Kolumnit

Husu Hussein ja Barbra Streisand

Vaan eihän siinä Streisandin kanssa Hussein ole vaan Louis Armstrong!

Ymmärrän hyvin, mikäli joillekin kanssaperussuomalaisille voi ottaa koville omaksua esittämäni näkökulma Abdirahim ”Husu” Husseinin twiittailuihin, jotka eivät sinänsä ole millään tavalla omalaatuisia. Meidän tulisi nimittäin olla niistä mielipahan sijaan syvästi kiitollisia. Meidän tulisi olla syvästi kiitollisia siitä, että maassamme (toistaiseksi) vallitseva sananvapauskäytäntö sallii Husun lausuvan mitä lystää ilman, että julkaisualusta, tässä tapauksessa Twitter, alkaisi hänen sanomisiaan sensuroida, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tutustua niihin ja tarvittaessa palata niiden äärelle myös jatkossa riippuen toki siitä, moderoiko Husu niitä itse.

Sanan- ja ilmaisunvapauden paras puoli on nimittäin ainakin omasta mielestäni se, että mikäli henkilö x sitä tehokkaasti käyttää, on se kaikista mahdollisista paras väline muille muodostaakseen kyseisestä henkilöstä relevantin mielipiteen.

Palataan perussuomalaisten eduskuntavaalien alla julkaisemaan ja välittömäksi klassikoksi muodostuneeseen ”V niin kuin Ketutus” -vaalivideoon, jota poliittinen vastapuoli yritti väärintulkita ja demonisoida kaikella tarmollaan. Siinä sivussa myös Finnkino, jonka kanssa puolueemme oli solminut tavanomaisen markkinointisopimuksen, kompuroi pahanpäiväisesti Twitterin päivystävien ammattiloukkaantujien otettua yhtiön tikunnokkaan, koska esitti videon ”teaseria” teattereissaan.

Mikä olikaan lopputulos? Videon täyspitkä versio puolueemme YouTube-kanavalla sai jatkuvalla syötöllä lisää katselukertoja – puhumattakaan sen jakamisesta ja kommentoinnista sosiaalisessa mediassa. Tämä oli yksi olennainen tekijä matkallamme Suomen toiseksi suurimmaksi eduskuntapuolueeksi.

Saamme todistaa alkuperänsä sekä määritelmänsä osalta jo varsin vanhaa perua olevan Streisand-ilmiön toteutumista. Ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa sensurointiyritykset saavat väkijoukon kiinnittämään kohteena olevaan asiaan suurempaa huomiota kuin mitä se todennäköisesti olisi saanut osakseen ilman kyseistä ponnistelua ja sen ympärillä käytyä kuohuntaa. Ilmiön juuret juontavat siihen, kuinka yhdysvaltalaistaiteilija Barbra Streisand yritti saada poistetuksi verkosta ilmakuvaa hänen kodistaan.

    ”Vuonna 2003 Streisand haastoi oikeuteen valokuvaaja Kenneth Adelmanin, joka osana Kalifornian rannikon eroosiota kartoittavaa valokuvaushankettaan oli julkaissut verkkosivullaan ilmakuvan Streisandin rantatalosta Malibussa. Oikeus hylkäsi Streisandin vaatimukset. Tapauksen saama runsas julkisuus keräsi Adelmanin sivuille hänen oman arvionsa mukaan yli miljoona uutta kävijää ja ilmakuvaa julkaistiin sanomalehdissä ympäri maailman. Ennen oikeusjuttua vain harvat olivat havainneet talon ilmakuvista.”

Arkipäiväisemmän keskustelun, eli yksittäisten puolueemme toimijoiden tai vaikkapa puoluejohdon sijaan n. 11 000 hengen suuruisen jäsenistön ja siihen päälle edellisissä eduskuntavaaleissa 527 805 (538 805, josta vähennetty 11 000 puolueen jäsentä, jotka toivottavasti omaa puoluettaan äänestivät) meitä äänestäneen kansalaisen nimeäminen ykskantaan rasisteiksi vertautuu Streisandin ilmiöön.

Syyn kiitollisuuteen aiheuttaa se, että tämän asian ympärillä käytävä vaahtoaminen saa aina vain lisää ihmisiä tutustumaan puolueemme ohjelmiin, sen jäsenten esiintuloihin, käsittelemiimme aihepiireihin ja esiintymiseemme mediassa – vain todetakseen, että eiväthän nämä nyt mitään rasisteja ole. Uskon mielenkiinnon kasvavan samassa suhteessa, mitä räikeämmiksi (perusteettomat) syytökset käyvät.

Mikäli katsomme esimerkiksi suositun verkkolehti Uuden Suomen tämän päivän suosituimpia artikkeleita, voimme todeta, että Husu antoi perussuomalaisille tahtomattaan ja/tai vahingossa runsaasti ilmaista julkisuutta.

Artikkelit, joihin on perussuomalaisten saavutettavissa olevan hyödyn kannalta suhtauduttava pienellä varauksella, ovat puheenjohtaja Jussi Halla-ahon kommentit ja nurmijärveläisen kaupunginvaltuutettu Maiju Tapiolinnan tutkintapyyntö. On syytä olettaa, ettei tutkintapyyntö johda yhtään mihinkään.

Tämä on toki Halla-ahoon viitaten hyödyllinen muistutus siitä, miten voimakkaina – jos siis osun olettamuksessani oikeaan – kaksoisstandardit yhä yhteiskunnassamme elävät.

Toisaalta tämä on Tapiolinnaan viitaten hyödyllinen muistutus siitä, etteivät aiheetta leimatuiksi tulevat kansalaiset aivan kaikkea siedä. Eikä heidän tarvitsekaan.

Ennen kaikkea: kiitos, Abdirahim ”Husu” Hussein siitä, että käytit sananvapauttasi!

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi