Kolumnit

Herrakieliajattelu valloillaan Ahvenanmaalla

Ulinan määrä on taattu, mikäli ruotsinkielisten todennettujen etuoikeuksien syyksi esittää ns. herrakieli-ideologiaa suhteessa suomenkielisiin. Manner-Suomessa tämä ei onneksi enää tänä päivänä toteudu puoliksikaan yhtä kouriintuntuvasti kuin Ahvenanmaalla ja syynä voidaan niin halutessa pitää vastaavaa siedätyshoitoa, jota tarjotaan lääkkeeksi kaikkiin mahdollisiin ennakkoluuloihin ja -asenteisiin.

Viikonlopun Iltalehti raportoi verraten laajasti syrjivistä ja vieroksuvista asenteista, joita suomenkieliset, eli tavanomaisimmin Manner-Suomen puolelta muuttaneet ahvenanmaalaiset arkielämässään kohtaavat. Useat Manner-Suomesta Ahvenanmaalle muuttaneet kokevat, ettei mikään muu kieli kuin suomi ole yhtä väheksytyssä asemassa.

Esimerkkejä riittää. Ahvenanmaan maakuntahallitus ja Ålands Näringsliv halusivat vuonna 2012 poistaa Maanmittauslaitoksen kartoista suomenkieliset paikannimet, jotka tosin ovat itse maakunnan ja sen pääkaupungin, Maarianhaminan, nimiä lukuun ottamatta melko tuntemattomia. Suomenkielisten nimien katsottiin ”tahraavan Åland-brändiä”.

Ahvenanmaan elinkeinoelämää edustavan Ålands Näringslivin verkkosivut on luettavissa ruotsin lisäksi englanniksi, espanjaksi, ranskaksi ja jopa kiinaksi, muttei suomeksi. Johtaja Anders Ekström väittää, ettei tähän ole mitään erityistä syytä. Syyn tulisi nimenomaan olla erityinen, koska Ahvenanmaa on itsehallinnostaan huolimatta osa Suomen tasavaltaa, joka puolestaan on virallisesti kaksikielinen.

En keksi tälle parempaakaan selitystä kuin vuoden 1920 Kansainliiton päätöksen, jonka myötä Ahvenanmaa liitettiin Suomeen siitä huolimatta, että ahvenanmaalaiset itse olisivat tahtoneet liittyä osaksi Ruotsia. Ahvenanmaalaiset asenteineen ovat par excellence -luokan esimerkki siitä, mikä erityisesti suomalaisia ruotsinkielisten väestöryhmien etujärjestöjä vaivaa.

Nimittäin ajatus siitä, että koko kulttuuri on kiinni yksinomaan kielestä. Ahvenanmaalla on poltettu hihat aiemmin mainittujen karttojen lisäksi siitä, että maarianhaminalaisen Kotipizza-franchising-yrityksen paikallisen ravintolan ulko-ovessa mainittiin aiemmin aukioloajat ruotsin lisäksi suomeksi ja itse yrityksen nimi on suomalainen.

Aukioloajat muutettiin myöhemmin asiakaskunnan vaatimuksesta, sillä onhan asiakas aina oikeassa.

On oikeastaan järkyttävää ajatella, että väestö erityisesti maa-alueella, jossa heidän kieltään puhuu noin 88 % suvereeni enemmistö kaikista, olisi niin uhanalainen, että sille alisteisen valtiosäännön mukaista toista kieltä esiintyy näin vaatimattomissa asianyhteyksissä. Toisaalta syyksi ei voi oikein epäillä muutakaan kuin herrakieli-ideologiaa, jota tukee Iltalehden artikkelissa mainitut vanhat tutut pilkkanimet finnbajsa (suomalaispaska) ja finnjävel (suomalaispiru).

Tarina Iltalehdessä ei kerro sitä, ovatko ahvenanmaalaiset esittäneet vastarintaa Ålands Näringslivin verkkosivujen englannin-, espanjan-, ranskan- ja kiinankielisiä versioita kohtaan. Tämä olisi verrattoman mielenkiintoista tietää yksin siitä syystä, että onko ainoastaan suomen kielellä yliluonnollinen voima tukahduttaa vuosisatojen kulttuuriperintö yksinomaan olemalla esillä jossain päin julkista tilaa.

En tiedä, ulottuuko yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivalta Ahvenanmaalle saakka, mutta siellä työn sarkaa olisi tarjolla runsain mitoin – erityisesti ikääntyneen väestön keskuudessa.

Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset