Kolumnit

Lähi-idän klaanikulttuurit – Klaanien hierarkia määrittelee yhteiskunnallisen aseman

Kuva Pixabay.

Vapaa käännös Wolfgang Horst Reuthersin teoksen “Wie ich den Nahen Osten erlebte” luvusta, missä kirjailija kertoo Lähi-idässä vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä, minkä maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan Eurooppaan. Osa 2.

Aavikkoisilla alueilla Arabian niemimaalla laajoja yhtenäisiä ryhmiä ei voinut muodostua. Siksi heimot ovat olleet nykypäivään saakka tehokkain tapa muodostaa järjestäytyneitä ihmisryhmiä. Tämä koski erityisesti eristäytyneitä ryhmiä, nomadeja. Tällaiset ryhmät koostuivat korkeintaan noin 600 ihmisestä, jotta nämä kykenivät selviämään paikallisissa olosuhteissa. Yksi tärkeä syy arabiheimojen pirstaloitumiseen on Etelä-Arabian padon tuhoutuminen maanjäristyksessä ennen vuotta 570, mikä teki paikalleen asettuneille heimoille maanviljelyksestä vaikeaa.

Elämä klaanin ulkopuolella muodostui vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi. Henkilö määriteltiin sen perusteella, mihin klaaniin hän kuuluu, ja klaanien ulkopuolisia ei tunnustettu. Tällaiset ”lainsuojattomat” joutuivat pelkäämään turvallisuutensa ja henkensä puolesta.

Heimoilla oli itsehallinto, vaikkakaan heimot eivät olleet täysin itsenäisiä suhteessa toisiin heimoihin. Tämä pirstaloituminen oli samaan aikaan myös pohjana konflikteille, jatkuvasti muuttuville liittolaisuussuhteille, usein vihamielisten heimojen keskinäiselle halveksunnalle, vallan hierarkisuudelle ja maineen merkitykselle vallan käytössä. Tätä taustaa ajatellen heimojen yhteisiä, nykypäivään saakka jatkuneita sotaretkiä on pidetty lähes ”urheiluna”. Lisäksi Lähi-idän heimokulttuurissa on haluttomuutta alistua toisten klaanien, heimojen tai hallitsijoiden vallan alaiseksi, minkä suhteen jo ottomaanihallitsijoilla oli ongelmia.

Työläiset ovat hierarkiassa alimmalla tasolla

Klaanien luokittelu – sukupuun lisäksi – liittyy ensi sijassa siihen tosiasiaan, että vähemmän kunnioitettavien klaanien tuli alistua beduiinien suojeluun ja maksaa näille suojelurahaa. Klaanien keskinäisestä valta-asemasta juontuva hierarkia noudattaa seuraavaa yleistä luokittelua:

Nomadit ja puolinomadit ovat luokituksessa korkeimmalla tasolla, ja heidän keskuudessaan korkeimman aseman saa suoraan kantaisistä periytyvät klaanit.  Seuraavana tulevat paikallaan pysyvät klaanit, jotka ovat enimmäkseen karjankasvattajia. Kaukana taustalla ovat enimmäkseen urbaanit klaanit, jotka ansaitsevat elantonsa käsityöläisinä. Hierarkian pohjalla ovat klaanit ja niiden jäsenet, jotka tarjoavat tiettyjä palveluja toisille klaaneille, kuten tanssijat, laulajat, muusikot ja prostituoidut.

Edellä mainitun vuoksi beduiiniklaanin jäsen mieluummin vaikka kerjää kuin ottaa vastaan ”kunniattoman” työn, jossa kädet saattavat likaantua. Siksi ei ole yllättävää, jos ”kunnioitettavasta” klaanista tuleva siirtolainen kokee loukkauksena, kun hänelle tarjotaan vaikkapa teollisuustyötä. Vain esimerkiksi työnjohtajan rooli olisi hyväksyttävä – kaikki muu on poissuljettua, sillä hänen ja klaanin kunnia on vaarassa.

Beduiiniklaanin jäsen mieluummin vaikka kerjää kuin ottaa vastaan ”kunniattoman” työn, jossa kädet saattavat likaantua.

Tästä hierarkiasta johtuu klaanien jäsenten väliset yhteenotot Euroopan pakolaisasutuksissa, missä eri kunnioitettavuuden omaavat klaanien jäsenet joutuvat asumaan samoissa tiloissa. Ylempänä hierarkiassa olevat pyrkivät eri tilanteissa jatkuvasti siihen, että kunnioitettavuuden ero on havaittavissa.

Kahden klaanin ja niiden jäsenten välinen vihanpito voi mennä tosi pitkälle ja päätyä jopa verisiin yhteenottoihin. Esimerkiksi Sudanissa eräässä kehitysprojektissa työnjohtajien tuli pitää tarkasti huoli siitä, että kahden keskenään vihamielisen klaanin jäsenet eivät koskaan joutuneet yhteen.

”Umman” täydentämä

Erityinen ryhmä klaanien hierarkiassa ovat klaanit, jotka muodostuivat alun perin karanneista eritoten etiopialaisista ja sudanilaisista orjista, ja jotka näihin päiviin saakka ovat työskennelleet päivätyöläisinä. Tähän pohjautuu alueella vahvasti vaikuttava rasismi, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Klaanien ja niiden sääntöjen ja perinteiden alkuperä on paljon vanhempi kuin islam, eikä islam juurikaan ole muuttanut niitä. Vaikka islam on tuonut mukanaan joitakin epäinhimillisiä käytäntöjä, kuten vastasyntyneiden tyttöjen elävältä hautaamisen autiomaan hiekkaan, klaanien perinteisiin ja uskollisuuteen pohjautuva rakenne on säilynyt lähes muuttumattomana. Se itse asiassa legitimoitiin, omaksuttiin islamiin ja nostettiin siten uskonnolliselle tasolle. Klaanien johtajien absoluuttinen valta ei suinkaan kaventunut uuden islamilaisen vallan noususta huolimatta. ”Ummaan” – uskovien yhteisöön – kuuluminen vain täydensi klaanin jäsenyyttä.

Arabiklaanien elämäntapa ja rakenteet, perinteet ja säännöt, kuten myös niiden väliset suhteet ja valtarakenteet, ovat säilyneet lähes muuttumattomina yli kahden vuosituhannen ajan näihin päiviin saakka.  Islamin aikakaudella arabiklaanien perinteet on kuorrutettu uskonnolla ja liitetty shariaan, ja tämä kokonaisuus on muodostanut oikeusjärjestelmän perustan. Heimotuomioistuimet, jotka muodostettiin kunnioitetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista klaanijohtajista, edesauttoivat tämän järjestelmän voimistumista, ja yhdessä näistä muodostui Lähi-idän juridiikan selkäranka, joka on voimassa osittain vielä tänäkin päivänä.

Rikoksesta seuraa verikosto

Esimerkiksi Jordaniassa heimotuomioistuimet tuomitsevat vain kolmenlaisia tapauksia: kun veri on virrannut, raiskauksia, ja tapauksia, jotka liittyvät klaanin joko toiselle klaanille tai yksityishenkilölle tarjoamaan suojeluun.

Ennen asian tuomista viralliseen heimotuomioistuimeen, klaanin osalta syytteistä päättää joku kunnioitettu klaanin jäsen. Tämä tavallisesti tapahtuu tuomarin teltassa sheikin ja miespuolisten jäsenten ollessa paikalla. Tuomari vaatii syytetyltä julkista valaa, minkä totuudenmukaisuuden tuomari saattaa todentaa ”lusikkatestillä”. Syytetty nuolee hehkuvan kuumaa lusikkaa, ja palovammat kertoivat valehtelusta.

Heimoyhteiskunnan hillitsevän vaikutuksen puuttuminen ja Euroopan lievät rangaistukset lienevät yksi syy siihen, että siirtolaiset ja pakolaiset syyllistyvät Euroopassa helposti rikoksiin.

Edelleen, Lähi-idässä uskotaan vielä tänäkin päivänä, että verikosto auttaa pitämään murhaluvut alhaisina ja kannustaa käyttäytymään oikein. Alueella on pelko, että rikostilastot paisuisivat nopeasti läntisten yhteiskuntien tasolle, jos heimoinstituutiot lakkautettaisiin ja ”pidäkkeet poistuisivat”. Heimoyhteiskunnan hillitsevän vaikutuksen puuttuminen ja Euroopan lievät rangaistukset lienevät yksi syy siihen, että siirtolaiset ja pakolaiset syyllistyvät Euroopassa helposti rikoksiin.

Lisäksi Saksassa heimotuomioistuimet salaisesti säätelevät maahanmuuttajaklaanien välisiä konflikteja. Tämä järjestelmä heikentää virallista, demokraattista oikeuslaitosta ja korvaa sen muinaisella oikeusjärjestelmällä.

Wolfgang Horst Reuthers työskenteli UNESCOn palveluksessa vuodesta 1974 vuoteen 2012 saakka. Hän toimi 15 vuotta UNESCOn johtajana. Reuthers on asunut Ammanissa (Jordania), Moskovassa, Pariisissa ja San Joséssa (Costa Rica).

Kaksiosaisen kirjoituksen ensimmäisen osan löydät täältä.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa