Kulttuuri

Kansalainen Helsingin kirjamessuilla – keskustelua poliisin kohtaamista ongelmista

Kuva Jasmina Ollikainen.

Lauantaina Helsingin kirjamessuilla oli monenlaista kirjaa ja keskustelua. Myös Kansalainen oli seuraamassa erästä keskustelutilaisuutta, jonka aihe taatusti kiinnostaa Kansalaisen lukijoita. Scanria Oy:n ”lavalla” keskusteltiin kyseisen kustantamon aiemmin (2017) julkaisemasta kirjasta ”Naispoliisin rankka arki monikulttuurisessa Saksassa.”

Teos on alun perin kirjoitettu jo vuonna 2014 ja nimensä mukaisesti se kertoo naispoliisin kohtaamista ongelmista nykypäivän monikulttuurisessa Saksassa. Kirjoittaja on kreikkalaistaustainen mutta Saksassa syntynyt Tania Kambouri, joka on poliisina toimiessaan joutunut kohtaamaan muun muassa huorittelua ja muuta epäkunnioittavaa käytöstä lähinnä islamilaisten yhteisöjen taholta. Hän kuvailee muutenkin, kuinka poliisin työssään on joutunut havaitsemaan väkivallan lisääntymisen ja erityisesti rinnakkaisyhteiskuntien synnyn. Lisäksi Kambouri lähetti messuyleisölle terveisensä, joiden mukaan tilanne kirjan kirjoittamisen jälkeen on pahentunut entisestään. Hän myös sanoi uskovansa terroritekojen lisääntyvän ja raaistuvan entisestään lähitulevaisuudessa.

Keskustelua suomalaisesta näkökulmasta

Tästä kirjasta ja siihen liittyvästä, vakavasta, aiheesta olivat keskustelemassa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, entinen rikoskonstaapeli Ulla Floström-Ranta sekä tietokirjailija Atte Kaleva. Kaikilla heillä oli sanottavaa maahanmuutosta ja sen vaikutuksesta suomalaiseen arkeen, sillä he olivat työnsä puolesta joutuneet seuraamaan tätä aihetta ja siihen liittyviä turvallisuuskysymyksiä niin Suomessa kuin muuallakin. He olivat yhtä mieltä monista asioista. Muun muassa rinnakkaisyhteiskuntien synty oli Paateron mukaan todellinen uhka, joka toteutuisi Suomessakin jollei Ruotsista ja Ranskasta otettaisi opiksi. Hän korosti, ettei tilanne täällä ole vielä hälyttävä, mutta että Ruotsin esimerkki olisi vakava ja että se saattaisi olla Suomenkin tulevaisuus. Hänen mielestään poliittisia päätöksi tarvittaisiin juuri nyt, mutta epäili ettei päättäjillä ole tarvittavaa tahtotilaa.

Islamofobia

Vaikka Kambourin kirjassa käsitellään monikulttuurisuuden tuottamia ongelmia useiden eri ihmisryhmien kautta, keskustelu kirjamessuilla keskittyi lähinnä muslimimaahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin. Ilmeisesti islam oli myös kirjan kirjoittajan itsensä mielestä se tärkein kysymys. Kirjassaan hän kertoo, kuinka teemasta on oikeastaan mahdotonta keskustella Saksassa saamatta islamofobin tai ulkomaalaisvastaisen leimaa. Kaleva tarttui tähän ja sanoi joutuneensa itse juuri samanlaisen syyttelyn kohteeksi. Hän kuvaili tätä syyttelevää osapuolta ”vastarasistiseksi ääripääksi” tai ”militanteiksi pseudosuvaitsevaisiksi.” Kaleva muistutti, että fobiasta puhutaan aiheettoman pelon kohdalla, kun taas islamilla on yhteys muun muassa terrorismiin ja näin ollen pelko tätä uskontoa kohtaan ei ole täysin aiheeton. Kaleva myös muistutti, että monet muslimimaista pakenevat ihmiset ovat lähteneet sieltä juurikin islamin patriarkaalisuutta karkuun. Eräskin heistä oli kommentoinut suurmoskeijakeskustelua Kalevalle toivoen, ettei sitä ”saatanallista kulttia” päästettäisi tänne Suomeen.

Naisnäkökulmaa

Naispuolinen entinen rikoskonstaapeli Ulla Floström-Ranta kertoi omia kokemuksiaan naispoliisin arkeen ja poliisin työhön liittyen. Hän kuvaili kuinka naispoliisin työ on muuttunut vaikeammaksi varsinkin niiltä osin, kun työtilanne on niin sanotun asiakkaan kannalta vaikea. Esimerkki tästä on ravintolatarkastusten vaikeuttaminen. Naispoliisit ovat Floström-Rannan mukaan joutuneet kokemaan syljeskelyä, puremista ja hiuksista vetämistä. Poliiseja ja heidän perheitään voidaan uhkailla. On myös tapauksia, joissa esimerkiksi ajokieltojen antajien kotiovilla on tarvittu poliisin valvontaa.

Tilastoja ja ongelmia

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että vuoden 2015 pakolaiskriisi vaikutti selvästi poliisin työhön. Se näkyi sekä työtehtävissä että rikostilastoissa, joskin nimenomaan tietyn tyyppisissä. Ulkomaalaiset ovat selkeästi edustettuna seksuaalirikoksissa (30%) ja  huumausainerikoksissa (20%). Näissä kommenteissaan Paatero kuitenkin muistutti, että pakolaiset on tilastoitu samaan kaikkien ulkomaalaisten kanssa, eikä erillistä tilastoa heidän rikollisuudesta näin ollen ole saatavilla.

Poliisien kertoessa kokemuksia työstään tuli esiin seikkoja, joita ei ehkä mediassa niin usein kuulekaa. Paatero esimerkiksi kertoi, että nimenomaan poliisia vastaan suunnattu sabotaasi on alkanut rantautua Suomeen ja ongelmana on se, ettei tästä pidetä tilastoa. Hän myös korosti useaan otteeseen sitä, että poliiseja kyllä koulutetaan riittävästi mutta heitä ei sitten palkatakaan. Sekä Paatero että Floström-Ranta toivat esiin riittävien resurssien tärkeyden ja poliisien työssä jaksamisen. Etenkin pakolaiskriisin aikaan poliisin voimavarat kuluivat kriisin hoitoon, mikä oli suoraan pois muiden tehtävien hoitamisesta. Paatero antoi esimerkin siitä kuinka vuosittain 100 000 hälytystä jää hoitamatta, kun kaikkiin ei työtaakan takia ehditä. Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella tämä  on ongelma.

Floström-Ranta muistutti myös, että työtaakka ja sen aiheuttama uupumus ajaa poliisimiehiä pois alaltaan mikä sitten pahentaa ongelmaa entisestään. Yleisössä myöhemmin esiintyi samanlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Eräs poliisin työtä vaikeuttava tekijä on se, että monilla ulkomaalaisilla saattaa olla useita henkilöllisyyksiä, kuten esimerkiksi oli Turun terroristin tapauksessa. Tämä on Floström-Rannan mukaan arkipäivää poliisille.

Ratkaisuja

Kirjamessuilla käydyssä keskustelussa ei kuitenkaan tyydytty vain surkuttelemaan vaikeaa tilannetta. Myös hyvin konkreettisia ratkaisuja nousi esiin. Kirjassaan Tania Kambouri esittelee koko joukon ratkaisuja, ja näitä käytiin läpi keskustelussakin. Rinnakkaisyhteiskuntien synnyn ehkäisemiseksi Kambourin mukaan on parannettava rajavalvontaa ja DNA-tunnistusta. Hänen mielestään rikolliset on saatava pois maasta (Saksasta) ja maahan tulijoiden määrälle tarvitaan yläraja. Terroritekojen varalle on valmistauduttava entistä paremmin.

Mikko Paatero painotti poliisin riittäviä resursseja ja ennen kaikkea määrää. Poliisien kouluttamisen lisäksi heitä on myös palkattava tehtäviin. Sopiva määrä Paateron mukaan olisi 8000 poliisimiestä. Atte Kaleva toivoi poliitikoilta vakavaa suhtautumista asiaan ja muistutti, ettei turvallisuudesta puhumista käytettäisi pelkkään puoluepolitikointiin. Kummatkin viittasivat Tanskan nykyiseen tapaan ottaa pois kansalaisuuden terrorijärjestön jäseniltä. Ulla Floström-Ranta puolestaan oli sitä mieltä että kansalaisuuksia tulisi myöntää nykyistä pidemmän maassa oleskelun jälkeen, esimerkiksi kolmen vuoden sijasta viisi vuotta tepsisi. Hän vetosi mediaan ja toivoi oikeiden ja virallisten termien käyttöä uutisoinnissa. Esimerkiksi ”pakkopalautusten” sijasta tulisi puhua ”maasta poistamisen turvaamistehtävistä”.

Kirja naispoliisin rankasta arjesta on ostettavissa Lue.fi -kirjakaupasta.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa