Kolumnit

Kansallismielisyyden kunnianpalautus

Kuva Shutterstock.

Ympäri Eurooppaa kovassa nosteessa viimeisten noin kymmenen vuoden ajan ollut kansallismielinen ajattelu, eli oman kansan asettaminen etusijalle kaikessa poliittisessa päätöksenteossa, on terve ja luonnollinen vastareaktio silloin, kun kansakuntaan suuntautuu uhkia. Itsesuojeluvaisto ja solidaarisuus kaltaisiaan kohtaan ovat ihmisen sisäänrakennettuja ominaisuuksia, joista toki voi päästä oikeanlaisten vaikutteiden alaisuudessa eroonkin, mistä nykyiset globalistit ovat elävä esimerkki.

Tämän ajan uhkatekijöitä ovat kansainvälinen rikollisuus, monikulttuurisuus ja terrorismi, jotka kaikki kytkeytyvät tiiviisti maahanmuuttopolitiikkaan, mitä kukin itsenäinen kansallisvaltio harjoittaa. Kansallismielisen ajattelun nousu ja valtavirtaistuminen, sanalla sanoen kunnianpalautus, on lohtua antava osoitus siitä, etteivät läheskään kaikki meidän tapauksessamme suomalaiset ole valmiita luopumaan suvereniteetistamme ja ennen kaikkea turvallisuudestamme globalismin edessä.

Euroopassa ja erityisesti Euroopan unionissa eri toimielimineen puolestaan ajetaan hyvinvoinnin uusjakoa, eli kurjuuden tasaamista. Uusjaossa parhaiten menestyneet valtiot ajetaan luopumaan saavutuksistaan, kuten vakaasta taloudesta, toimivasta ja kansalaisten etua turvaavasta oikeusvaltioperiaatteesta sekä omasta kulttuurista. Näitä koskien löytyy lähimenneisyydestä kosolti esimerkkejä niiltä osin kuin globalistinen maailmanvaltioajattelu kyseisiä arvoja uhkaa.

Hyvinvoinnista voidaan löytää ainakin sosiaalinen, taloudellinen sekä humanitaarinen ulottuvuus. Sosiaalisessa mielessä hyvinvointierojen tasoittaminen tarkoittaa jo aiemminkin kokeiltua ja koettua pääasiassa Afrikasta sekä Lähi-idästä peräisin olevan siirtolaisliikenteen hajasijoittamista. Järjestelyssä kuuliaisimmat sekä nöyrimmät osallistujamaat suostuvat kantamaan ilman erikseen masinoituja väestönsiirtoja toteutuvaa maahanmuuttoa suuremman osuuden kokonaismuuttopaineesta.

Tästä laupeudentyöstä ei ole ulosmitattavissa muuta kuin moraalipisteitä, joilla ei ole edes välinearvoa. Samanaikaisesti suvereniteetistaan kiinni pitävät maat välttyvät kaikilta muuttoliikkeen haittapuolilta. Eliitille tämä ei tietenkään käy päinsä ja siksi erityisesti niin sanotut Visegrád-maat, eli Unkari, Slovakia, Tshekki ja Puola, ovat sen jatkuvan syynin alla. Irvokasta on se, että mitä useampi maa kieltäytyy kunniasta, sitä kunnianhimoisemmiksi (lue: suuruudenhullummiksi) loput sisuuntuvat.

Taloudelliset vaikutukset syntyvät joko humanitaaristen siirtolaisten vastaanoton seurauksena tai tulonsiirtoina taloudenpidossaan hyvin suoriutuneista maista vähemmän hyvin suoriutuneisiin maihin. Erilaisilla kirjainyhdistelmilläkin tunnetut ja enemmän tai vähemmän väliaikaisiksi osoittautuneet vakausmekanismit tulivat EU:n jäsenyyden mukana saranapuolelta, eli ilman, että niistä olisi ollut kohteiksi joutuneilla mailla mitään tietoa liittymisvaiheessa.

Kolmas ulottuvuus on humanitaarinen, sillä myös pakolaisia vastaanottavilla mailla on kansa huolehdittavanaan, eivätkä mitkään resurssit ole käyttötarkoituksesta huolimatta ilmaisia. Taakanjaosta ja iankaikkisesta vastuunkannosta puhuttaessa viitataan usein ns. subsidiariteetti-, eli läheisyysperiaatteeseen, ja mieluiten oman hyvinvointinsa etusijalle asettavia maita paheksutaan sen puutteesta. Tosiasiassa oman kansan edunvalvojana toimiminen edustaa kyseistä periaatetta parhaimmillaan.

Humanitaarisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittarit ovat suurimmilta osin yhtäläiset: mahdollisimman vähän köyhyyttä, mahdollisimman vähän työttömyyttä, mahdollisimman vähän muunlaista heikko-osaisuutta sekä eriarvoisuutta kansalaisten kesken ja mahdollisimman vähän puutteellisesta hoidosta kärsiviä vanhuksia sekä muita kansalaisia, jotka eivät kykene itse pitämään huolta itsestään. Tai puoliaan, mikäli he tulevat kohdelluiksi epäasianmukaisesti.

Humanitaarisen hyvinvoinnin keskeisiä elementtejä ovat lisäksi kansakunnan sisäinen koheesio ja yleinen turvallisuustilanne, joissa onnistumisen mittareina voidaan pitää mm. seuraavia asioita: mahdollisimman vähän terrorismin uhkaa, mahdollisimman vähän alaikäisiin kohdistuvia törkeitä seksuaalirikoksia, mahdollisimman vähän kadunkulkijoita ryösteleviä sekä pahoinpiteleviä monietnisiä jengejä ja mahdollisimman vähän etnisyyteen ja/tai uskontoon liittyviä väkivaltaisuuksia.

Globalismi ja vapaa liikkuvuus löyhän rajavalvonnan muodossa ovat juurisyy siihen, miksi sosiaalinen, taloudellinen ja humanitaarinen hyvinvointi ovat vaakalaudalla maissa, joiden johto suhtautuu oman kansansa etuun sekä tulevaisuuteen välinpitämättömästi. Globalisti ajattelee kansojen ja niiden muodostamien kansallisvaltioiden olevan mennyttä päivää, ja vapaan liikkuvuuden sekä tämän seurauksena kansojen ja kulttuurien sekoittumisen edistyksellisyyttä sekä sitä suuremmissa määrin tulevaisuutta.

Vaikka asiaintilan olisi voinut kuvitella muuttuneen merkittäviä määriä humanitaarisia maahanmuuttajia vastaanottaneissa maissa viimeistään siinä vaiheessa, kun terrori-iskuja alkoi tapahtua useampi vuodessa ja monietnisistä ongelmalähiöistä tuli varoituksen sanan sijaan täyttä totta, eivät motiivit globaalin maailmansyleilyn taustalla ole muuttuneet miksikään. Ohjenuorana toimii yhä sokea sekä naiivi idealismi avoimista rajoista ja Ernest Hemingwayn kirjan nimeä mukaillen jäähyväisistä aseille.

Naapurimaassamme Ruotsissa, joka on toiminut Suomelle suunnannäyttäjänä niin hyvässä kuin pahassa, konekiväärit sekä käsikranaatit ovat tulleet palavien autojen kera pysyväksi osaksi katuja. Alussa mainitun luontaisen itsesuojeluvaiston tukahduttaminen voisi olla hyvä sekä kannatettava asia, mikäli ei olisi mitään, miltä olisi tarvetta suojautua. Valitettavasti näin ei ole, sillä se, jolla on pahat aikeet mielessään, harvemmin jättää asian sikseen, mikäli häntä tervehditään lempeydellä.

Juuri tässä on kansallismielisyyden kannatuksen lähde. Tavallinen kaduntallaaja ei ole niin tyhmä kuin poliittinen eliitti joko kuvittelee tai toivoo hänen olevan. Kun kansalaiset huomaavat, ettei heille ovista ja ikkunoista tarjotulla globalismilla ole annettavanaan mitään hyvää vaan pikemminkin kaikkea täysin päinvastaista, syntyy täysin odotuksenmukainen vastareaktio – halu puolustautua. Mitä politiikkaan tulee, syntyy halu turvautua vaihtoehtoon, joka on tähän valmis.

Perussuomalaiset edustavat kansallismielistä vaihtoehtoa, jossa kiintopisteenä on globaalin utopian sijaan Suomen kansa, sen etu ja sen hyvinvointi. Perussuomalainen politiikka tähtää suomalaisten hyvinvointiin laaja-alaisesti sen kaikilla tässä kirjoituksessa mainituilla kolmella sektorilla: niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin humanitaarisestikin. Perussuomalaiset katsovat, että myös Suomen kansalaisilla on jakamaton ihmisarvo, jonka turvaaminen on valtiomme ensisijainen tehtävä yli kaiken muun.

Taloudellisessa mielessä Suomella ja sen kansalla on oikeus turvata ensisijaisesti oman maamme toimintaedellytykset. Sosiaalisessa mielessä Suomella ja sen kansalla on paitsi oikeus myös velvollisuus huolehtia ensisijaisesti oman maamme heikko-osaisista. Humanitaarisessa mielessä Suomella ja sen kansalla on oikeus varmistaa, että meillä on hyvä ja turvallinen olla jokapäiväisessä arjessamme. Ilman, että meidän tarvitsee epäröidä, uskallammeko antaa lastemme liikkua ulkona vartioimatta.

#siksips

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa