Kotimaa

Isovanhemmat valtiolle: ”Selvittäkää lastemme tilanne” – hallitusta vaaditaan kirjaamaan hallitusohjelmaan sijaishuollossa olevien lasten tilanteen selvittäminen

Kuva Needpix.com

Varatuomari Leeni Ikonen, tietokirjailija-toimittaja Maria Asunta (Syvälä), THM, valtiotieteiden lisensiaatti Kirsti Merilähde ja lähihoitaja Maria Kiviaho vaativat vetoomuksessaan maamme päättäjiä tarttumaan toimiin lastensuojelutyön kehittämiseksi.

Suomessa kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 18 544 lasta vuonna 2018. Kiireellisiä sijoituksia tehdään joka toinen tunti. Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä, niitä tehdään noin 400 kappaletta päivässä. Nykyisten tietojen mukaan arviolta useampi kuin joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.

Ainoastaan 689 perhehoitoon sijoitettua lasta on sijoitettuna sukulais- tai läheisperheisiin. Sijaishuollossa elää lapsia, joiden yhteydenpidon vanhempiin, isovanhempiin ja muihin läheisiin on lastensuojeluviranomainen joko kokonaan katkaissut tai muutoin rajoittanut ankarasti yhteydenpitoa.

Tutkimusten mukaan valtio ei tiedä, mitä sijaishuollossa oleville lapsille kuuluu. Lapset katoavat niin läheisiltään kuin viranomaisilta.

Lastensuojelun tehtävänä on suojella hädässä olevia lapsia. Lastensuojelu on muuttunut 2000-luvulla kannattavaksi liiketoiminnaksi: yksityisten yritysten osuus lastensuojelulaitosten ylläpitäjinä on 90 %. Tietoa palveluntuottajien osaamisesta ja toiminnan laadusta ei ole kootusti kerätty.

Laitos- ja ammatillisen perhehoidon liikevaihto on kuusinkertaistunut vuosina 2001–2016. Kuntien laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat lähes kolminkertaiset avohuollon palveluihin verrattuna. Suomen valtio panostaa siis perheen tukemisen sijaan sijaishuoltoon, vaikka Suomi on sitoutunut ihmisoikeussopimusten ja lainsäädännön kautta tukemaan perheitä.

Huostaanotot tehdään pääsääntöisesti koko lapsuuden mittaisiksi, vaikka lakiin on kirjattuna perheen jälleenyhdistämisen velvoite. Huomioiden Suomen valtion saamat langettavat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, on todennäköistä, että sijaishuollossa elää massoittain lapsia, jotka ovat tarkoituksellisen ja tavoitteellisen sijaishuoltoon kiinnittämisen kohteena.

Lastensuojelun ja huostaanottojen syistä ei ole valtakunnallista tietoa. Useimmiten huostaanotoissa on kyse lapsesta, joka tarvitsisi laadukkaita peruspalveluita kuten terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen tai opetustoimen palveluja, tai kyse on väsyneestä lapsiperheestä, joka tarvitsisi käytännön kotiapua.

Lapsen ja nuoren käytökseen liittyvät huostaanoton perusteet syntyvät useimmiten peruskoulussa. Levoton oppimisympäristö synnyttää levottomuutta ja estää tai vaikeuttaa keskittymistä. Koulukiusaaminen saa joissain kouluissa jatkua ja kiusattuja lapsia siirretään ”oireiden” takia sijaishuoltoon. Eräät koulut käyttävät lastensuojeluilmoituksia työvälineenä siirtäen oppilaita lastensuojelun avulla sijaishuoltoon kieltäytyen järjestämästä lapselle tarvittavaa tukea. Peruskoulun kokoaikaisessa uudistamisessa ja levottomassa oppimisympäristössä näyttää vain osa lapsista selviävän.

Tutkimusten mukaan merkittävä osa lastensuojelun asiakkaana olevista ja sijoitetuista lapsista oli ennen sijoitusta jäänyt vaille jotakin tarvitsemaansa palvelua. Lastensuojelulla ja sijaishuollolla pyritään paikkaamaan myös lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon puutteita. Neurokirjon häiriöistä kärsivät lapset eivät saa tukea.

Lapsen sijaishuolto on paitsi koko perheelle ja läheisille traumaattinen kokemus, myös kallis vaihtoehto. Tutkimusten mukaan vain pieni osa sijoitetuista selviytyy. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan.

Sijaishuollon valvonta ja perheiden tukipalvelut ovat riittämättömiä

Sijoitetut lapset ovat yhteiskunnan vastuulla. Lastensuojelun rakenteissa on kuitenkin väkivaltaa, joka ulottuu niin avohuollon tukitoimiin kuin lasten sijaishuoltoonkin.

Lastensuojelun sijaishuollon haastattelututkimuksessa on ilmennyt räikeää kaltoinkohtelua ja väärinkäytöksiä sijaishuollossa olleita lapsia kohtaan. Tutkimus koski aikaa 1937–1983. Vuonna 2016 Suomen hallitus pyysi anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta. Tuolloin Suomen valtio antoi lupauksen – vaikenemisen aika päättyy.

Valvontaviranomaisten ja eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksissa on toistuvasti tullut esiin kaltoinkohtelua sijaishuollossa. Viime vuosina monia sijaisvanhempia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä on tuomittu lasten pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mikään taho ei ole toistaiseksi selvittänyt tarkasti, miten yleistä lasten kaltoinkohtelu on lastensuojelun sijaishuollossa tällä vuosituhannella.

On ensiarvoisen tärkeää tietää kiireellisesti, mitä maamme sijaishuollossa tapahtuu ja mitä lapsillemme kuuluu. Esitämme vakavan huolemme siitä, ettei sijaishuollossa olevien lasten tilanteen selvittäminen ole kirjattuna hallitusohjelmaan.

Kohti parempaa lastensuojelua

Lastensuojelussa on aina ollut onnistumisia ja oikea-aikaisia interventioita. Jotta hyvä lastensuojelutyö voisi vahvistua entisestään, edellytämme tulevaisuuden lastensuojelun olevan järkiperäistä, tosiseikoille perustuvaa, perheitä kunnioittavaa ja lain mukaista lastensuojelutyötä.

Vetoammekin maamme asioista päättäviin ja pyydämme tarttumaan seuraaviin toimiin lastensuojelutyön kehittämiseksi:

● Lastensuojelun dokumentaation tulee olla huolellista ja objektiivista tosiseikkojen kirjausta. Päätöksenteko perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavissa asioissa ei saa perustua epämääräisiin huolenaiheisiin, mahdollisiin uhkakuviin, tarkistamattomiin oletuksiin ja muihin tulkinnanvaraisiin tuntemuksiin.

● Olemme nähneet, että lastensuojelujärjestelmän paisuttaminen aikaansaa lisää huostaanottoja ja lapsiperheiden pahoinvointia. Lastensuojelun avohuollon palvelut tuottavat lisää huostaanottoja. Siksi edellytämme, että lasten aktiivinen seulonta ja luovutus liikeyrittäjille lopetetaan, ja että sijaishuollon palveluntuottajille suunnattu taloudellinen tuki ohjataan lapsiperheitä tukeviin peruspalveluihin.

● Edellytämme, että jokaisen sijoitetun lapsen kohdalla tehdään läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuudenvastaisin perustein poistaa lasten elämästä. Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä.

● Lain mukaan kaikille lapsille tulee turvata tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet. Heidän tulee saada kasvaa turvallisessa kasvuympäristössä ja saada ruumiillinen sekä henkinen koskemattomuus. Lasten kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tulee huomioida. Esitämme vakavan ja syvän huolen siitä, että sijoitettujen lasten kohdalla edellä mainitut lain velvoitteet eivät toteudu. Sijoitettujen lasten eristämiset, rankaisukasvatus ja epäkunnioittava kohtelu tulee lopettaa.

● Suomen valtion on kannettava vastuu paisutetun lastensuojelujärjestelmän kadottamista lapsista. Vaadimme kunnioittavasti, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytilaselvityksenä. Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumattoman ulkopuolisen tahon toimesta. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haastattelemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vaikuttavuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi. Lasten palauttaminen koteihinsa ja läheistensä luokse tulee käynnistää pikaisesti, sillä perheiden jälleenyhdistäminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa