Kotimaa Rikos

Helsingin Laakavuoren monikulttuurinen päiväkoti – vanhempien ja lasten painajainen

Helsingin Mellunmäessä sijaitsevan Laakavuoren päiväkodissa lapsia on kiusattu toisten lasten toimesta ja henkilökunta on kuvannut lapsia ilman vanhempien lupaa. Myös päiväkodin kasvatusmenetelmät ovat herättäneet syvää huolta. Vanhempien mitta on nyt täyttynyt.

– Anonymiteetti on nyt minun osaltani ohi. Haluan tuoda ongelman esille omalla nimelläni, kertoo yksi Laakavuoren päiväkodin ongelmia kohdanneista eskarilasten vanhemmista, Jesse Kolmela.

Hän on aiemmin kirjoittanut blogia Laakavuoden päiväkodin eskariryhmän tapahtumista muutaman muun vanhemman kanssa. Tämän artikkelin sitaatit ovat blogista, ja Jesse Kolmela vahvistaa Kansalaisen toimitukselle tapahtumat oikeiksi.

Asiasta on kirjoittanut aiemmin muun muassa Helsingin Sanomat 9.4 sekä 12.4, mutta Jessen mukaan kaikkia näkökulmia ei ole jostain syystä tuotu esille.

Laakavuoren ongelmat alkoivat jo viime syksynä

Laakavuoren päiväkodin ongelmat alkoivat toden teolla viime syksynä, vanhemmat kertovat.

– Oli haukkumista, lyömistä, potkimista ja kiusaamista. Samat nimet nousivat esiin aina kun asiasta lapsen kanssa puhuttiin. Mainittakoon vielä, että kaikki asianosaiset lapset kertoivat samojen 3-4 kiusaajan nimet. Olen useampana aamuna lastani viedessä kuullut olevani (6-vuotiaan suusta) ”vitun ämmä”. Kielenkäyttö on ollut järkyttävää. Nyt ei siis puhuta muutamasta yksittäistapauksessa vaan viikoittaisesta ongelmasta.

Jesse kertoo jääneensä välillä seuraamaan tilanteita syrjemmälle, ja hänen mukaansa on todella surullista katsottavaa, kun ”ammattilaiset” kääntävät katseensa sillä välin, kun ”6-vuotiaat käyvät toistensa päälle ja huutelevat kirosanoja niin, että koko Mellunmäki raikaa”.

Eräänä aamuna äiti oli tuomassa lastaan eskariin. Äidin viedessä lapsen vaatteita sisälle, tuli eräs lapsi (tämä tapahtui siis sisätiloissa, eskarin ruokailuhuoneessa, missä oli 2 opettajaa läsnä) haukkumaan äitiä ja päästi suustaan jokaisen tuntemansa kirosanan. Äiti kauhistui ja torui vierasta lasta. Lapsi näytti äidille keskisormea. Opettaja katsoi vierestä eikä sanonut sanaakaan. Äiti sanoi opettajalle, että tilanteeseen pitää puuttua eikä tuollaista voi sallia. Vasta tässä vaiheessa teki henkilökunta asian eteen jotain. Konkreettisesti se tarkoitti sitä, että rumia puhunut lapsi lähti karkuun ja opettaja juoksi huutaen lapsen perässä noin 5 minuutin ajan ja sen jälkeen luovutti.

Miten Laakavuoren henkilökunta sitten on hoitanut nämä tilanteet? Juuri tämän asian vanhemmat näkevät suurimpana ongelmana.

– Aloitetaan tapauksesta missä erään pojan vanhempi oli hakemassa lastaan eskarista. Lapset ulkoilivat yhdessä iltapäivällä ja kiusaajajoukon pomo oli hyvässä vauhdissa pihalla. Hän löi nyrkillä (kyseessä roteva ja pitkä poika) edessään olevaa tyttöä vatsaan. Huuto ja metakka kuului eskarin ulkoportille asti. Henkilökunta ei reagoinut tilanteeseen mitenkään. Vanhempi meni erottamaan kiusaajan kiusatusta, ja vasta siinä vaiheessa tuli henkilökunta selvittämään tilannetta. Tämä toimintamalli on hyvin yleinen Laakavuoressa. Kiusaamistilanteisiin puututaan vasta siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat maininneet asiasta ja työntekijät ovat ns. bonganneet jonkun vanhemman tilanteesta.

Lapset ovat jopa uhanneet opettajaa tappamisella – henkilökunta selittelee

Tilanteet päiväkodissa ovat saaneet oudolta kuulostavia piirteitä. Eskarilapset ovat jopa uhkailleet opettajaa tappamisella.

2 pahinta Laakavuoren kiusaajaa löysi eskarin pihalta kaivosta puukon. Toinen heistä oli uhannut ääneen puukko kädessä tappavansa opettajan. Puukko vietiin toisen lapsen toimesta opettajalle, ja asia haudattiin tämän jälkeen. Puukkoa ei toimitettu poliisille, vaikka käsittääkseni näin kuuluisi toimia. Tilannetta oli ollut todistamassa monta lasta ja info tapauksesta levisi kulovalkean tavoin. Itse sain tiedon toisen lapsen vanhemmalta. Meitä vanhempia ei ikinä infottu asiasta!

Vanhemmat eivät saaneet henkilökunnalta kattavaa selvitystä tapahtuneesta, ja henkilökunnan versio tapahtumista muuttui matkan varrella. Lapset reagoivat tilanteeseen omalla laillaan ja alkoivat pelkäämään eskariin menoa.

Kun asiasta kysyttiin, sanottiin että vain kyseisen ryhmän vanhempia on informoitu asiasta. Näin ei ollut tapahtunut. Kyseisen ryhmän vanhemmat kiistivät saaneensa opettajilta mitään infoa asiasta. Kun asiasta kyseltiin henkilökunnalta, sanottiin että ”koko puukkojupakkaa on liioiteltu”. Oliko siis lapsi puukko kädessään uhannut tappaa jonkun? Oli. Mitä kohtaa on siis liioiteltu? Tähän emme saaneet enää vastausta. Asiasta ei edelleenkään ole järjestetty minkäänlaista info tilaisuutta. Moni lapsi pelkäsi eskariin menoa tämän tapauksen jälkeen, enkä ihmettele sitä laisinkaan.

Eskarissa lapsia kasvatetaan ruoatta jättämisellä

Päiväkodin kasvatusmenetelmät herättävät hämmennystä. Ruokailutilanteissa lapsia on uhkailtu ruoatta jättämisellä ja ruoan ottamisella pois. Sanoista on myös ryhdytty tekoihin, ja lapsia on jätetty käytöksen takia ilman välipalaa. Eräässä tapauksessa lapsi oli nauranut ruokapöydässä toisen lapsen ilmeilylle ja jäänyt sitten ilman välipalaa.

Lapsen äiti oli sattumalta tullut juuri sopivasti tilanteeseen ja löytänyt itkuisen lapsensa eteisestä. Lapsi oli hämmentyneenä kysynyt äidiltään, miksi kaikki muut saivat ruokaa mutta hän ei. Kyseinen poika oli useaan otteeseen kysynyt opettajilta saisiko ruokaa, mutta vastaus oli ollut: ”liian myöhäistä, mene ulos”. Lapsen äiti kysyi henkilökunnalta syytä tapahtuneeseen ja sai vastauksen: ”ei me tiedetty, että tulet näin aikaisin hakemaan”.

Erään blogia kirjoittaneen vanhemman lapsi on sanonut kotonaan, että ”pelkää jäävänsä ilman ruokaa jos yhtään pelleilee”.

Lapsia on kuvattu vanhemmilta lupaa kysymättä – sama nimi toistuu kertomuksissa

Viime vuoden puolella erään blogia kirjoittaneen vanhemman lapsi mainitsi, että Laakavuoren työntekijä oli kuvannut häntä ja paria muuta poikaa eskarissa. Kun äiti  kysyi asiasta selvitystä, kävi ilmi, että lapset olivat pelleilleet ruokapöydässä, ja maahanmuuttajataustainen työntekijä oli alkanut kuvaamaan lapsia. Äiti antoi asian sillä kertaa jäädä siihen, mutta pitää sitä nyt isona virheenä.

Luulin kyseessä olevan yksittäistapaus ja annoin asian olla. Iso virhe! Ymmärrän näin jälkikäteen, että tähän olisi pitänyt välittömästi puuttua, mutta jälkiviisaus ei enää auta.

Kuvaaminen on jatkunut myös tämän vuoden puolella.

Lapsilla oli ollut riitatilanne eskarissa, heidät vietiin tämän jälkeen sisälle, ulkovaatteita EI saanut riisua (sattui olemaan vielä lämmin päivä) ja lapset istutettiin penkille, ja heille huudettiin: ”MITÄ TE OLETTE SANONEET, NYT VASTAATTE” ja heti perään heille lyötiin kamera hyvin lähelle kasvoja.

Edellä mainitussa tilanteessakaan kuvaamisen syytä ei selitetty lapsille, vaan kuulustelu alkoi välittömästi.

Maahanmuuttajataustainen työntekijä oli ottanut kuulusteluun mukaan myös täysin syyttömiä lapsia. Tämän hän myönsi jälkikäteen, mutta hänen pahoittelunsa ei poista lasten pahaa mieltä ja suurta ihmetystä asiasta. Koen, että kyseinen kuulustelutekniikka vastaa lähinnä jenkkileffojen poliisikuulusteluita, ei 6-7 -vuotiaiden lapsien riitatilanteiden ratkaisemista.

Esikoulu on kieltäytynyt hävittämästä kyseistä kuvamateriaalia. Asiaan liittyvä keskustelu päiväkodin ja vanhemman välillä meni blogin mukaan seuraavasti:

Jääkö tämä nyt sinun osalta tähän, jos video poistetaan?

Vaadin että video poistetaan minun läsnä ollessani, sanoo äiti

Joo mutta jääkö tää sitten tähän?

Ei jää, vastaa äiti

No sitten parempi, ettei poisteta, vastaa eskarin työntekijä.

Nyt on selvinnyt, että lapsia on kuvattu myös muissa tilanteissa – ruokaillessa, eskarin muissa tiloissa ja lepohuoneessa.

6-7 -vuotiaita on siis kuvattu vähäpukeisina nukutustilanteessa, koska ”he eivät rauhoittuneet”. Näitä nukkarikuvaamisia on ollut useita. Puolialastomia lapsia, työntekijä ja kamera. Missä kohden on todettu tämän olevan ok? Missä ovat lasten oikeudet?

Monet lapset ovat kertonut kotonaan samoista kokemuksista, ja saman maahanmuuttajataustaisen henkilön nimi on toistunut kaikissa kuvaustilanteissa.

Vanhempien ja henkilökunnan tapaaminen oli katastrofi

Vanhemmat ja Laakavuoren päiväkodin työntekijät tapasivat 12. huhtikuuta. Tapaaminen ei osoittautunut kovinkaan antoisaksi, sillä ongelmien läpikäymisen ja ratkaisumallien etsimisen sijaan vanhemmat kuulivatkin vain henkilökunnan selittelyitä.

Luulimme että läpi käytäisiin epäkohtia ja sitä kautta ratkaisuja niihin, mutta sen sijaan kuulimmekin selityksiä ja puolitotuuksia siitä, miten henkilökunta on tehnyt parhaansa. Selän kääntäminen lasten tapellessa ja kommentit – kuten ”selvittäkää riidat keskenänne” – ei mielestäni ole parhaansa yrittämistä. Se on selän kääntämistä ja lasten jättämistä oman onnensa nojaan.

Aiemmin mainittua puukottamisella uhkailua käytiin kuitenkin kokouksessa läpi.

Tämä surullisen kuuluisa puukkotapaus käytiin läpi kokouksessa. Huolestuneita vanhempia lohdutettiin sillä, että asiasta on NYT ilmoitettu poliisille. Asiasta ei siis ilmoitettu viranomaisille kuukausia sitten, vaan vasta lehtijutun ilmestyttyä. Jos tämä on parasta mihin päiväkodin johtaja pystyy, niin asiat ovat todella heikosti.

Tilanteesta kertoo paljon se, että erään kiusaajan äiti sanoi kaikkien kuullen kokouksen lopussa: ”Pidän huolen siitä, että lapseni potkii teidän lasta joka päivä päähän”.  Tarhan henkilökunta ei tähän kommenttiin reagoinut millään lailla. Tilanteesta on Jessen mukaan nauhoite, koska koko kokous nauhoitettiin.

Ongelmien päättyminen ei ole näköpiirissä

Laakavuoren ongelmat ovat jatkuneet jo pitkään: henkistä ja fyysistä väkivaltaa on esiintynyt ainakin viime syksystä lähtien. Päiväkoti kertoo noudattavansa nollatoleranssia kiusaamisen suhteen, mutta päivittäisessä toiminnassa se ei vanhempien mukaan näy.

–  Sanotaan, että eskarilla on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen mutta samat lapset kiusaavat toisia viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mitään muuta konkreettista emme ole nähneet kuin 2 eskariryhmän jakamisen 3 ryhmään. Kiusatut lapset heräävät yöllä itkien ja huutaen. He pelkäävät mennä eskariin ja oireilevat kotona henkilökunnan piittaamattomuuden takia.

Henkilökunta ei kerro vanhemmille päivittäisistä ongelmista. Ei edes silloin, vaikka tapahtumissa olisi ollut mukana väkivaltaa.

Erään kiusatun lapsen vanhempien hakiessa poikaansa ja kysyessä lapsensa päivästä, vastaa henkilökunta aina, että ”päivä meni hyvin, ei ongelmia”. Kuitenkin lapsen kanssa jutellessa käy ilmi, että pahimmassa tapauksessa on käyty fyysisesti kimppuun ja haukuttu. Kun lapsilta kysyy, mitä opettajat ovat tehneet ongelmatilanteissa, on vastaus aina sama: ei mitään.

Jesse kummastelee tilannetta.  Kyse ei ole pelkästään suusanallisesta kiusaamisesta, vaan fyysisestä päällekäymisestä.

–  Sama kiusaaminen on jatkunut tälläkin viikolla ja tulee jatkumaan, tasan niin pitkään kuin sen sallitaan jatkua. Nyt ei siis puhuta ”tyhmäksi” haukkumisesta, vaan fyysisestä päällekäymisestä. Nyt on kyse 6-vuotiaista lapsista, ei elinkautisvangeista ja silti tilannetta ei saada millään muotoa kuriin! Nollatoleranssi näyttää varmasti hyvältä paperilla ja ajatuksen tasolla. Käytännössä sitä lähellekään ei ole päästy. Ei ole edes yritetty päästä. Nyt herääkin kysymys, että miksi johtajan kommentit nollatoleranssista eivät millään tasolla vastaa todellisuutta?

Missä kohti luovutaan poliitikon vastauksista ja herätään siihen todellisuuteen, että nyt on mokattu ja kunnolla? Jesse kysyy.

Asian selvittely on edelleen kesken, ja tutkintapyyntö poliisille on tehty.

Helsingin alueella vieraskielisten osuus alueen asukkaista vuosien 2016/17 vaihteessa oli suurin Jakomäessä ja Mellunkylässä.

  • 982
    Shares