Kotimaa

Keskiajan kylät olivat heterogeenisia asuinympäristöjä – arkeologiasta löytyy uutta tietoa

Kuva Anna-Maria Villa.

Suurin osa suomalaisista asui keskiajalla kylissä. Kirjalliset lähteet tarjoavat melko niukasti tietoja heidän arkielämästään, mutta arkeologinen aineisto voi tarjota uusia näkökulmia kyliin ja niiden asukkaisiin.

– Arkeologinen aineisto osoittaa selvästi, että kylät olivat keskiajalla monipuolinen asuinympäristö, eivätkä kylien asukkaat muodostaneet yhtenäistä ryhmää. Arkeologisen aineiston avulla voidaan tutkia esimerkiksi tilojen varakkuuseroja ja löytää merkkejä käsityöläisistä tai rälssimiehistä asukkaiden joukosta, kertoo aiheesta väittelevä arkeologian yliopisto-opettaja Tuuli Heinonen.

Tutkimuskohteena Uudenmaan rannikon kylät vuosina 1200 – 1650

Heinonen tutkii väitöskirjassaan Uudenmaan rannikon kyliä aineellisena ja sosiaalisena maailmana ajanjaksolla 1200-1650. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat aikakaudelta säilyneet kirjalliset lähteet ja kylistä kerätty kaivausaineisto. Kylät ovat Mankby, Köklax (Kauklahti) ja Mäkkylä Espoossa sekä Mårtensby ja Västersundom Vantaalla. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa useiden kylien aineistoja verrataan laajasti toisiinsa ja etsitään kylille tyypillisiä piirteitä.

– Vertaamalla kaivausaineistoja ja kirjallisia lähteitä voidaan tarkastella kylien elämää yksittäisten tilojen tasolla, mutta myös laajoja asutusilmiöitä. Eri lähteitä yhdistelemällä voidaan esimerkiksi havaita, että rautakauden ja keskiajan taitteessa Uudellamaalla kyliä perustivat sekä ruotsalaiset uudisasukkaat että suomen eri murteita puhuvat ryhmät. Asukkaiden erilaisista taustoista huolimatta alueen kyliin kehittyi melko yhtenäinen aineellinen kulttuuri keskiajan kuluessa, luonnehtii Heinonen.

Talonpoikaispurjehtijat vaikutteiden välittäjinä

Suomessa oli keskiajalla vain kuusi kaupunkia, joten suuri osa taloudellisesta elämästä keskittyi maaseudun kyliin. Etelä-Suomen rannikolla etenkin talonpoikaispurjehduksella Tallinnaan oli keskeinen rooli alueen elämälle. Kirjalliset lähteet osoittavat, että osa talonpojista erikoistui kaupankäyntiin, ja he välittivät Tallinnasta elintarvikkeita kuten suolaa ja viljaa kotiseudulleen.

Arkeologinen aineisto paljastaa, että Tallinnasta ei hankittu pelkästään tärkeää täydennystä ruokavalioon, vaan talonpojat pääsivät samalla kosketuksiin Länsi-Euroopalle tyypillisen kaupunkikulttuurin kanssa.

– Uudenmaan kylien löytöaineisto muistuttaa paljon Suomen keskiajan kaupunkien aineistoja. Vaikka esimerkiksi Keski-Euroopassa valmistettua keramiikkaa käytettiin enemmän kaupungeissa, samanlaisia esineitä löytyy silti myös kaikista kylistä. Tuontiesineet voivat kertoa tilojen kontaktiverkosta ja sosiaalisesta asemasta, Heinonen sanoo.

Arkeologia avaa uusia tutkimusmahdollisuuksia

Etelä-Suomessa useita keskiajalla ja uuden ajan alussa asuttuja kyliä on tutkittu viime vuosikymmeninä arkeologisin kaivauksin. Tämä on avannut uusia mahdollisuuksia maaseudun asutuksen tutkimukseen.

– Arkeologisten kaivausten avulla voidaan jatkossa saada parempi kuva siitä, miten keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa asuttiin ja minkälaisia esineitä ihmiset käyttivät. Aineellisen kulttuurin kautta voidaan myös tarkastella ihmisiä ja heidän sosiaalisia suhteitaan. Toisin kuin kirjallisten lähteiden määrä, arkeologinen aineisto kasvaa jatkuvasti, mikä avaa jatkuvasti uusia tutkimusmahdollisuuksia, toteaa Heinonen.

Lähde Helsingin yliopiston tiedote.

Tilaa
Ilmoita
guest
0 Kommenttia
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Tagit

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa