Kolumnit

Kansalaisjärjestöt ihmissalakuljettajina

Saksalaisen Sea-Watch -kansalaisjärjestön alus Välimerellä.
Harhauttavat sanat ja hämärtävät käsitteet ovat Pohjois-Afrikasta ja Etu-Aasiasta Eurooppaan suuntautuvan joukkokansainvaelluksen propagandistista marssimusiikkia. ”Pakolainen” on näistä valekäsitteistä laajimmin levinnyt. Sen tarkoituksena on tehdä Euroopan kansakunnat moraalisesti aseettomiksi ja puolustuskyvyttömiksi jatkuvan invaasion edessä. ”kansalaisjärjestöt” (englanniksi NGO) on myös hämäyssana, jolla yleisöä harhautetaan järjestelmällisesti tämän kansainvaelluksen dimensioiden ja siihen liittyvien intressitahojen yhteydessä.

Jos uskoo päivälehtien, valtion radioasemien ja maahanmuuttolobbareiden pyörittämää puolivirallista äänilevyä, niin ”Sea Watch”, ”Sea Eye”, ”SOS Méditerranée”, ”Ärzte ohne Grenzen”, ”Jugend rettet” ja kaikki muut organisaatiot – koko Välimerellä läsnä oleva ”avustuslaivojen” laivasto – ovat epäitsekkäitä sankareita, jotka taistelevat ”epäinhimillisen” eristäytyvän ”Festung Europan” kanssa, ”pelastaakseen epätoivoisia ihmisiä” varmalta kuolemalta Välimeren yli tapahtuvan vaarallisen ”paon” aikana.

Halkeamia jalon ritarin rintapystissä

Tunteellinen kuva jalosta ritarista on tällä välin saanut julkisivuunsa valtaisia halkeamia. NGO-alusten määrän lisääntyminen eteläisellä Välimerellä on suoraan kytköksissä maahantulovirtojen paisumiseen. Tänä vuonna yli 200.000 henkeä on tullut pelkästään Libyan kautta. Se on huomattavasti enemmän kuin vuonna 2016.

Jos NGO-alukset suorittivat jo viime vuonna noin neljäsosan ”pelastustehtävistä”, niin tänä vuonna heidän osuutensa on jo kolmasosa. Välimeren reitin nouseminen uudeksi tulijoiden pääreitiksi – Balkaninreitin valtioiden suljettua menestyksekkäästi rajansa – johtuu oleellisesti ”kansalaisjärjestöjen” toiminnasta.

Yhteistyössä rikollisten ihmissalakuljettajien kanssa?

Tosiasiassa nämä ”humanitääriset ihmissalakuljettajat” ovat jo kauan hoitaneet melkoista osaa organisoitujen ihmissalakuljetuskoplien rikollisista liiketoimista. Kun ihmissalakuljettajat joutuivat aiemmin toimittamaan ihmisrahtinsa Italian rannikon läheisyyteen, niin nykyään laittomat tulijat noudetaan jo suoraan Libyan rannikon edustalta. Tämä vähentää alueen ihmissalakuljettajien työtä valtavasti ja tekee heidän liiketoimistaan entistäkin kannattavampaa, koska heidän asiakkaitaan ei enää tarvitse viedä kuin parin mailin päähän avomerelle.

Ilmeinen epäily on, että NGO-ihmissalakuljettajat ja libyalaiset ihmissalakuljettajat toimivat suoraan yhteistyössä ja ne jakavat myös voiton keskenään: Sisilian Catanian ylin valtionsyyttäjä Carmelo Zuccaro on uhmannut yksin NGO-ihmissalakuljetusmafiaa ja hän on puhunut samoin kuin ”Viisi tähteä” -oppositiopuolueen Beppe Grillo. Libyan rannikkovartiosto puhuu kiistattomista todisteista ja myös EU:n rajavalvontavirasto Frontex viittaa NGO-”vesitaksien” ”mahdolliseen yhteistyöhön”.

EU:n groteski maahanmuuttopolitiikka

Tilanne on groteski: Virallisesti EU haluaa turvata ulkorajansa ja estään maitse ja meritse saapuvan laittoman maahanmuuton. Se käyttää rahaa vakauttaakseen Libyaa, jotta diktaattori Gaddafin kaatamisen (johon johtavat EU-jaäsenvaltiot ottivat osaa) jälkeen romahtanut rajavalvonta vastarannalla voitaisiin saada taas toimimaan. Samaan aikaan EU seuraa toimettomana ja hyvänsuopana kuinka sen alueelta toimivat organisaatiot tekevät tyhjiksi Libyan rannikkovartioston pyrkimykset pysäyttää laittomat siirtolaiset ja tuhota ihmissalakuljettajien infrastruktuurit.

EU:n maahanmuuttopolitiikan ristiriita on itse aiheutettua. EU katsoo ulkorajojen suojelun laitonta maahanmuuttoa vastaan olevan vain yksi sen tehtävistä. Tämän lisäksi on sitouduttu siirtolaisten ”suojelemiseen” ja Euroopan ulkopuolelta tulevien siirtolaisten laillisen tulon mahdollistamiseen ”kiintiöpakolaisjärjestelmän” (resettlement) puitteissa.

Laittoman siirtolaisuuden laillistaminen

Kiintiöjärjestelmän tavoitteena on laittoman maahanmuuton laillistaminen. ”Suojan antamisen” nimissä siirtolaisia kaivetaan esiin koloistaan EU-missioiden puitteissa ja heidät tuodaan Eurooppaan, sen sijaan, että heidät palautettaisiin takaisin. Ns. ”kansalaisjärjestöt” voisivat sitten toimia näiden hallitusten hankkeiden avustajina ja toimeenpanijoina; Vaikka ne kieltäytyvät tekopyhästi helposti korvattavissa olevien ihmissalakuljettajien veneiden tuhoamisesta silloinkin, kun saksalaiset ja eurooppalaiset laivat ovat jo kuljettamassa niiden matkustajia ilmaiseksi kohti päämääräänsä.

EU:n rajojenturvaamistoimet eivät ole muuta kuin silmälumetta niin kauan kun sen maahanmuuttoagendaa ei kyseenalaisteta. Tämä pätee myös Itävallan ulkoministeri Sebastian Kurziin, joka toisaalta yleisöön tehoavasti vaatii Välimerenreitin ”sulkemista”, mutta toisaalta hän on täysin sitoutunut Brysselin kiintiöohjelmasuunnitelmiin.

Taistelu ”kansalaisjärjestöjen” toimintaa vastaan

Australian esimerkki osoittaa, että meritse saapuva laiton siirtolaisuus voidaan torjua tehokkaasti. Edellytys on, että poistetaan ne poliittiset kannustimet, jotka rohkaisevat siirtolaisia lähtemään matkalle Eurooppaan ja maksamaan suuria summia rikollisille, sekä vaarantamaan henkensä: Sosiaalituet, jotka lupaavat huoletonta elämää valtion kustantamana, valtiolliset ja ei-valtiolliset kuljetustakeet (Välimeri) ja näköala, ettei joudu koskaan palaamaan takaisin, jos on kerran onnistunut pääsemään sisälle.

Jäsenvaltioiden on otettava uudelleen aloite käsiinsä kieltäytymällä Visegrad-maiden tavoin johdonmukaisesti EU:n kiintiöohjelmasta ja niiden on tehtävä loppu humanitaaristen ihmissalakuljettajien toimista, sekä himmennettävä heidän sädekehänsä. Saksalaiset NGO:t ovat vahvimmin läsnä Välimerellä viiden organisaation ja kuuden aluksen voimin. Saksan oikeusviranomaisten ei tule jättää syyttäjä Zuccaroa kamppailemaan yksin ”kansalaisjärjestöjen” toimintaa vastaan.

Michael Paulwitz

  • 147
    Shares