Kolumnit

Islamismin ja sharia-lain normalisointia

Koraani.

Arvovaltainen tutkijaparivaljakko Sanna Mustasaari ja Mulki al-Sharmani Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla julistaa, kuinka islamilaisen sharia-lain käyttömahdollisuus on muslimeille suorastaan ihmisoikeus. Keskeisin peruste tälle vaatimukselle vaikuttaa olevan se, että muslimien ja muslimitaustaisten ihmisten osuus Suomen kokonaisväestöstä kasvaa jatkuvasti.

Näin ollen myös sharia-laille löytyy varmasti tilausta.

    ”Kysymys islamilaisen oikeuden merkityksestä ihmisten arjessa ja suhteessa Suomen oikeusjärjestelmään on tullut ajankohtaiseksi maassa asuvien muslimien lukumäärän kasvaessa.”

Kukaan tolkullinen ihminen ei vaatisi vieläpä ihmisoikeuksien nimissä mitään sellaista, jota kukaan ei kaipaa. Itse asiassa minkään suomalaiselle oikeuskäsitykselle tyystin vieraan sekä yhteensovittamattoman asian vaatiminen siksi, että sellaista kaipaavien osuus väestöstä jatkaa kasvuaan, on nimenomaan mitä suurin syy vastustaa sitä äärimmäisen jyrkästi.

Nykyajalle on tyypillistä, että ihmisoikeuksien nimissä voidaan vaatia aivan mitä tahansa ja ennen kaikkea monikulttuurisuuskysymyksissä sitä itseään vastaanottavan kantaväestön kustannuksella.

”Ihmisoikeus” on muodostunut taikasanaksi, joka avaa ovet sharia-lain käytännön soveltamisen kaltaiselle pimeyden alttarille. Alttarille, jossa muiden tosiasiallisia ihmisoikeuksia uhrataan lyhytnäköisen ideologian kunniaksi.

Koska yksikään sekulaari muslimi ei toivon mukaan kaipaa sharia-lakia osaksi elämäänsä, palvelisi sen legitimointi lähinnä islamisteja, eli väkeä, jonka mukaan islam on paitsi uskonto, myös poliittinen doktriini. Kenenkään ei tulisi olla huolissaan islamista yksittäisenä kokonaisuutena vaan islamismista, jolla on poliittinen ulottuvuus. Juuri islamismin tarkoitusperiä sharia-laki palvelee.

Näin ollen sharia-lain käyttöä koskevat vaatimukset ovat puhdasveristä fundamentalistisen islamin, islamismin, normalisointia ja valkopesua osaksi suomalaista yhteiskuntajärjestystä.

Koska fundamentalistimuslimit puolestaan eivät juurikaan anna periksi omissa uskonnollis-kulttuurillisissa toimintatavoissaan, jää maaperän pehmittäminen jonkinlaisen kuvitteellisen yhteisymmärryksen sekä harmonian aikaansaamiseksi yksinomaan nöyrän kantaväestön ja sen nöyristelevän vastaantulon rooliksi.

    ”– Muslimeita ja islamia koskevien stereotypioiden ja väärinymmärrysten toistaminen julkisessa keskustelussa on haitallista koko yhteiskunnan kannalta. Se paitsi tuottaa vastakkainasettelua ”meidän” ja ”muiden” välille myös toistaa vääriä käsityksiä oikeuden ja uskonnon monitahoisesta suhteesta demokraattisessa oikeusvaltiossa.”

Ehkä onkin niin, että stereotypiat ja väärinymmärrykset eivät synny tyhjästä yksinkertaisten suomalaisten päänupeissa vaan muslimit itse ovat niiden suhteen avainasemassa?

    ”Islamilaisessa teologiassa sharia tarkoittaa kirjaimellisesti polkua lähteelle eli polkua jumaluuden äärelle. Sharia viittaa monitahoisiin eettisiin ponnisteluihin elää islamin mukaista elämää, jossa keskeistä on pyrkimys kohti Jumalaa.”

Suomalaisen oikeus- tai yhteiskuntajärjestelmän ei tule missään olosuhteissa alkaa ymmärtää mitään teologisia polkuja tai lähteitä, saati monitahoisia eettisiä ponnisteluja.

    ”On myös tärkeää muistaa, että kaikilla ei ole yhtäläistä pääsyä Suomen oikeuden piiriin. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla ei aina ole mahdollisuutta integroida suomalaista ja islamilaista oikeutta perhesuhteitaan järjestäessään.”

Eli turvapaikanhakijoille pitäisi taata oikeus järjestellä perhesuhteitaan islamilaisittain suomalaisen lainsäädännön rinnalla? Kuka määrää sen, mikä on oikea lopputulos?

Ja kirsikkana kakun päälle:

    ”Puheenvuorot, joissa herätellään pelkoa sharia-laista, eivät edesauta kenenkään ihmisoikeuksia eivätkä vie keskustelua kohti kaikille yhteistä, monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa ja sellaista kansalais­käsitystä, johon myös uskonnolliset vähemmistöt voisivat kuulua.”

Sharia-lakia ei pidä Suomessa ymmärtää ”väärin” tai ”oikein”. Sitä ei tule pitää uhkana sen paremmin kuin mahdollisuutenakaan.

Sitä ei pidä ymmärtää saati hyväksyä ollenkaan.

Vaikka usein kuulee väitettävän täysin päinvastaista, on Suomessa edistytty ajan oloon ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden osalta erittäin korkealle tasolle. On likaista termiä käyttäen omiin muroihin kusemista alkaa romuttaa tätä kaikkea miellyttämisenhalun nimissä ja yksin siitä syystä, että kansallisille arvoillemme vieraista kulttuureista muuttaa maahamme alati lisää porukkaa.

Yhteisten normien, sääntöjen ja yhteiskuntajärjestyksen omaksuminen on maahamme tulijoiden tehtävä, eikä missään määrin kotoperäisen väestön kulttuurirelativistisista myönnytyksistä, ainaisesta vastaantulemisesta ja kumartelusta kehkeytyväksi toivottu projekti. Toivottavasti tämä oli tarpeeksi selvästi sanottu.

Pidettäköön tätä sitten stereotypiana, väärinymmärryksenä tai suorastaan yksinkertaistamisena, ei asiassa ole mitään neuvotteluvaraa. Maassa maan tavalla tai mieluisampaa maaperää toteuttaa omaa fundamentalistista elämänkatsomusta sopii käydä haistelemassa jostain muualta kuin Suomesta.

  • 2
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti