Kolumnit

Kansallisvaltio-liittovaltio -jakolinja

Suomen itsenäisyysjulistus, jonka Suomen senaatti antoi eduskunnalle 4. joulukuuta 1917

Valtio-opissa ja politiikan tutkimuksessa viitataan usein poliittisiin jakolinjoihin. Näitä ovat muun muassa oikeisto-vasemmisto, liberaali-konservatiivi, maaseutu-kaupunki, työväki-eliitti ja niin edelleen.

Vaikka näitä jakolinjoja edelleen käytetään, on kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana noussut tarve uudelle jakolinjalle. Suomen EU-jäsenyyden myötä vallansiirrot EU:lle ovat kasvaneet, mikä on samalla kaventanut Suomen toimivaltaa suvereenina kansallisvaltiona. Tätä asetelmaa varten on olemassa jakolinja: kansallisvaltio-liittovaltio. Jakolinjassa on kyse siitä, kannattaako puolue Suomen itsemääräämisoikeuden laajentamista vai sen kaventamista. Jos puolue sijoittuu jakolinjalla lähemmäksi liittovaltiota, puolue kannattaa vallansiirtoja EU:lle. Kansallisvaltio-liittovaltio -jakolinjan kysymyksiä ovat muun muassa EU-maiden tukipaketit, EU:n toimielinten vallan kasvattaminen, budjettivallan luovuttaminen EU:lle ja uusien EU-verokantojen luominen. Kansallisvaltionäkökulmaa ajava puolue käytännössä siis vastustaa tukipaketteja, kannattaa EU:n toimivallan kaventamista, budjettivallan säilyttämistä kansallisvaltiolla ja tyrmää ehdotukset yhteisistä EU-veroista. Liittovaltionäkökulmaa edustava puolue ajaa päinvastaisia tavoitteita. Puolue voi myös sijoittua jonnekin näiden kahden välimaastoon.

Liittovaltio-sanalla on paha kaiku Suomessa minkä vuoksi poliittisessa retoriikassa käytetään kiertoilmaisuja, kuten ”yhteistyön syventäminen”, ”kasvava integraatio” ja ”harmonisointi”. Maallikolle nämä kuulostavat kivoilta lausekkeilta, mutta politiikassa vähänkään mukana ollut tietää, milloin yritetään ajaa käärmettä pyssyyn.

Pitää katsoa tekoja – ei sanoja.

Oleellista ei ole, mihin yksittäiset eduskuntaryhmän edustajat sijoittuvat jakolinjalla, jos eduskuntaryhmässä vallitsee ryhmäkuri ja puolueohjelma sitoo heidät tiettyyn positioon jakolinjalla. Esimerkiksi verotuksen ja sääntelyn alentamista kannattava demari tulee olemaan yksinäinen ryhmässään, koska oppositiossa hän on sidottu puolueohjelmaan ja hallitusvastuussa hallitusohjelmaan. Kummassakin tapauksessa olisi poikkeuksellista, jos yksittäiselle edustajalle annettaisiin vapaat kädet äänestyksissä. Vastaavasti kansallisvaltio-liittovaltio -jakolinjalla ei ole oleellista, onko liittovaltiomyönteisessä eduskuntaryhmässä pari kansallismielistä – oleellista on, mihin eduskuntaryhmän enemmistö asettuu äänestyskäyttäytymisessä. Politiikassa enemmistö tekee päätökset.

Jokaisen hallinnon sisäänrakennettu ominaisuus on, että se pyrkii haalimaan itselleen enemmän valtaa ja puuhasteltavaa. Sama ongelma on myös EU:ssa, joka ei oma-aloitteisesti tule purkamaan omaa valtaansa. Jos EU-parlamentissa kansallisvaltio-liittovaltio -jakolinja on kallellaan liittovaltion suuntaan, vaakaa ei keikauta kansallisvaltioiden hyväksi ”keskitien integraatiomyönteinen puolue”. Tosiasiassa keskitien puolueiden äänestäminen tarkoittaa sitä, että vaaka painuu jatkossakin EU-liittovaltion kannattajien puolelle. Joko liittovaltiokysymys ei ole keskitien puolueille ei ole lainkaan tärkeä, tai sitten puolueet ovat sisäisesti niin ristiriitaisia, etteivät ne pysty muodostamaan yhteistä kantaa. Olipa kyse kummasta tahansa – lopputulos on sama: ”maltillinen integraatiomyönteinen puolue” pelaa liittovaltiomyönteisten pussiin. Tämä fakta ei muutu miksikään, vaikka ajopuupoliitikot tulisivat tapaamaan kansalaisia torille, ja makkaraa syödessään lupailisivat Matille ja Penalle ”pitää meidän puolia”. Ajopuupoliitikot huijaavat korkeintaan itseään, koska he tietävät, että EU:ssa isot jäsenvaltiot määräävät tahdin.

Edellisen perusteella on ilmeistä, että ainoa parlamentaarinen tapa palauttaa valta takaisin Suomelle on äänestää

(1) kansallisvaltiomyönteisintä puoluetta,

(2) jolla on realistisin mahdollisuus päästä läpi vaaleissa ja saada eniten valittuja edustajia.

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Aleksi Hernesniemi

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri (valtio-oppi). Kirjoittaja on Kannuksen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston jäsen.

Uusimmat uutiset