Kolumnit

Jakamaton ihmisarvo ja vastuukysymys

Nykyinen ihmisarvo ja -oikeusdiskurssi on alkanut saada eriskummallisia piirteitä. Mikäli afgaani saa kotimaassaan fundamentalistis-uskonnollisista tai poliittisista syistä lynkkauspartion peräänsä ja tämä päättää hakea turvapaikkaa jostain turvallisemmasta maasta, kuten Suomesta – aivan niin kuin kansainvälisten sopimusten mukainen turvapaikan hakeminen mahdollistaa –, on lähtötilannetta merkittävämpi ihmisoikeusrikkomus, mikäli hän ei tätä turvapaikkaa Suomesta saa. Näin on, mikäli Rasmus ry:n ja/tai RHC:n (Refugees Hospitality Club) aktiiveja on uskominen ja mikseipä olisi.

Kuten kaikkien luulisi tietävän, vaikuttaa turvapaikkapäätökseen moni tekijä, kuten esimerkiksi se, onko hakemuksen tueksi asetettu taustakertomus uskottava, eli linjassa maakohtaisen turvallisuusarvion kanssa. Toisaalta prosessissa otetaan huomioon se mediahuomiota toisinaan saavuttava tekijä, että Afganistanissa on myös sellaisia alueita, jonne asuttautumalla uskontonsa, poliittisen näkemyksensä tai seksuaalisen suuntauksensa johdosta vainotuksi joutunut henkilö saisi elettyä suhteellisen normaalia ja turvallista elämää.

Viimeinen sanavalinta tietenkin herättää kysymyksiä siitä, millaista on ”normaali” ja ”turvallinen” elämä missään päin Afganistania, mikäli sitä tarkastellaan meidän, suomalaisten, näkövinkkelistä ja toisin sanottuna verraten suomalaisiin elämän laatua kuvaaviin standardeihin. Missään päin Afganistania tuskin vallitsee täysin vastaava turvallisuustilanne kuin niissä Suomen kunnissa, jotka tilastoidaan koko maamme mittakaavassa turvattomimmiksi, mutta tämä ei ole relevantti vertailukohta.

Relevantimpaa on tiedustella, miksi meidän täällä Suomessa pitäisi potea huonoa omatuntoa kaukana meistä sijaitsevien maiden omasta ja niiden kansalaisten aiheuttamista heikoista elinolosuhteista. Pohjimmiltaan nämä kumpuavat nykysuomalaisille käsittämättömästä primitiivisestä vihasta, jonka työvälineeksi on otettu aseet. Lisäksi kukaan ei pysty takaamaan, etteikö muuttovirran mukana myös Suomeen kulkeudu fundamentalisteja, jotka eivät epäröi tarttua kättä pitempään.

Mitä itse turvapaikanhakuun ja turvapaikkamenettelyyn sekä sen legitimiteettiin tulee, on sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne suorastaan pyyhkinyt tällä legitimiteetillä takapuolensa eräässä vastikään pidettyjä eduskuntavaaleja edeltäneessä puheenjohtajatentissä.

    ”Rinteeltä kysyttiin tentissä, mitä tehdä nuorille miehille, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta joita ei voida palauttaa lähtömaahansa.

    ’Töihin ja äkkiä. Kielikoulutus ja töihin’, Rinne sanoi.

    ’Kielikoulutus ja töihin’, hän painotti vielä.”

Sivuhuomiona – joskaan ei vähäisenä sellaisena – mainittakoon, että ”kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden nuorten miesten” kieli- sekä muuta koulutusta ja asumista siihen kuluvana aikana ei rahoiteta hyväntekeväisyysvaroin vaan verorahoitteisesti.

Suomalaisen turvapaikkapolitiikan legitimiteetti pohjautuu yksinomaan siihen, että hakemukset otetaan vastaan ja käsitellään asianmukaisesti, ja sen jälkeen maahanmuuttovirasto tekee hakijoita koskevien tietojen perusteella päätöksensä. Päätös voi olla myönteinen tai kielteinen. Myönteisestä päätöksestä seuraa turvapaikka – kielteisestä puolestaan ei.

Mikäli kielteinen päätös ei tosiasiassa johtaisi mihinkään lainvoimaiseen toimenpiteeseen, millainen maasta poistaminenkin on, ei koko turvapaikkaprosessissa olisi mitään järkeä ja sen voisi yksin tein lopettaa kokonaan.

Toisin sanottuna Antti Rinteen visioissa turvapaikkahakemuksella ja sen käsittelyllä ei olisi mitään merkitystä, koska sen lopputuloksesta huolimatta hakija saisi joka tapauksessa jäädä Suomeen.

Vastaavasti suomalaisen poliisin olemassaololta putoaisi pohja, mikäli jokin mahtikäsky korkeammalta johtoportaalta estäisi heitä ottamasta säilöön esimerkiksi henkilövahingon aiheuttamisesta tai omaisuusrikoksesta yhyttämiään henkilöitä, mikäli näille kuuluisi mahtikäskyn mukaan jakamaton oikeus elää, liikkua ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Ja mikäli asia viedään ns. ihmisoikeusihmisten iholle, ei kaikista mahdollisista teoista vakavimpaan, anteeksiantamattomimpaan ja kerta kaikkiaan sovittamattomissa olevaan, eli ikävien asioiden kirjoittamisesta internetiin seuraisi mitään, mikäli oikeuslaitokselta vietäisiin sille kuuluva legitimiteetti langettaa sen käsiteltäväksi saatetuista tapauksista rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Kansanedustajana Antti Rinteellä on mahdollisuus tehdä lakialoite koskien muutoksia ulkomaalaisasioita sekä turvapaikkaprosessia koskevaan lainsäädäntöön, joka mahdollisesti johtaa eduskunnan käsittelyyn mittauttamaan kannatustaan muiden kansanedustajien kesken.

Totta kai Rinne juristina tämän tietää, mutta luottaa siihen, että kansalaiset eivät, vaan nojaavat ajattelussaan (sekä äänestyskäyttäytymisessään) hänen maalaamaansa ideaaliin kaikille avoimista suomalaisista koulutus- ja työmarkkinoista. Rinteen motiiveja saa kukin itsekseen arvuutella.

Eniten minua kiinnostaakin herättää keskustelua siitä, kenen vastuulla ihmisarvon ja -oikeuksien toteutuminen tai toteutumatta jääminen on ja millaisin perustein. Tällä hetkellä ihmisarvoa ja -oikeuksia siten kuin me Suomessa ne ymmärrämme rikotaan räikeimmän kautta mm. Irakissa, Iranissa, Afganistanissa, Somaliassa, Intiassa, Bangladeshissa, Nigeriassa, Myanmarissa, joissain Etelä-Amerikan valtioissa ja Itä-Euroopassa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tosiasiallinen syyllinen siihen, että maailmassa on miljoonia pakolaisia, on mikä tahansa eurooppalainen hyvinvointivaltio, joka on aiheuttanut itsensä ja heikosti kehittyneiden maiden hyvinvoinnin välille niin silmiinpistävän kontrastin.

Koska jakamaton ihmisarvo sekä -oikeudet eivät toteudu kaikkialla maailmassa, on syynä se, että kehitysyhteistyössä ja -määrärahoissa on puutteita/vajetta, eurooppalaisten kulutustottumukset ylläpitää orjatyötä ja ensisijaisesti eurooppalaisten maiden harjoittama asekauppa ylläpitää aseellisia konflikteja. Näin siis, mikäli ns. ihmisoikeusihmisiä on uskominen.

Luotettavaksi katsomani lähteen, Amnestyn ihmisoikeuksien julistuksen, mukaan jakamaton ihmisarvo käsittää jokaisen ihmisen oikeuden ainakin seuraaviin asioihin:

  • elämiseen
  • vapauteen
  • rauhaan
  • turvallisuuteen
  • erottelemattomuuteen sekä syrjimättömyyteen
  • sanan-, ilmaisun- ja uskonnonvapauteen.

Amnestyn julistuksen johdannon mukaan:

    ”Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on hyvin erityinen sopimus, sillä ihmiskunta ei koskaan ole päässyt niin lähelle yhteistä ja globaalia näkemystä ihmisoikeuksista ja niiden asettamista velvollisuuksista.”

Näin asia varmastikin globaalisti tarkasteltuna on. Kyse on siitä, miten yleismaailmallinen julistus käytännössä sekä paikallisella tasolla toteutuu tai jää toteutumatta, ja kenen syy toteutumatta jääminen on. Tämän kirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen palataksemme ihmisarvon kunnioittamatta jättäminen Afganistanissa ei vaikuta olevan läheskään yhtä vakava ihmisoikeusrikkomus kuin kielteinen turvapaikkapäätös Suomessa ja sitä seuraava maasta poistaminen.

Lisäksi on perusteltua kysyä, että kenen vastuulla on varmistaa, että jakamaton ihmisarvo toteutuu poikkeuksetta kaikkialla ihmiskunnan keskuudessa. Koska tavanomaisimmin viitatuin ihmisoikeusjulistus on Yhdistyneiden kansakuntien käsialaa, voisi YK:n järkeillä olevan päävastuullinen julistuksen sisältämien periaatteiden toteutumisen valvonnassa. Tätä työtä YK on tunnetusti tehnytkin kuluneiden vuosikymmenten ajan osallistumalla rauhanturvaoperaatioihin.

YK on kuitenkin ainakin omasta mielestäni suorastaan hampaaton liittyen juuri sellaisiin nykypäivän humanitaarisiin kriiseihin, joiden juurisyyt kumpuavat niin ikään tämän kirjoituksen alussa mainituista uskonnollis-fundamentalistisista syistä, eli etupäässä muslimimaissa tapahtuvasta tavalla tai toisella vääräuskoisten (tässä asiassa konteksti on laaja), homoseksuaalien tai väärää poliittista kantaa edustavien ihmisten vainoamisesta.

Yleisin hiljaa hyväksytty vaihtoehto jakamattoman ihmisarvon vaalinnan osalta lienee kaikessa yksinkertaisuudessaan mikä tahansa sellainen maankolkka, jossa Amnestyn sekä YK:n periaatteet toteutuvat ilman sen erikoisempia ponnisteluita siellä jo vallitsevan kansallisen lainsäädännön, kyseisen maankolkan ihmisoikeusperinteen ja sen kansan keskuuteen juurtuneen kanssaihmisiä yksilöinä kunnioittavan tapakulttuurin ansiosta.

Voidaanko tätä maankolkkaa sitten velvoittaa ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita niiden maiden laskennallisen osuuden verran, jotka kansainvälisistä ihmisoikeuksista luistavat tai jotka niitä suorastaan laiminlyövät? Vaikka kyseessä olisi Suomi, joka jo ottaa vastaan paitsi ns. spontaaneja turvapaikanhakijoita myös kiintiöpakolaisia, eli kantaa kokoonsa nähden vastuunsa vähintäänkin tyydyttävästi?

Amnestyn julistuksen 7. pykälä kuuluu seuraavasti:

    ”Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.”

Kysymys kuuluu: Minkä (voimassa olevan) lain?

Suomen perustuslain mukaan kaikille ihmisille kuuluu yksilön vapaudet ja oikeudet. Miten tämä vertautuu yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen valossa Somaliaan, Afganistaniin tai Irakiin, joissa vastaavat oikeudet eivät vaikuta toteutuvan – olivatpa ne kirjattu kunkin mainitun maan perustus- tai johonkin muuhun lakiin tai eivät? En tiedä, ovatko vai eivät, sillä olennaisinta on se, että ne eivät toteudu.

Voidaanko Amnestyn ihmisoikeusjulistusta tulkita siten, että mikäli sen sisältämät periaatteet eivät toteudu Somaliassa, Afganistanissa tai Irakissa ja kyseisistä maista vaeltaa väkeä fundamentalistisia kurkunleikkaajia pakoon Suomeen, julistuksen mukaisen ihmisarvon ja -oikeuksien järjestämisvastuu siirtyy automaattisesti Suomelle?

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Uusimmat uutiset

  • Grillien varaosat! yli 100€ ostoksiin ilmainen toimitus

Kansalaisen verkkokauppa

Liity kannattajajäseneksi