Kolumnit

Kiihkofeministi on keskivertonaisen pahin vihollinen

Kuva Pixabay.

Tasa-arvoasioissa isointa ääntä pidetään paitsi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteiskunnallisen aseman puolesta myös feminismistä, ja erityisesti nykyaikaisesta intersektionaalisesta feminismin kehitysasteesta. Klassisessa feminismissä on parhaan käsitykseni mukaan pohjimmiltaan kyse siitä, että naiset ja miehet ovat keskenään yhdenvertaisia joka asiassa, eikä ole näin ollen mitenkään perusteltua soveltaa kumpaankaan sukupuoleen eri standardeja kuin toiseen.

Ikiaikaisen, heteronormatiivisen patriarkaatin syyksi väitetyn ja rakenteisiin pesiytyneen sorron johdosta nykyfeministien tavoitteiden ydin voidaan kiteyttää vanhaa mutta sitäkin käyttökelpoisempaa sanontaa käyttäen rusinoiden noukkimiseksi pullasta (jos sattuu pitämään rusinoista – minä nimittäin en pidä). Esitän sen tilalle fiktiivisen kuvaelman yhteiskuntamallista, jossa eletään ihan oikeasti eikä vain näennäisesti siltä pohjalta, ettei sukupuolien välillä esiinny eroja, jotka esimerkiksi, hellanduudelis, ”täydentäisivät toisiaan”.

Sovinismiin kuuluu käsitys naisesta haavoittuvaisempana ja heikompana sukupuolena, joka kaipaa erityishuomiota sekä -toimia, eikä ansaitse tulla kuuluviin yhteiskunnallisissa instituutioissa, kuten päätöksentekoelimissä. Jos aletaan noudattaa puhdasverisen feminististä tapakulttuuria, on naisten ymmärrettävä, että heidän tulee osallistua kaikkeen oma-aloitteisesti täysin siten kuin miestenkin on totuttu aikojen saatossa tekevän.

Naisten tulee ymmärtää, etteivät miehet enää tee tällaisessa tapakulttuurissa heidän puolestaan mitään sellaista, johon naisetkin periaatteessa kykenevät.

Naisten on turha odottaa, että heille avataan ovia, heille tarjotaan istumapaikkaa joukkoliikennevälineissä, heille tarjotaan drinkkejä baarissa, heille tarjotaan ateria tai että puolisot kantavat nöyrinä poikina heidän puolestaan yhteiset ostokset kaupasta kotiin rappukäytävän tai pihatien kautta. Puhumattakaan siitä, että mies suostuisi maksamaan yhteisistä elintarvikeostoksista senttiäkään enempää kuin nainen. Älkää odottako, että mies perkaa kalat tai pyydystää rotat vintiltä.

Selitykseksi ei käy se, että mies on oletusarvoisesti fyysisesti voimakkaampi sekä rohkeampi. Eihän ole. Sukupuolihan on pelkkä sosiaalinen, eli yhteiskunnan muovaama sekä ajassa elävä konstruktio. Ajatelkaapa silti vaikka nyrkkeilyn Euroopan-mestari Mira Potkosta. Hän kantaisi kaupasta (kävellen) vaikka naapuripitäjään saakka kymmenkertaisen määrän kulutushyödykkeitä kuin minä samaisesta kaupasta parkkipaikalle.

Naisten on turha odottaa mitään sukupuolikiintiöitä yhtään mihinkään. Aidosti tasa-arvoisessa ja mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta korostavassa ympäristössä lähtöolettamus on se, että jokaisella kansalaisella on täysin omasta osaamisestaan ja omista vahvuuksistaan sekä valmiuksistaan johtuvat edellytykset edetä millä tahansa yhteiskunnan osa-alueella aivan mihin tahansa.

Jos kotitalon katon reunasta on räystäs mennyt vinoon syysmyrskyn ja rankkasateiden johdosta, älkää odottako, että mies hakee tikapuut ja menee tätä korjaamaan. Jos suihkun lattiakaivo alkaa yhtäkkiä tulvia, älkää sähköttäkö apuun putkimiestä. Jos talosta menee sähköt poikki, älkää lähettäkö kirjekyyhkyä sähkömiehelle. Ottakaa työkalupakki kauniseen käteen ja alkakaa töihin. Jos ette osaa vikaa korjata, opetelkaa. Kirjastoista löytyy alan jos toisenkin oppimateriaalia.

Selitykseksi ei käy se, että miehet olisivat jollain tapaa luontaisesti tottuneempia käytännön huolto- ja korjaustöihin. Tämä on itse asiassa jyrkin mahdollinen modernin feministisen sukupuolikäsityksen vastainen ajattelutapa, koska sen väistämätön johtopäätös on se, että erityisesti pojat ja miehet olisivat aiemmin mainittujen heteropatriarkaalisia sukupuolirooleja koskevien ennakko-odotusten uhreja.

Vaan löysentäkäämme hieman kravattia Pierre Cardinin suunnitteleman puvun kauluksen ympäriltä ja siirtykäämme takaisin oikeaan todellisuuteen.

Äärilaidan feministit ovat tehneet molempia sukupuolia koskevista luontevista, käytännön kannalta järkevimmistä ratkaisuista sekä järjestelyistä ja aivan ennen kaikkea niin ikään molempia sukupuolia koskevista uravalintaa koskevista mieltymyksistä vallan hirmuisen ongelman.

Kaikkein ongelmallisinta vaikuttaa olevan se, että niin pojat kuin tytöt omaksuvat itselleen harrastuksia, jotka ovat olleet perinteisesti molemmille sukupuolille tavanomaisimpia valintoja. Vanha englantilainen sanonta kuuluu: ”Don’t fix it if it isn’t broken”.

Keskivertomiehestäkin on ihan oikeasti mukavaa sekä luontevaa ottaa vastuulleen erityisesti niitä arkiaskareita, jotka vaativat hieman enemmän lihasvoimaa tai uskallusta. Nämä toimivat myös virikkeinä.

Niin sanotuksi ”vastapalvelukseksi” keskivertomiehet eivät vaadi naispuolisoiltaan juuri muuta kuin inhimillistä arvostusta, kiitollisuutta ja kunnioitusta siitä, että he saavat, naiset, olla heidän tukena.

  • 173
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset