Eurooppa Maahanmuutto

Koenraadt: Muslimimaahanmuuttoa Eurooppaan arabiöljyn mukana

Muslimiväestön osuus Euroopan valtioissa. Kuva: Wikimedia Commons

Hollantilainen Mathijs Koenraadt katsoo 70-luvun öljykriisin pakottaneen läntisen Euroopan maat antamaan myönnytyksiä arabimaille öljyä vastaan. Myönnytyksistä seurasi muun muassa muslimimaahanmuuttoa Eurooppaan. Vastaavana aikana Suomeen ja itäiseen Eurooppaan tuli öljy pääasiassa Neuvostoliitosta, mutta öljyn mukana ei tullut maahanmuuttoa

Euroopan talousyhteisön (EEC) Strasbourgissa 7. kesäkuuta 1975 vahvistamilla surullisenkuuluisilla päätöslauselmilla arabeille avattiin Euroopan rajat öljyä vastaan. Näin EEC myi muslimimaahanmuuttajille kaikkien 500 miljoonan nykyisen eurooppalaisen tulevaisuuden.
Lucien Bitterlinin johtaman arabimyönteisen Arabimaailman suhteiden eurooppalaisen koordinointikomitean (Comité européen de coordination des associations d’amitié avec le monde arabe, EURABIA) lobbaajat julkaisivat päätöslauselman useilla kielillä Eurabia-lehden numerossa 2 heinäkuussa 1975. Päätöslauselman alkuperäiskappaleen löytäminen osoittautui vaikeaksi. Kuitenkin edesmennyt islamkriitikko Oriana Fallaci tutki monta vuotta sitten alkuperäisen ranskankielisen version. Artikkelin lopussa on tekstin suomennos.

Historiallista taustaa

Historialliset asiakirjat on ymmärrettävä oman aikansa kontekstissa. Toisen maailmansodan jälkeinen nopea taloudellinen jälleenrakentaminen lisäsi valtavasti Euroopan öljyn kulutusta. Kaksi vuotta ennen Strasbourgin päätöslauselman ratifiointia, eli vuonna 1973 öljykriisi uhkasi lopettaa tämän kasvun. Öljykriisi vahingoitti monia Länsi-Euroopan maita. Esimerkiksi Alankomaissa Volkskrant-sanomalehti kirjoitti vuonna 2000 seuraavasti:

    ”Vielä vuonna 1973 hollantilaiset lauloivat ’Kuti, kuti, Kuwait’ ja [kabareekoomikko] Wim Kan etsi Uudenvuodenkonferenssi-show’ssa kameleita tapeteista. Kuten nykyäänkin maailma kärsi öljykriisistä myös tuolloin. Alankomaissa kärsimykset tuntuivat kaksinkertaisilta, koska jouduimme todellisen öljyboikotin kohteeksi. Arabivaltiot katsoivat, että Israel-myönteiset suhteemme olivat niin sietämättömät, että he päättivät säälittä sulkea öljytoimitukset.”

Poliittisesti kiristetyt hollantilaiset alkoivat spontaanisti laulaa lauluja. Levottomuuksien ehkäisemiseksi poliitikot myivät öljykriisin kansalle ”autoton sunnuntai” -päivillä, jolloin moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ei saanut kulkea teillä. Kuinka hauskaa lapsilla olikaan rullaluistellessa valtateillä! Mutta arabit olivat jo pitkään tajunneet, että he voisivat käyttää öljyä aseena pakottaakseen Israel-myönteiset, lähinnä länsieurooppalaiset hallitukset polvilleen.

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän siirtomaiden itsenäistymisen jälkeen eurooppalaiset olivat menettäneet alueellisen vallan sekä öljytoimitusten kontrollin. Lisäksi maailmansodasta voittajana selviytynyt Yhdysvallat oli luonut maailman voimakkaimman armeijan. Tämän vuoksi eurooppalaiset joutuivat hyväksymään uuden roolinsa geopoliittisina häviäjinä. Voidaksemme pitää taloutemme käynnissä, meidän oli jatkossa alistuttava arabien kauaskantoisiin kulttuurisiin, taloudellisiin ja poliittisiin vaatimuksiin.

Näin viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana eurooppalaiset ovat taipuneet islamille öljyn vuoksi. Massamaahanmuutto pääasiassa muslimimaista, tulokkaiden riittämätön kotouttaminen, monikulttuurinen mediapropaganda, islamilaiset erillisalueet Euroopan suurkaupungeissa, asukkaiden luomat oikeudelliset varjoyhteiskunnat Sharia-tuomioistuimineen. Tämä ei ollut sattumaa vaan välitöntä seurausta vuoden 1975 päätöslauselmassa hienovaraisesti ilmaistuissa myönnytyksistä.

Huomioita

Päätöslauselma koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä, poliittisessa osassa on ylimielinen sävy. Siinä sanellaan kaikille eurooppalaisille hallituksille miten Israelia ja palestiinalaisia kohdella. Arabimaiden edustajat vaativat muun muassa, että Israelin pitäisi vetäytyä kaikilta miehitetyiltä ”palestiinalaisalueilta” rauhan ehtona. Nykyisin tämä on todellakin EU:n politiikkaa.

Toisessa, kulttuuria koskevassa kappaleessa arabialainen painostusryhmä asettaa vaatimuksensa Euroopan kulttuurin syrjäyttämiseksi. Eurooppalaisia hallituksia pyydetään aktiivisesti edistämään ja levittämään arabien kulttuuria ja kieltä. Samaan aikaan arabit tuomitsevat kaiken juutalais-israelilaisen kulttuurivaikutuksen Lähi-idässä. Nykyisin eurooppalaiset tiedotusvälineet todella hellittämättömästi ylistävät ”korkeampaa” arabikulttuuria.

Kolmas eli viimeinen kappale sisältää taloudellisen uhkauksen, jonka mukaan arabimaailma päättää miten se käyttää jatkossa luonnonvarojaan (toisin sanoen: myyvätkö he eurooppalaisille vai eivät).

Lisäksi se määrää, että petro-dollareita käytetään arabialaisen kehityksen edistämiseen. Nykyinen Euroopan Unioni selvästi suostuu näihin kaikkiin vaatimuksiin ilman kritiikkiä.

Hakasulkeet [] sisältävät joitakin kirjoittaja Mathijs Koenraadtin henkilökohtaisia kommentteja.

Strasbourgin 1975 päätöslauselmat

Euro-arabisen yhteistyön parlamentaarisessa yhdistyksessä (l’Association Parlementaire pour la Coopération Euro-Arabe, l’APCEA) on yli 200 Länsi-Euroopan parlamenttien jäsentä, jotka edustavat monia erilaisia poliittisia suuntauksia. Strasbourgissa 7.-8. kesäkuuta [1975] pidetyssä yleiskokouksessaan parlamentaarinen yhdistys hyväksyi yksimielisesti seuraavat päätöslauselmat:

1. Poliittisen komitean lopullinen päätöslauselma

Euro-arabiyhteistyön parlamentaarisen yhdistyksen yleiskokous kehottaa eurooppalaisia hallituksia tekemään välittömästi aloitteita, jotka auttavat varmistamaan Israelin vetäytymisen kaikilta vuonna 1967 miehittämiltään alueilta.
Tällainen vetäytyminen seuraa päätöslauselmasta 242 ja sitä edellyttävät Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 338 sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja kansainvälisen oikeuden periaatteet, jotka ehdottomasti kieltävät alueiden hankkimisen voimankäytöllä.

Yhdistys korostaa, ettei oikeudenmukaista ja rauhanomaista ratkaisua voi olla ilman palestiinalaisten kansallisten oikeuksien tunnustamista. Kansainvälinen yhteisö on lähes yksimielisesti hyväksynyt tämän periaatteen. Myös Israelin on hyväksyttävä se.

Koko arabimaailma on sopinut, että Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) on ainoa Palestiinan kansan edustaja. YK:ssa edustettuna olevat maat ovat hyväksyneet tämän päätöksen ylivoimaisella enemmistöllä.

Parlamentaarinen yhdistys kehottaa eurooppalaisia hallituksia tunnustamaan tämän perusasian aloitteissa, joita niiden pitäisi nyt toteuttaa.
Ensinnäkin niiden pitäisi kehottaa Israelia lopettamaan välittömästi arabien omaisuuden pakkolunastus ja takavarikointi Israelissa sekä sen miehittämillä alueilla. Erityisesti Israelin on lopetettava Jerusalemin ”juutalaistamisprosessi”, jossa se on miehitetyillä alueilla laittomasti hankkinut alueita ja perustanut uusia juutalaissiirtokuntia. [Toisaalta Euroopan islamisaatio ei ole ollenkaan ongelma, ja me jatkuvasti täytämme Eurooppaa moskeijoilla, joita on jo yli 500 pelkästään Alankomaissa.]

Toiseksi, eurooppalaisten hallitusten olisi pyrittävä saamaan kaikki osapuolet neuvotteluihin, mukaan lukien Israel ja PLO, mahdollisuuksien mukaan Geneven konferenssin yhteydessä. Pyydettäessä Euroopalla voisi joko jäsenvaltioidensa tai EEC:n kautta olla arvokas osa tällaisessa konferenssissa. Olisi kohtuullista odottaa kaikkia asianosaisia pidättäytymään sotilaallisista toimista neuvotteluiden aikana.

Kolmanneksi, niiden on kehotettava sekä israelilaisia että PLO:ta luopumaan parasta ratkaisua etsivistä tuloksettomista neuvotteluista ja keskittymään välittömästi käytännön tehtävään pyrkiä löytämään modus vivendi (toistaiseksi sovittu järjestely), joka edellyttää Israelin hyväksyvän Palestiinan kansan oikeudet ja palestiinalaisvaltion olemassaolon Länsirannalla sekä Gazassa, jos palestiinalaiset päättävät perustaa valtion ja vastavuoroisesti hyväksyvät Israelin olemassaolon vuoden 1967 rajoilla.

Lopuksi, Euroopan hallitusten olisi kehotettava kaikkia osapuolia kiinnittämään huomiota tehokkaan rauhanturvajärjestelmän ratkaisevaan merkitykseen, ja niiden pitäisi sitoutua osallistumaan aktiivisesti tällaisiin järjestelyihin.
Parlamentaarinen yhdistys tunnustaa ongelman, joka johtuu joidenkin Euroopan medioiden ja kustantamojen hidasteluista arabimaailmaa koskevien tosiasioiden levittämisessä. Yhdistys aikoo käyttää vaikutusvaltaansa tämän ongelman voittamiseksi. [Tässä päätöslauselmassa vaaditaan arabimyönteistä mediapropagandaa, johon olemme tottuneet viime vuosikymmeninä.]

Parlamentaarinen yhdistys tunnustaa arabien näkemyksille annetun tuen ja niiden saaman lisääntyvän myötätunnon Länsi-Euroopassa, jonka on saanut aikaan eri arabimaiden vapauttamistoimet ja arabimaiden tarjoama vapaampi pääsy eurooppalaisille tiedotusvälineille, liikemiehille ja muille vierailijoille.
Yhdistys kehottaa eurooppalaisia hallituksia parantamaan maahanmuuttajien vapaata liikkuvuutta ja siirtotyöläisten perusoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä, jonka pitäisi vastata asianomaisten maiden kansalaisten oikeuksia.

Yhdistyksen mielestä Israelin ja arabien välisen konfliktin poliittinen ratkaisu [ei siis vain palestiinalaisia koskeva!] on ehdon välttämättömyys aidon euro-arabialaisen yhteistyön luomiselle. Yhdistys katsoo kuitenkin, että yhteistyön poliittinen näkökulma ei rajoitu pelkästään tähän kysymykseen ja katsoo ajatusten ja ihmisten vapaan liikkuvuuden tukevan maailmanrauhan ylläpitämistä, vapautta sekä erityisesti Länsi-Euroopan ja arabivaltioiden välisen yhteistyön harmonista kehittämistä. [Arabit kirjaimellisesti vaativat rajoittamatonta maahanmuuttoa eli ”ihmisten vapaata liikkuvuutta” vastineeksi ”harmonisesta yhteistyöstä” eli öljystä.] Yhdistys uskoo, että pitkän aikavälin euro-arabiyhteistyön näkymät kaikilla aloilla eivät ole koskaan olleet näin suotuisia, mutta ne ovat riippuvaisia oikeudenmukaisuuteen perustuvasta Lähi-idän rauhansopimuksesta.

2. Kulttuurikomitean lopullinen päätöslauselma

Strasbourgissa 7. kesäkuuta 1975 kokoontunut euro-arabiyhteistyön parlamentaarisen yhdistyksen yleiskokous, joka on ottanut huomioon Damaskosessa 12.-17.1974 marraskuuta pidetyn parlamentaarisen euro-arabiyhteistyön valmistelukonferenssissa hyväksytyt kulttuuripäätöslauselmat, jotka vahvistetaan tässä päätöslauselmassa,

on vakuuttunut siitä, että euro-arabivuoropuhelulla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia kulttuurialalla;

tunnustaa arabikulttuurin historiallisen merkityksen Euroopan kehitykselle;

korostaa, kuinka arabikulttuuri voi edelleen antaa Euroopan maille etenkin inhimillisten arvojen alueella [eurooppalaisten pitäisi opiskella Sharia-lakia …];

pahoittelee, että eurooppalaisten ja arabialaisten maiden väliset kulttuuriset suhteet ovat vielä vähäisiä ja rajoittuneita;

pahoittelee arabikulttuurin ja kielen opetuksen suhteellisen vähäistä huomiota Euroopassa ja odottaa innolla sen kehitystä [tämä on peitelty kehotus Euroopan islamisoinnille / arabisaatiolle];

toivoo, että eurooppalaiset hallitukset auttavat arabimaita luomaan tarvittavat resurssit siirtotyöläisille ja heidän perheilleen arabikulttuuriin ja uskonnolliseen elämään osallistumiselle [vierastyöläisten ei pidä assimiloitua, vaan pysyä arabeina];

pyytää eurooppalaista lehdistöä osoittamaan vastuuntuntoa, jotta he voivat tiedottaa kansalaisille objektiivisemmin ja paremmin arabimaiden ongelmista [vaatimus arabimyönteisestä propagandasta];

tunnustaa ystävyysryhmien ja matkailun tärkeän roolin keskinäisen ymmärryksen edistämisessä;

kehottaa yhdeksän maan hallituksia lähestymään rakentavassa hengessä euro-arabialaisen vuoropuhelun kulttuurista puolta ja asettamaan etusijalle arabikulttuurin popularisoimisen Euroopassa,

kehottaa arabimaita tunnustamaan aktiivisen Eurooppa-yhteistyön poliittiset vaikutukset,

kehottaa yhdistyksen kansallisia ryhmiä lisäämään jokaisessa maassa tarvittavia ponnistuksia, jotta Damaskoksessa ja Strasbourgissa esitetty tavoite saavutettaisiin ja pyytää heitä ilmoittamaan sihteeristölle saavutetuista tuloksista.

ottaa huomioon poliittisen tilanteen haitallisen vaikutuksen palestiinalaiseen kehitykseen,

Israelin olemassaolon oikeuden samalla tunnustaen tuomitsee sionistiset aikomukset korvata arabit juutalaiskulttuurilla Palestiinan maaperällä riistääkseen Palestiinan kansan kansallisen identiteetin [Euroopan on oltava monikulttuurinen, mutta arabimaiden on pysyttävä arabeina!];

katsoo, että tehdessään kaivauksia islamin pyhissä paikoissa miehitetyissä Jerusalemissa, Israel on rikkonut kansainvälistä oikeutta UNESCOn varoituksista välittämättä;

katsoo, että nämä kaivaukset voivat johtaa vain arabikulttuurin ja -historian todisteiden väistämättömään tuhoon;

pahoittelee, että UNESCOn päätöstä olla myöntämättä Israelille Euroopan alueryhmän jäsenyyttä on joskus käytetty hyväksi erittäin puolueellisesti.

3. Talouskomitean lopullinen päätöslauselma

Euroopan arabiyhteistyön parlamentaarisen yhdistyksen yleiskokous vahvistaa uudelleen, että Euroopan ja arabimaiden välinen läheinen talousyhteistyö on hyödyllistä ja tarpeellista niiden kansoille.
Yleiskokous ilmaisee huolestuneisuutensa euro-arabivuoropuhelun hitaasta edistymisestä. Se ilmaisee huolensa viime kuukausina euro-arabiyhteistyötä vahingoittaneista poliittisista tapahtumista, toisin sanoen Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) perustamisesta sekä EEC:n ja Israelin välisestä sopimuksesta, jotka tehtiin ennen EEC:n ja arabivaltioiden välisten neuvotteluiden loppuun saattamista. Tässä yhteydessä se vaatii, että EEC:n ja Israelin välinen talousyhteistyö ei saa koskea miehitettyjä alueita [samaan aikaan virkapukuiset muslimit säännöllisesti tarkastavat ”juutalaisten” tuotteita Euroopan supermarketeissa.]

Yleiskokous katsoo, että Euroopan ja arabimaiden etujen välillä ei ole ristiriitaa edellyttäen, että merkantilistinen vaihe on jäänyt taakse ja aito talouskumppanuus voidaan luoda. Tältä pohjalta voidaan parhaiten ratkaista petro-dollareiden kierrätysongelma. Näitä petro-dollareita olisi ennen kaikkea käytettävä arabien kehityksen tarpeisiin [toisin sanoen Euroopassa].
Yleiskokous kiinnittää huomiota monikansallisten yritysten rooliin ja asemaan sekä tiettyihin toimiin mahdollisesti liittyviin vaaroihin. Se toivoo, että näiden vaarojen välttämiseksi voidaan ryhtyä toimiin.

Yleiskokous vahvistaa jokaisen kansakunnan oikeuden päättää omista kansallisista voimavaroistaan, mukaan lukien oikeus kansallistamiseen. [Kansallistaminen poistaa kyseiset resurssit vapailta markkinoilta, mikä pakottaa eurooppalaiset antautumaan arabivaltioiden poliittisille vaatimuksille öljyn saamiseksi.] Yhdistys ilmaisee tahtonsa tehdä kaiken voitavansa edistääkseen euro-arabiyhteistyötä kansallisella tasolla, EEC:ssä sekä kansainvälisissä järjestöissä.

Mathijs Koenraadt 14.10.2016

Jakoa

Uusimmat uutiset