Kolumnit

Kun henki ja terveys ovat vaakalaudalla

Yleisin yksittäinen syy jännitteisiin vastaanottokeskuksissa on muslimien ja kristittyjen välien kiristyminen, selviää Ylen tuoreesta kyselystä. Tämä herättää muuan erittäin tärkeän ja turvapaikkajärjestelmän kannalta olennaisen kysymyksen, mutten paljasta sitä vielä. Kun on matkattu henkihieverissä pakoon vainoa tai jopa teloitetuksi tulemista päästen paikkaan, jossa aseistetut kuolemanpartiot eivät saalistakaan kaduilla, mikä on ensimmäisenä mielen päällä?

Kiitollisuus omasta selviytymisestä? Kiitollisuus vastaanottanutta yhteiskuntaa, sen tarjoamia peruspalveluita ja täällä auttavia ihmisiä kohtaan? Paljon mainostettu solidaarisuus muita samassa asemassa olevia kohtaan, joka ilmenee suvaitsevaisuutena, yhteisymmärryksenä ja keskinäisen rauhan rakentamisena?

Ylivoimainen enemmistö tulijoista käyttäytyy varmasti näin ja YLE muistaa teroittaa artikkelissaan, kuinka pienenpienestä ja marginaalisesta ilmiöstä vastaanottokeskuksissa kahinoinnissa on kyse, vaikka toisaalta taas tiedetään, että järjestyshäiriöt vastaanottokeskuksissa ovat teettäneet kaiken aikaa kosolti virkatehtäviä poliisille.

Kerrassaan esimerkillisesti käyttäytyvien yksilöiden lisäksi turhan suuri osa tulijoista kuitenkin keksii valittaa huonosta ruoasta, liian pienestä vastaanottorahastakehnoista (hätä)majoitusolosuhteista ja siitä, että ovat kaiketi edellä mainituista syistä käyneet taakaksi kotiin jääneille perheilleen.

Tavanomaista mankumista huomattavasti ikävämpänä ilmiönä jatkuu alituinen kahnaaminen vääränlaista elämänkatsomusta harjoittavien kanssa-asujien kesken. Siis tismalleen sama meininki, mikä sai (väitetysti) väen alun alkujaankin lähtemään pakosalle.

    ”Näin vastaanottokeskusten johtotehtävissä toimivat kommentoivat tuoreessa syyskuun kyselyssä:
    ’Kristinuskoon kääntyminen on aiheuttanut jännitteitä ja johtanut asumisen uudelleen järjestelyihin.’
    ’Käännynnäisyys kristinuskoon ei miellytä kaikkia islaminuskoisia.’
    ’Kristityksi kääntyneitä tai kirkossa käyviä uhkaillaan.'”

Alussa mainitsemani erittäin tärkeä ja olennainen kysymys ”häiriökäyttäytyville” turvapaikanhakijoille kuuluu seuraavasti:

Olisitko tällä hetkellä sittenkin mieluummin Irakissa/Afganistanissa/Syyriassa/Somaliassa/Eritreassa/jne?

Mikään uusi juttu tämä ei ole, sillä jo hyvän aikaa sitten uutisoitiin siitä, että osa turvapaikanhakijoista pelkää maanmiehiään vielä Suomeen saavuttuaankin. Itsenäisiä johtopäätöksiä vetävä kansalainen ei voi välttyä ajatukselta, että turvapaikanhakijoiden joukossa on juuri niitä henkilöitä, jotka ovat toimineet lähtömaissaan siten, että pakolaisuuteen johtaneet ongelmat ovat saaneet alkunsa ja ovat niissä yhä läsnä.

Mikseivätpä nämä ongelmat siis seuraisi kyseisten ihmisten mukana myös Suomeen?

YLE:n Teksti-TV:stä tältä päivältä:

Vääntö jatkuu, vaikka elämänkatsomukset enemmän tai vähemmän näennäisesti vaihtuvat.

Minä hieron tämän nyt oikein teidän naamoillenne.

Nykytilanne:

    ”Kristinuskoon kääntyminen on aiheuttanut jännitteitä ja johtanut asumisen uudelleen järjestelyihin.”

Osapuilleen vuoden takainen tilanne:

    ”Runsas vuosi sitten vastaavassa kyselyssä jännitteitä oli eniten shiiojen ja sunnien välillä.”

Muistettakoon, että se väestömateriaali/-profiili, joka keskenään sapeleitaan kalistelee, on sama.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää, jos ajatellaan tulijoiden vilpittömyyttä ja kotoutumispotentiaalia?

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Uusimmat uutiset