Kolumnit

Keiden suojelua varten lainsäädäntö on?

Kuvituskuva - pakolaisleiri Pakistanissa © Pixabay

Keneltäkään ei liene mennyt sivu suun jo vähintään koko vuoden jälkimmäisen puoliskon jatkunut keskustelu Syyrian al-Holin leirillä toistaiseksi asuvista naisjihadisteista sekä heidän lapsistaan, joiden mahdollisesta paluusta Suomeen sekä keinoista toteuttaa tämä on taitettu peistä enemmän kuin tarpeeksi. Argumentoinnissa niin puolesta kuin vastaan on kyse lähinnä perustuslain tulkinnasta, jolloin on helppo esittää muutama yleinen kysymys, kuten se, kenen oikeuksia perustuslailla on ensisijaisesti tärkeintä turvata, mikäli al-Holin naisten tapauksessa lain kirjaimeen perustuva kotiinpaluu saattaa olla suojelupoliisin mukaan turvallisuusriski sille yhteisölle, minkä keskuuteen he palaavat.

Maanantaina 16.12. hallitus sai aikaiseksi kymmenkohtaisen periaatepäätöksen, jonka turvin on tarkoitus kotiuttaa leirillä olevat lapset niin pian kuin mahdollista. Hallitusta täytynee ihailla jollain tapaa proaktiivisesta toiminnasta, sillä päätöksiä syntyy juuri opposition laatimien välikysymysten käsittelyä edeltävinä päivänä. Tällä kertaa pelastettiin myrskyn silmässä olleen ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) päänahka, sillä hänen ministeriönsä al-Holilla olevien ihmisten kotimaahan palauttamisen valmistelu virkamiestyönä sai niin suuret julkiset mittasuhteet, että lopulta ainoa tie ulos pattitilanteesta oli hallituksen poliittinen päätös.

Viime päivinä on pidetty ilmoilla sitä vaihtoehtoa (kts. linkitetyn artikkelin lopussa oleva diaesitys), että tavalla, kokoonpanolla, aikataululla tai toisella Irakissa sijaitsevan Erbilin kautta tapahtuvan maahantulon jälkeen virkavaltaa kiinnostavat tulijat otetaan talteen. Lapset tulisivat päätymään sosiaaliviranomaisten huostaan ja naiset virkavallan eteen kuultaviksi mahdollisista rikoksista Isisin kelkassa. Kuulemisen ja sitä seuraavien mahdollisten oikeusprosessien tarkoituksena on ymmärtääkseni selvittää, ovatko kyseiset henkilöt syyllistyneet sellaisiin rikoksiin, jotka ovat olleet rikoksia sillä hetkellä, kun he Isisin riveihin lähtivät.

Taannehtivan lainsäädännön kiellon vuoksi vasta vuonna 2016 rikoslakiin lisätystä matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten ei voi nostaa syytettä, mikäli matka tapahtui tätä aiemmin – samoin ei samassa yhteydessä rikoslakiin lisätystä terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisestä. Vielä tätä myöhemmin, vuonna 2018, rikoslakia täydennettiin koulutuksen antamisella sekä kouluttautumisella terrorismirikoksen tekemistä varten ja värväyksellä terrorismirikoksen tekemiseen.

Nämä saattavat olla relevantteja rikosnimikkeitä ottaen huomioon naisjihadistien roolin Isisissä (kts. myöhemmin), mutta edelleen taannehtivan lainsäädännön soveltamisen problematiikasta johtuen mahdollisen rikoksen tapahtumisen ajankohta suhteessa lakipykälien kodifiointiin tullee aiheuttamaan kosolti päänvaivaa tuomioistuimille, mikäli yllä mainitut tapauskohtaiset harkinnat a) sallivat naisten pääsyn maahan ja b) minkäänlaiseen rikosoikeudelliseen prosessiin johtavat.

Koska hallitus on omalta osaltaan lyönyt lukkoon periaatepäätöksensä ja käsillä on vain huonoja ratkaisuja, on syytä valita niistä vähiten huonoin. Paljon peräänkuulutetun oikeusvaltioperiaatteen sekä syyttömyysolettaman mukaan on parasta, että lapset äiteineen tai ilman kuljetetaan Suomeen ja heitä käsitellään nykyisin vallitsevan lainsäädännön mukaan. Kollektiivinen rankaiseminen on jälleen perustuslain mukaan kiellettyä, mutta rikostutkinta voidaan käynnistää perusteella ”syytä epäillä”, jolloin vähintään naisjihadistien saattaminen virkavallan kuultaviksi on perusteltua. Oma asiansa ovat ne lapset, jotka ovat vanhempia kuin rikoslain suojaikäraja, eli 15 vuotta.

Hallituksen linjaaman periaatepäätöksen myötä on turha hakata päätä perustuslakiin vaan kääntää katseet kohti sitä, millainen on kyseiseen päätökseen sisältyvien ja epäilemättä lähitulevaisuudessa odottavien tapauskohtaisten harkintaprosessien lopputulos. Niiden pohjalta pystyttäneen tekemään varsin osuvia johtopäätöksiä liittyen siihen, ketkä ja keiden suojelu on viranomaisten prioriteetti. Odotettavissa on, että viimeaikaisten ja mm. ulkoministeriötä koskevien tietovuotoepäilyjen jälkeen prosessit pyritään hoitamaan tiukasti suljettujen ovien takana, mutta nyky-yhteiskunnan kiusallinen varjopuoli on se, että hyvin harva asia pysyy loppuun asti salassa.

Yhä perustuslakiin liittyen on syytä tiedustella, onko olemassa mitään vakiintunutta käytäntöä koskien sitä, mitkä sen pykälistä ovat jotain toista tärkeämpiä, mikäli sen soveltamisen kohteena olevien kansalaisten välillä vallitsee lain eri pykälien tulkintaan perustuva ristiriita. Ymmärrän kyllä maallikkonakin, että perustuslaki on ”laki laeista”, eli pohja kaikelle spesifimmälle lainsäädännölle, mutta mikäli yksin sen asiasisältöä käytetään perusteluna siihen, miten poliitikkojen lainsäätäjinä ja viranomaisten lain toteuttajina tulisi kussakin tilanteessa toimia, tulisi myös intressiristiriidat ottaa huomioon.

Perustuslain pykälä kuusi (6) – aivan, kuten oikeusoppineet ovat toistuvasti muistuttaneet – ilmaisee, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tarkemmin pykälä 8 takaa Suomen kansalaisille, jollaisia ainakin nämä kyseiset jihadistiäidit ovat, oikeuden palata kaikissa olosuhteissa takaisin kotimaahansa.

Toisaalta samaisen perustuslain 7. pykälä turvaa kaikille oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Naisjihadistien perustuslain turvaama paluu kotimaahan ja asuttautuminen johonkin yhteisöön on omiaan aiheuttamaan uhan siellä nyt asuvalle väelle, jolle perustuslain tulisi turvata oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tämän näkemyksen taustalla on suojelupoliisi, jonka mukaan on mahdollista, että myös lapsista muodostuu ajan oloon turvallisuusuhka.

Hallituksen periaatepäätöksen kohdassa viisi lausutaan kaikeksi onneksi seuraavaa:

    ”Osana tapauskohtaista yksilöllistä harkintaa toimivaltainen viranomainen pyrkii kaikin käytössä olevin tiedoin ja toimin varmistamaan, ettei kotiutettavista henkilöistä koidu turvallisuusuhkaa Suomessa asuville henkilöille. Viranomaisten velvollisuuksiin kuuluu perustuslain mukaisesti myös menetellä niin, että Suomessa oleskelevien turvallisuus ei vaarannu. Perustuslaissa on turvattu jokaisen henkilökohtainen vapaus, koskemattomuus ja turvallisuus. Suomalaisviranomaiset antavat tarvittavan tuen ja tiedon harkintaa varten.”

Jo yksin tämän takia kehotan omalla vaatimattomalla panoksellani seuraamaan tarkasti lapsiin ja heidän kera Suomeen mahdollisesti palaaviin jihadistiäiteihin käytettäviä viranomaistoimia, jollainen mm. huostaanottotarpeen arviointi on, sekä ennen kaikkea niiden lopputulosta. Erityisesti on syytä seurata sitä, missä roolissa kulttuurirelativismi ja -sensitiivisyys tulevat olemaan. Islamismia ja sharia-lakia on aiemminkin valkopesty.

Olen aistinut joissain lukemistani blogeista, muista kannanotoista sekä niiden ja eri sosiaalisen median alustojen kommentaareista väheksyntää koskien sitä, että kyseessä ovat Isisin riveihin lähteneet naiset. Lähtökohtaisesti ajatellaan, etteivät naiset – vieläpä perheenäidit – muodosta minkäänlaista uhkaa arjen turvallisuudelle heidän lapsista puhumattakaan. Tällainen ja oikeastaan perusluonteeltaan hyvin seksistinen sekä näin ollen naissukupuolta ja sen kyvykkyyttä väheksyvä näkemys manifestoituu lällättämisenä siitä, kuinka setämiehet menevät pois tolaltaan, kun Suomeen on palaamassa ”kourallinen naisia lapsineen”.

Otetaan esimerkiksi kaikkien kansallismielisten suojelupyhimys, vasemmistoliiton Veronika Honkasalo:

Terroristijärjestössä toimimisen ei tarvitse tarkoittaa teloittamisen, kiduttamisen, seksuaalirikollisuuden tai muun vapaudenriiston kaltaisia akteja ollakseen tuomittavaa. Edelleen lehtitietojen mukaan kyseiset naiset ovat saattaneet osallistua värväykseen, propagandan tuottamiseen, rahoitukseen ja muihin tukitehtäviin Isisin hyväksi. Suomeen palattuaan kyseiset naiset eivät välttämättä enää toimi nimenomaisesti Isisin hyväksi, mutta jihadistinen ideologia tuskin matkan aikana mihinkään karisee. Tämän vuoksi on typerää väheksyä heitä ja heidän jopa suojelupoliisin mukaan aiheuttamaa turvallisuusuhkaa.

Lakiteknisesti lienee yhdentekevää muistuttaa siitä, että haastatelluista Isis-naisista ainakin yksi on ilmaissut halunsa jäädä lapsineen Syyriaan odottamaan, että Isis viimeaikaisten takaiskujen jälkeen nousee uuteen kukoistukseen ja saa kauan kaivatun kalifaatin pystytettyä. Niin ikään on yhdentekevää mainita, että eräs toinen kyseisistä naisista on ilmaissut halunsa palata Suomeen, mutta elää täällä islamilaisten tapojen mukaan kotiäitinä ja mahdollisesti myös opettaa lapsilleen islamilaista, ellei islamistista kulttuuria, jonka indoktrinointi on alkanut jo Lähi-idässä oleskelun aikana.

Nämä ovat yhdentekeviä asioita siksi, että perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä koskee suunnilleen kaikkia mahdollisia ihmisiä, mikäli heillä on jonkinlainen side Suomeen – olipa se kansalaisuus tai vaikkapa vireillään oleva oleskelulupa- tai turvapaikkahakemus ja sen käsittelyn ajan asuinpaikkana Suomi. Vieläpä huolimatta siitä, että hakemus on järjestyksessään jo toinen tai viides. Perustuslain sanamuoto ei tee eroa ”ihmisen” ja ”Suomen kansalaisen” välillä. Se, mitä uskon naisjihadistien paluuta vastustavien toivovan sekä perustus- että rikoslailta ja niiden tulkinnalta, on jonkinlainen seurausetiikan soveltaminen.

Minäkään en totta puhuen pitäisi lähtökohtaisesti kielteisenä asiana sitä, että yksilön oma ja ennen kaikkea oma-aloitteinen kielteiseksi tulkittava toiminta, kuten terroristijärjestön toimintaan osallistuminen par excellence -luokan esimerkkinä johtaisi siihen, että perustuslaki lakkaisi suojelemasta häntä samalla tapaa kuin niitä yksilöitä, jotka eivät yhteiskuntajärjestykselle uhkaa aiheuta. Ennen vanhaan rikoslaista löytyi kansalaisluottamuksen menetys, jonka soveltamistapaukset liittyivät pääasiassa sotien aikaisiin ja jälkeisiin sotarikosoikeudenkäynteihin. Kyseinen nimike poistettiin lainsäädännöstä jo vuonna 1969.

Perustuslaki ei luultavasti koskaan muutu vastaavaan suuntaan ja näin ollen se tullee tästä hetkestä ikuisuuteen eksplisiittisesti sallimaan ihmisten paluun takaisin Suomeen huolimatta siihen, missä he ovat käyneet oleskelemassa ja mitä siellä tekemässä, ja ihmiset ovat kaikki somasti yhdenvertaisia lain edessä. Tällä hetkellä toivo lepää siinä, että viranomaiset aina sosiaalipuolesta poliisiin ja oikeusistuimesta rikosseuraamuslaitokseen selvittävät ja tutkivat kaikkien maahan palaavien taustat.

Lisäksi sopii toivoa, että jihadistinaiset perheineen mahdollisesti naapureikseen saavien kansalaisten turvallisuus ei vaarannu. Tällaisessa tilanteessa jää nähtäväksi, että miten heidän turvallisuutensa taataan siten kuin perustuslain 7. pykälässä sanotaan.

  • 277
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti