Kulttuuri Yhteistyössä

Hunnusta vapautunut – Yasminen karu tarina

Hunnusta vapautunut. Kuva Scanria.

Jasmina Ollikaisen kirja-arvio Yasmine Mohammedin kirjasta Hunnusta vapautunut.

Hunnusta vapautunut on varsinainen todellisen elämän surkeiden sattumusten sarja. Se on egyptiläistaustaisen, Kanadassa toimivan, aktivisti Yasmine Mohammedin omaelämäkerta, joka kuvailee elämää jyrkän islamintulkinnan piirissä. Mohammedin kertomat asiat tuovat mieleen norjalaisen Hege Storhaugin teoksen Islam, yhdestoista vitsaus, (Kiuas 2015), mutta Hunnusta vapautunut on luonnollisesti tätäkin omakohtaisempi, onhan sen kirjoittaja itse joutunut kokemaan kaiken pääsemättä pakoon. Näinpä Mohammed pystyy kuvailemaan ääri-islamilaisen perheen elämää sisäpiiristä käsin ja selittämään tämän ajattelutavan kannattajien aivoituksia paremmin kuin täysin länsimainen ihminen. Lukiessa huomaa, että teksti on innolla ja tunteella laadittu. Voimakkaan tunteelliset ilmaisut, puhekielisyyden puolelle lipsuminen ja joskus hieman poukkoileva tyyli kertovat kirjoittajan innosta. Kirjoitustyö ei kuitenkaan ole ollut Mohammedille helppo tehtävä, sillä sen takia hän on joutunut käymään läpi uudelleen raskaat kokemuksensa.

Elämää betonissa

Yasmine Mohammed varttui perheessä, jonka elämää ohjasi islamin ankara tulkinta. Siihen kuuluivat paitsi Koraanin luku, rukoukset ja niiden ulkoa osaaminen, sekä ankarat rangaistukset jos näissä ei onnistuttu. Pahoinpitelyt, avioliittoon painostaminen, laiton moniavioisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö ja myöhemmin jopa terroriyhteydet olivat läsnä hänen perheensä elämässä. Perheen kunnia puolestaan riippuu siitä, paljonko tyttäret osasivat hävetä. Helvetin pelko ja taivaan tavoittelu olivat kaiken takana, ja Allahin miellyttämiseksi päähenkilön äitikin uhkasi tytärtään tappamisella tämän riisuttua huntunsa. Koraanin opetukset vaikuttivat kaikkeen kynsien leikkaamista ja vessakäyntejä myöten. Vapautta kaipaava Yasmine tunsi jo varhain, että kaikki tämä valmiiksi saneltu elämä ja oman ajattelun kieltäminen tuntui siltä, kuin päälle olisi koko ajan kaadettu uusi annos ahdistavaa betonia. Tämä kielikuva toistuu tekstissä vahvasti.

Kerronta painottuu negatiivisiin asioihin, ja päähenkilön elämän valoisammat puolet jäävät sivurooliin. Esimerkiksi myöhemmälle aviomiehelle tai tyttärille ei ole mainittu nimiä. Jossain määrin kerronta tuntuu jopa liioittelulta. Voiko jonkun elämä tosiaan olla pelkkää kidutusta? Mutta kai se voi kun kunniamurhatapauksia tämän kulttuurin piiristä tunnetaan muutenkin. Mohammedinkin elämässä kuolema on ollut läsnä välillä kunniamurhan uhan, välillä itsemurha-ajatusten muodossa.

Yasminen elämä ei aina ollut ollut kuitenkaan sellaista. Vasta ”kammottava” isäpuoli oli tuonut tiukan uskontulkinnan perheeseen tullessaan. Yasmine oli siis jo pienenä tutustunut vääräuskoisiin kanadalaisiin ja ehtinyt saada länsimaisuuden kipinän. Tämän lisäksi hän on ilmeisesti luonteeltaan rohkea ja itsenäisesti ajatteleva. Teini-ikäisenä hän uskalsi tehdä profeetankin sukupuolielämästä päätelmiä, joista valkoinen mies kyllä joutuisi käräjille, mutta joista hän itse olisi saattanut saada jotain paljon pahempaa. Ilman rohkeuttaan hän ei olisi pärjännyt, eikä saanut kirjaansa kirjoitettua.

Kiinnostavaa analyysiä ja kulttuurirelativismia

Paitsi omaa elämäänsä, Yasmine Mohammed käsittelee muslimeille tyypillistä elämää ja ajattelua muutenkin. Tavallisesti muslimimaahanmuuttajien ongelmia selitetään korrektisti vastaanottavan yhteiskunnan tekemillä virheillä, mutta Hunnusta vapautunut ravistelee näitä käsityksiä. Muslimien tyypillistä ajattelua Koraani-uskon lisäksi leimaa ainakin Egyptissä kaiken selittäminen henkien tekosilla. Lisäksi kohtaloon uskominen on keskeistä islamilaisessa maailmankatsomuksessa. Allahin tahto ja suunnitelmat ratkaisevat. Mohammedin mukaan tämä selittää tietynlaista velttoutta ja saamattomuutta.

Muslimit ovat taitavia myös uhriutumaan ja käyttämään hyväkseen asetelmaa, jossa valkoinen on aina vastuussa ja ruskea puolestaan sorrettu. Esimerkiksi Kanadassa kansalaisuusseremoniassa eräs nainen tahtoi peittää kasvonsa, mikä ei ollut sallittua. Hän kuitenkin sai vaatimuksellaan muutettua lakia. Englannissa puolestaan ”sortoa” vastustavassa protestissa musliminainen käytännössä huoritteli länsimaisittain pukeutunutta englantilaisnaista.

Vuonna 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen Mohammed sai itse osakseen sääliä ja huolta, sillä hänen pelättiin joutuvan rasismin kohteeksi. Tilanne oli hänelle käsittämätön: länsimainen yhteiskuntahan oli juuri joutunut uhriksi eikä muslimimaailma. Mutta Mohammed oli kyllä itse joutunut aiemmin kulttuurirelativismin uhriksi tuntuvin seurauksin. Nuorena kokiessaan perheessään väkivaltaa, hän onnistui saamaan kontaktin viranomaisiin ja melkein pääsemään pois helvetistään. Kanadan viranomaiset jättivät kuitenkin asian sikseen rasismileiman pelossa ja kärsimys jatkui pahempana. Tämä on eräs kirjan ahdistavimmista kohdista.

Feminismiä ja feminismin kritiikkiä

Yasmine Mohammed on sittemmin vapautunut islamilaisesta betonilastistaan, vaikka vapautuminen ja hunnusta luopuminen on ollut hidas prosessi. Kaksoiselämän läpi käytyään hän on vihdoin onnistunut määrittelemään itsensä ex-muslimiksi ja löytänyt elämänsä tarkoituksen aktivismista. Sosiaalisella medialla on ollut hänelle suuri vaikutus, ja vaikka välit perheeseen ovat katkenneet, hän on onnistunut löytämän verkon välityksellä kohtalotovereita. Hän on myös perustanut järjestön nimeltä Free hearts free minds, joka muun muassa tarjoaa terapiaa islamista luopuneille.

Mohammed on omassa asiassaan varsin johdonmukainen. Hän uskoo liberaaliin maailmankuvaan ja naisten vapautumisen tärkeyteen. Siksi hän on myös päätynyt arvostelemaan vasemmistoliberaalia ajattelua ja länsimaista feminismiä, jotka eivät hänen mielestään puolusta tarpeeksi muslimimaissa elävien naisten oikeuksia. Tämä näkyy kampanjoina kuten #WorldHijabDay. Mohammed on sitä mieltä, ettei huivi ole niinkään kulttuurinen asia vaan nimenomaan uskonnollisen sorron väline. Siksi hän kannattaa mieluummin kampanjaa #NoHijabDay. Sen toteuttaminen vaatiikin enemmän rohkeutta, sillä siihen osallistuminen voi eräissä maissa maksaa naisen hengen.

Mohammed kokee myös olevansa tienraivaaja kuten menneiden sukupolvien naiset. Siksi hän kritisoikin niitä, jotka ovat saaneet helpot lähtökohdat, mutta silti tahtovat esiintyä tienraivaajina ja etsimällä etsivät ongelmia saadakseen ongelmanratkaisutarpeensa tyydytettyä. Näistä esimerkkeinä ovat muun muassa seksistisenä pidetty ilmastointi ja miesten tapa istua leveästi. Hän toivoo, että näiden sijasta feministit keskittyisivät tyttöjen koulutuksen puolustamiseen muslimimaissa.

Ääripäät kaipaavat toisiaan

Hunnusta vapautuneen Yasminen tarina herättää miettimään muutamiakin asioita. Kertomuksen päähenkilöt, äiti ja tytär ovat vastakohtia kaikilla tavoilla ja heidän elämänsä kehityskin on päinvastainen. Tytär Yasmine kamppailee äärimmäisen rajoittavaa islamilaista elämää vastaan ja vapauduttuaan ottaa ilon irti uusista mahdollisuuksistaan. Hän kouluttautuu, ryhtyy feministiksi, ateistiksi ja viettää sinkkuelämää. Hänen äitinsä puolestaan oli aikoinaan hyvinkin vapaa, mutta tyttärensä mukaan heikkona ja epäitsenäisenä ihmisenä kaipasi elämäänsä sääntöjä ja turvaa. Elämää ohjaavat raamit, varsin tukevat sellaiset, löytyivätkin sitten ankarasta islamista. Tämä saa ajattelemaan Suomessakin ajankohtaista kysymystä ISIS-naisista. Ehkä heidän radikalisoitumistaan selittävät henkilökohtainen heikkous ja liiallinen valinnanvapaus.

Äiti, islam ja juurettomuus

Yasmine Mohammedin mukaan islam opettaa paratiisin olevan äidin jalkojen juuressa. Äiti siis päättää, pääseekö lapsi taivaaseen vai joutuuko hän helvettiin. Yasminen äiti tosin tuomitsi tyttärensä ainakin maanpäälliseen helvettiin jo heti lapsena. Hän ei kerta kaikkiaan rakastanut tytärtään. Mohammedin suhde äitiinsä vertautuu hänen suhteeseensa islamiin. Kumpikaan ei tarjoa hänelle muuta kuin tuskaa, mutta silti niistä irti pääseminen on vaikeaa kun niiden kanssa on elänyt koko ikänsä. Kerta toisensa jälkeen Yasmine odottaa äidiltään rakkautta ja hyväksyntää turhaan. Ja vaikka hän vierastaa islamin opetuksia, hän arvioi pitkään omia tekemisiään sen moraalikäsityksiä ajatellen.

Hunnusta vapautunut ei kerro pelkästään islamin ominaisuuksista, vaan identiteettikriisistä muutenkin. Äiti hakee identiteettiään uskonnosta jouduttuaan vieraaseen maahan. Tytär taas tasapainoilee kahden kulttuurin välillä ihan konkreettisestikin, kun häntä kuljetetaan Egyptin ja Kanadan välillä enemmän tai vähemmän väkipakolla. Kaikki kirjassa mainitut henkilöt elävät rikkinäisissä perheissä. Tällaisista asioista johtuvat murheet ja kriisit eivät kosketa vain muslimeja, vaan monia muitakin kansainvälisessä maailmassa. Ne voivat selittävää myös ihmisten äärimmäisiä ratkaisuja.

Yasmine Mohammed: Hunnusta vapautunut. Scanria, s. 288, 2020
Kirjaa on saatavana muun muassa
Lue.fi -kirjakaupasta.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa