Kolumnit

Ilmastolakot tulevat, onko yhteiskunta valmis?

Kuva © Pixabay

Ensi viikon perjantaiksi, 27.9., ollaan kaavailemassa ilmastolakkoa ja tällä kertaa ihan aikuisten sellaista, eli luvatta pois töistä jääntiä ilmaston vuoksi. Primääritarkoitus, kuten lakoissa yli päätään, on toki antaa painetta poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan, jotta he keksisivät jonkin käänteentekevän ratkaisun globaaleihin ilmasto-ongelmiin. Suomessa suomalaisten palkansaajien ja miksei yrittäjienkin siis kuvitellaan vaikuttavan asiaan jollain tapaa näiden laittaessa yhdeksi päiväksi hanskat naulaan. Olen tuskin ainoa, jonka mielestä tässä haiskahtaa väkevästi moraaliposeeraus, eli itsensä autuaaksi ja hyveelliseksi, ts. ihailun arvoiseksi, kanssaihmisten silmissä tekeminen.

Lakkoilijoita kutsuu koolle koomikko Iikka Kivi Facebookissa:

Vaikka koko idea on jo lähtökohtaisesti täysin älytön siksi, ettei lakkoilemalla yksinkertaisesti saavuteta mitään myönteistä, herättää tempaus useita käytännön kysymyksiä, jotka ovat osin juridisia. Valtaosassa töitä ja toimenkuvia on kyse työstä, joka tehdään jollekin asiakkaalle tai asiakaskunnalle korvausta vastaan. Asiakas on saattanut maksaa saamastaan palvelusta, tuotteesta tai muusta hyödykkeestä jo etukäteen, joten tulisiko lakkoilusta kärsivien yritysten maksaa asiakkailleen tekemättömästä työstä korvauksia yhden päivän osalta ja niiltä osin, kuinka paljon sovittuun yhteistyöhön liittyvää työvoimaa puuttuu? Ilmastolakko ei vertaudu työtaistelutoimenpiteeseen, kuten ulosmarssiin.

Otetaan esimerkiksi jätehuolto, josta asiakkaat maksavat vähintään kuukauden verran kerrallaan. Oletetaan, että lakko toimii ilmastovouhottajien toivomalla tavalla ja siihen osallistuu lähestulkoon jäännöksettä kaikki logistiikka-alan työntekijät. Millä tavoin yrityksen tulisi korvata määrättynä päivänä tuottamatta jäänyt palvelu ja voitaisiinko tätä pitää jopa yksipuolisena sopimusrikkomuksena, jonka vuoksi asiakas voisi halutessaan viedä asian oikeuteen? Lakon alullepanijat luullakseni soisivat, että asiakkaat suhtautuisivat lakkoiluun ymmärtäväisesti ja esimerkiksi marketit hukkuisivat pakkausjätteeseen suopein mielin, mutta näin se homma vaan ei toimi.

Kuten koomikko Kivi Facebook-postauksessaan vastakkainasetteli, reaalimaailmassa yhteiskunnan rattaiden pysyminen pyörimässä ja asioiden, kuten palveluiden hoituminen ovat tärkeämmässä asemassa kuin hyvesignalointi globaalin ilmaston vuoksi, jonka Kivi hyvin neutraalisti muotoili ekosysteemin romahtamiseksi. Juuri tämänkaltainen priorisointi ilmastovöyhöttäjiä luullakseni sangen suuresti harmittaakin, mutta toisaalta sen, että yhteiskunnan toimintojen ylläpito on valtaosalle väestöstä tärkeämpää, luulisi olevan kyllin konkreettinen osoitus siitä, että tätä maailmaa ohjaavat tosielämän realiteetit, eivätkä naiivi idealismi tai ideologia.

Pureudutaanpa vielä syvemmin lakkoilun kauaskantoisiin seurauksiin, joilla on todellisia seurauksia nimenomaan globaaliin ilmastoon – koko maapalloon, sen ekosysteemiin ja sen biodiversiteettiin –, mikäli Suomen kaltaisissa maissa aletaan jatkossa lakkoilla alvariinsa. Jos ajatellaan kansainvälisiä markkinoita ja teollisuusinvestointeja, lisäävät lakkoilun kaltaiset tempaukset entisestään saastuttavimpien maiden kilpailuetua. Kilpailuedun, eli kansainvälisten investointien menettäminen syö Suomen mahdollisuuksia tehdä kestävää ilmastopolitiikkaa, kuten kehittää uusiutuvia energialähteitä ja vähäpäästöisempää liikenneinfraa.

Raskaan tuotantoteollisuuden keskittyminen maihin, joissa ympäristöpäästöihin suhtaudutaan välinpitämättömästi, on keskeisin kysymys globaalin ilmastokehityksen kannalta ja tämän estämiseksi tulisi tehdä merkittäviä panostuksia – myös taloudellisia. Lisäksi tuotannon keskittyminen kauas eurooppalaisilta markkinoilta kasvattaa hiilijalanjälkeä siksi, että ne valmistetut kulutushyödykkeet on kuitenkin tänne jollain tapaa kuljetettava, eli saastuttavalla laiva- tai lentorahdilla.

On kehiteltävissä paljon, paljon lakkoilua ja kylttien heiluttelua mielekkäämpiä sekä vaikuttavampia tapoja kampanjoida puhtaamman ilmaston puolesta siten, ettei samalla aiheuteta elinkeinoelämälle vahinkoa. Toisaalta en oikein pysty välttymään ajatukselta, jossa ilmastopanikoitsijoiden perverssi sivutarkoitus onkin pikkuisen näpäyttää juuri yksityisen sektorin suuria työnantajia, sillä näkyvintä älämölöä pitävät henkilöt edustavat avoimesti poliittisen kentän vasenta laitaa.

Mieleeni tulee esimerkiksi autoton teemapäivä, mutta sekin hyvässä hengessä syyllistämättä niitä ihmisiä, joille auto on jokapäiväiseen liikkumiseen välttämättömyys. Lisäksi kulutustottumuksia tulisi kehittää entisestään kestävämpään suuntaan, pois kertakäyttökulutuksesta. Yksi varteenotettava teema voisi olla sellainen, että uuden kulutushyödykkeen ostaja sitoutuu samalla laittamaan jotain jo omistamaansa ja itselleen tarpeetonta kierrätykseen.

Korostettakoon vielä, ettei lakkoilulla ole saavutettavissa mitään myönteistä, mutta sitäkin enemmän kielteistä niin yhteiskunnan kuin lakkoilijoiden itsensä, siis yksilöiden, osalta. Suurimpia kärsijöitä ovat hyväntahtoiset hölmöt, jotka ovat masinoitavissa (= peloteltavissa massahysterian voimin) kamppailemaan jonkun hyveelliseltä vaikuttavan päämäärän eteen.

Toivon, että tuleva perjantai osoittautuu mielenosoittajien määrän myötä yhtä kuolleena syntyneeksi ajatukseksi kuin mitä se jo paperilla onkin, jottei ilmapiiri muutu enää yhtään kannustavammaksi moista toimintaa kohtaan. Kuten yllä osoitin, tempaus – aivan, kuten hysteerikoiden aivoitukset yleisestikään – ei kestä kriittistä tarkastelua.

Lisää aiheesta:

Ilmastoahdistuja ratsastaa trendien aallonharjalla
Ilmastoahdistuksesta hysterian kautta psykoosiin
Lapset ja nuoret ilmastohysterian ihmiskilpinä
Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on itsetuhoista
Kansallismielinen ilmasto- ja energiapolitiikka

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa