Eurooppa Maahanmuutto

Italialainen professori Anna Bono: Afrikkalaisilla ei tulevaisuutta Euroopassa

Pohjois-Afrikasta Eurooppaan salakuljetettuja afrikkalaisia, Messina, Italia. Kuvituskuva. Kuva Wikimedia Commons.
Ajatushautomo GEFIRA haastatteli Italiaan saapuvien turvapaikanhakijoiden motiiveista ja tulevaisuudesta Afrikka-asiantuntijaa, professori Anna Bonoa.

Professori Anna Bono on toiminut Afrikan historian ja instituutioiden tutkijana Torinon yliopistossa vuoteen 2015 saakka asuttuaan sitä ennen useita vuosia Afrikassa. Hän on toiminut useiden yliopistojen ja laitosten – kuten Italian ulkoministeriön – kanssa yhteistyössä, ja julkaissut yli 1 600 artikkelia, esseetä ja kirjaa Afrikan kansainvälisistä suhteista, kansainvälisestä yhteistyöstä, demografiasta ja siirtolaisuudesta.

Haastattelija: Onko tunnistettavissa jokin tietty tapahtuma, joka johti Italiaan saapuvien siirtolaisten raamatulliseen määrään?

Bono: Kaikki alkoi Gaddafin syrjäyttämisestä. Gaddafin hallinto – noudattaen Italian kanssa tekemäänsä vuoden 2008 yhteistyösopimusta – valvoi tehokkaasti Libyan rannikkoa, ja esti siten siirtolaisvirran muista Afrikan maista. Ennen Gaddafin syrjäyttämistä Italiaan saapuvat siirtolaismäärät olivat hallittavissa. Kaiken lisäksi, toiminta ei ollut organisoitua, kuten nykyään. Eurooppalaisten olisi tärkeää muistaa, että ennen vuotta 2011 Libya oli kohtalaisen vauras ja vakaa maa, jossa asui noin 1 miljoona ulkomaista työntekijää, enimmäkseen Saharan alapuolisilta alueilta. Kun sisällissota puhkesi, osa näistä työläisistä matkusti takaisin kotimaihinsa, mutta suurin osa alkoi etsimään tapaa päästä meren yli Italiaan.

Haastattelija: Voiko Afrikan väestötilannetta pitää kestämättömänä?

Bono: Ei välttämättä. Afrikassa on joka tapauksessa vähiten väestöä kun verrataan muihin maanosiin.Kyse on Afrikan resursseista. Sen valtavia luonnonvaroja käytetään väärin, ja se asia on ja pysyy maanosaa koskevien keskustelujen ydinkysymyksenä. Afrikan hallitusten todelliset saavutukset pysyvät vaatimattomina. Vain pieni osa väestöä saavuttaa jotain hyötyä luonnonvaroista, ja monissa Afrikan maissa syvään juurtunut korruptio estää kasvun. Järjestäytyneen korruption vuoksi Afrikka kirjaimellisesti haaskaa resurssinsa. Esimerkkinä mainittakoon, että  Afrikka vie raakaöljyä valtavia määriä, mutta sillä ei ole öljynjalostamoja, eikä siksi jalostettujen öljytuotteiden vientiä.

Haastattelija: Korruptoituneimmat maat?

Bono: Nigeria erottuu selkeästi joukosta. Se on klassinen esimerkki elämäntavaksi muodostuneesta korruptiosta. Nigeria on Afrikan suurin öljynviejämaa ja maanosan toiseksi suurin talous, joten siellä on paljon kahmittavaa.

Haastattelija: Kuvailisitteko tyypillisen Saharan alapuolisista maista Libyaan saapuvan siirtolaisen? Tunnemme kaikki aivan liian hyvin nykyisen narratiivin: jos he näkevät niin paljon vaivaa ja haluavat kohdata suuria vaaroja päästäkseen Italiaan, heidän täytyy olla epätoivoisia, paeta sotaa ja nälänhätää.  Ilmi tulevien tietojen perusteella kyseessä on jotain aivan muuta.

Bono: Näissä maissa ei sodita. Yhdessäkään näistä maista ei ole käynnissä sotaa, kuten Nigeriassa, Ghanassa, Kamerunissa, Senegalissa, Norsunluurannikolla, Sierra Leonessa, Malissa jne.  Silti suurin osa siirtolaisista on näistä maista lähtöisin. Oikeat pakolaiset, ne jotka pakenevat sotaa, eivät tule Italiaan. Luvut todistavat tämän. Kaiken lisäksi nämä nuoret 18-35 -vuotiaat nuoret miehet ovat Afrikan mittapuun mukaan kaikkea muuta kuin köyhiä.

Haastattelija: Kuinka niin?

Bono: Kuinka afrikkalaista voi sanoa köyhäksi, jos hän maksaa 5 000 – 8 000 dollaria tai euroa päästäkseen Italiaan? Nämä nuoret miehet tekevät todellisuudessa investoinnin, usein vieläpä perheidensä varoilla, aloittaakseen paremman elämän Länsi-Euroopassa. Asia on juuri näin yksinkertainen.

Ongelma on siinä, että he valitsivat väärän maan, vaikkakin sinne on helpointa päästä. Italia kärsii vakavasta nuorisotyöttömyydestä, eikä tilanne tule helpottamaan kovinkaan nopeasti. Tilastojen mukaan yli 100 000 ikävuosien 18-35 välillä olevaa henkilöä jättää Italian joka vuosi, koska työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla, ja sitten vielä suurempi määrä afrikkalaisia nuoria miehiä saapuu Italiaan muka etsimään työtä.

Haastattelija: Mikä johtaa seuraavaan ja ilmeiseen kysymykseen. Mitä nämä afrikkalaiset tekevät seuraavaksi?

Bono: Ottaen huomioon sen, että Italian turvapaikkaprosessi kestää vuosia, he tulevat olemaan Italialle rasite, he tulevat maksamaan italialaisille veronmaksajille miljardeja euroja.

Haastattelija: Miksi prosessi kestää vuosia? Onko italialainen byrokratia niin hidasta?

Bono: Kun kenelle tahansa, joka väittää tarvitsevansa turvapaikan, annetaan samat mahdollisuudet kuin Italian kansalaiselle käydä läpi kaikki kolme oikeusastetta, ei liene vaikeaa ymmärtää, että turvapaikanhakija tulee viettämään Italiassa vuosikausia veronmaksajien kustannuksella odotellessaan valitustensa tuloksia jokaisesta oikeusasteesta.

Sillävälin näitä ihmisiä täytyy ruokkia, vaatettaa, majoittaa ja antaa ilmaista terveydenhoitoa ja oikeusapua vuosien ajan. Tästä muodostuu miljardien eurojen rasite Italian hyvinvointijärjestelmälle, ja kaikki tämä on pois Italian kansalaisten ja laillisten asukkaiden hyvinvoinnista.

Haastattelija: Kuinka moni lopulta saa turvapaikan?

Bono: Yhdellä numerolla ilmaistava prosenttiluku. Lukujen valossa ylivoimaisesti suurin osa ei saa turvapaikkaa. Vuonna 2015 tulijoita oli 153 000, joista vain 3 555 sai pakolaisstatuksen. Vuonna 2016 tulijoita oli 181 000, ja alle 5 000 tunnustettiin pakolaiseksi. Lukujen valossa meille syötetään täysin valheellista tarinaa.

Haastattelija: Entä mitä tapahtuu niille, joille ei myönnetä turvapaikkaa?

Bono: He saavat foglio di vian, virallisen varoituksen, jonka mukaan laittomasti maassa olevan tulee poistua tietyn ajan kuluessa. Mutta minne?

Tämä kaikki on kovin tehotonta, eikä tässä ole oikein mitään mieltä. On kuin sanoisimme näille ihmisille: olemme tulleet näiden vuosien jälkeen – jona aikana olet ollut täällä ylläpidettävänämme – tulokseen, että sinun ei olisi pitänyt alunperinkään olla täällä, joten voisitko nyt mennä kotiisi?

Minne nämä ihmiset menevät? Ei liene kovinkaan vaikeaa kuvitella, että he jäävät Italiaan näistä naurettavista varoituksista huolimatta, ja löytävät tavan – laillisen, tai todennäköisemmin laittoman – jatkaa elämäänsä täällä, tai sitten he löytävät tavan päästä muualle Eurooppaan.

Haastattelija: Jotkut italialaiset näyttävät pitävän tästä,  tai ainakin sietävän tätä vedätystä, sillä siltä se todellakin näyttää. Ja niinkuin kaikissa vedätyksissä, joku tekee sillä rahaa.

Bono: Tässä hyvin järjestäytyneessä teollisuudessa mukana olevien tahojen määrä ei ole mitenkään pieni. Kyseessä on kasvava teollisuudenhaara, mikä pyörittää valtavia rahamääriä, miljardeja euroja. Eikä tämä koske ainoastaan Italiaa, missä valtio (italialaiset veronmaksajat) käyttää yli 4,5 miljardia euroa tähän teollisuudenhaaraan. Eräs esimerkki Italian ulkopuolelta: Agadez, Niger. Tämä kaupunki käytännössä saa elantonsa siirtolaisuudesta, sillä se sijaitsee Libyaan johtavan siirtolaisten pääreitin varrella. Kaikki nämä Saharan alapuolisilta alueilta matkaavat siirtolaiset tarvitsevat monenlaisia palveluita matkallaan Eurooppaan, ja tuovat näihin kaupunkeihin eloa, jota niihin ei tulisi muualta.

Haastattelija: Näkyykö tunnelin päässä valoa? Onko mitään toivoa siitä, että Italian hallitus saa käännettyä aallon suunnan? Tiedämme varsin hyvin, että tällaisten valtavien massojen karkottaminen on lähinnä mahdotonta myös taloudellisessa mielessä, ja Italia on jo ennestään velkakierteen kurittama, eikä tilanteessa ole paranemisen merkkejä näköpiirissä.

Bono: Ainoa tapa pienentää saapuvia ihmismassoja on se, että Euroopan hallitukset puuttuvat tehokkaasti tilanteeseen Afrikassa, ja selittävät yksinkertaisin termein afrikkalaisille nuorille, että Eurooppa EI ole rajattoman  hyvinvoinnin maanosa. Ennenkuin tämä myytti kumotaan afrikkalaisten nuorten päästä, ei ole yksinkertaisesti mitään toivoa estää heidän saapumistaan Eurooppaan, jonne he tulevat vain havaitakseen olevansa ilman työtä, ilman perheitään, ilman elämäntapamme tuntemista. Yksinkertaisesti, olevansa ilman tulevaisuutta.

 

Jakoa

Uusimmat uutiset