavuttavat niitä liian helposti ja kuittaavat asianmukaisen korvauksen liian helposti.

Tämä kaikki tietenkin siitä huolimatta, että vaikka koko maan yleinen taloustilanne hieman kohentuisikin esimerkiksi vientiteollisuuden kasvun myötä, eivät monenkaan kirotun työttömän työnhakijan oman kotiseudun työllistymis- tai ansaintaedellytykset niin vain muutu mihinkään suuntaan. Työvoimapulan sijaan työpaikkojen puute säilyy ennallaan. Ja mitä tästä sitten seuraa.

Muuttaminen töiden perässä on kansakuntamme historiassa vanha sekä tunnettu ilmiö, mutta tulee saamaan lähitulevaisuudessa aivan uuden merkityksen. Kaikessa todennäköisyydessään ihmisiä muuttamassa muille paikkakunnille palkattomien töiden perässä saadakseen paremman (= täysimääräisen) työttömyyskorvauksen kuulostaa joltain sen mittaluokan monottamiselta, ettei sen kuvailemiseksi ole sanoja keksitty.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen lausunnosta:

    ”Sekä työttömyysturvan aktiivimalli, että kaavailtu aktiivisen työnhaun velvoite perustavat kannustavuutensa sanktioihin. Jos aktiivisuuskriteerit eivät täyty, seurauksena on leikkaus työttömyysturvan tasoon (työttömyysturvan aktiivimalli) tai korvaukseton määräaika (aktiivisen työnhaun velvoite). Positiiviset kannustimet puuttuvat näistä malleista kokonaan.”

Aktiivinen työnhaun velvoite on oma hienoutensa, jota kaavaillaan astuvaksi voimaan vuoden 2019 alusta lähtien. Tässä mallissa työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että työnhakija hakee työttömänä ollessaan keskimäärin vähintään yhtä työpaikkaa viikossa 12 viikon tarkastelujakson aikana. Aktiivisen työnhaun laiminlyönnistä tultaisiin asettamaan 60 päivän korvaukseton määräaika.

Eduskunta on jo ehtinyt antaa työttömyysturvan aktiivimallille siunauksensa ensimmäisessä ja asian tärkeys huomioiden osallistumisaktiivisuuden osalta ajatuksia herättävässä istunnossa. Kukahan menisi ja alkaisi aktivoida kansanedustajia? Sopeutumiseläke voisi aivan mainiosti päätyä menoleikkuriin ensimmäisten joukossa, jos ei kokoustaminen jostain syystä meinaa kiinnostaa. Taksietu seuraavaksi. Kolmanneksi torkkupeitot.

Pata-ahneet suurpääoman omistajat kiittävät ja kumartavat tyytyväisesti myhäillen, sillä heidän osakesalkkujensa lihottamiseksi henkilöstökuluja leikkaamalla on tuota pikaa loppumaton sekä päähän potkittu orjatyövoimareservi onnettomia työttömiä. Siihen vielä EU- ja ETA-alueiden ulkopuoliset maahanmuuttajat kaupan päälle niin voi veljet, että liikevaihto tykkää.

Näin paljon kokoomuslainen talouseliitti arvostaa meitä kansalaisia, jotka käsitetään ihmisten sijaan laskennallisina resursseina sekä hyödykkeinä, joita tulee ja menee. Ja joista täysin tarpeettomat sekä hyödyttömät työttömät, mokomat loiset, pummit ja elätit, muodostavat vain turhan taloudellisen rasitteen.

Puhun todellakin ja epäröimättä talouseliitistä, koska minun on kaikesta luottamuspulastani huolimatta hankala nähdä edes porvarihallituksen ministereitä ministeriöineen oma-aloitteisesti suunnittelemassa jotain näin härskiä kiusantekoa ja tulonsiirtoa suoraan valtion kassasta julkiselle sektorille.

Kun suurpääoma puhuu niin suomalainen ministerikin menee polvilleen. Eipä silläkään tosin niin väliä, koska yksi asia on aina varmaa: köyhä kansalainen kumartaa vielä syvempään.

  • 325
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti