Kolumnit

Lapset ja nuoret ilmastohysterian ihmiskilpinä

Kuten tiedettyä, vietettiin perjantaina 15.3. ruotsalaisteini Greta Thunbergin alun alkujaan ideoimaa ja sittemmin kansainväliseksi ilmiöksi muodostunutta ilmastolakkoa koululaisten sekä opiskelijoiden kesken. Tämä aiheutti Suomessa entuudestaan tutun ilmastohysterian kaupantekijäisenä pienimuotoisen skandaalin, sillä kaikki oppilaitokset, kuten Imatran ja Lappeenrannan lukio eivät kannattaneet opiskelijoiden osallistumista lakkoon kuin omalla ajallaan, ts. saaden merkinnän luvattomasta poissaolosta.

Radiossa pyörii tiuhaan tahtiin mainos pari päivää sitten avatusta kansalaisaloitteesta, jolla pyritään saamaan ilmasto-oppi osaksi yläkoululaisten opetussuunnitelmaa. Ilmasto- ja ympäristötietoisuus ovat tärkeitä asioita, jotta nykynuoret osaisivat olla kenties meitä nykyaikuisia enemmän yhteydessä luontoon sen suojelemiseksi, ja ymmärtääkseen sen monimuotoisuutta. Siinäkään ei ole mitään väärää, että nuoret ovat jo nuorina ilmasto- ja ympäristötietoisia, mikäli tämä tieto annetaan realiteetteja kunnioittaen.

Epäilen kuitenkin varsin suuresti, että kyseisen aineen tiimoilta korostettaisiin missään määrin Suomen nykyisin sekä eurooppalaisessa että globaalissa vertailussa loistavaa suoriutumista hiilidioksidi- ja muissa ilmastopäästöissä sekä niiden rajoittamisessa. Tai erilaisten jätetyyppien kierrättämisessä käyttökelpoisiksi raaka-aineiksi aina pahamaineista muovia myöten. Tai metsiemme kestävää käyttöä siten, että hiilinielut ovat hakkuista huolimatta ja puuston uusiutuessa riittävällä tasolla.

Ilmastohysteriaan hurahtaneiden eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksia silmäiltyäni on tullut vastaan esimerkkejä siitä, että suomalaisten metsien muodostamilla hiilinieluilla olisi globaalia merkitystä ja ainoastaan se, että ne riittävät laskennallisesti täyttämään Suomen hiilipäästöjen edellyttämät tarpeet, ei riitä. Herää kuitenkin – alaa sen tarkemmin tuntematta – kysymys, kuka määrää metsät sitomaan juuri tietyn alueen tuottamat päästöt?

Lienee meteorologian tai jonkun muun relevantin tieteenhaaran tutkimusmetodeja käyttäen helposti toteen näytettävissä, että lisäämällä Suomen hiilinielukapasiteettia nykyisestä rajoittamalla hakkuita oman kansallisen etumme vastaisesti kompensoitaisiin tippaakaan (tai tässä tapauksessa hiukkastakaan) ilmasto- ja ympäristöasioissa vaillinaisesti suoriutuvien brasilialaisten, intialaisten tai kiinalaisten tuotantolaitosten synnyttämiä päästöjä.

Valitettavasti näin ei saa pestyä moraalista likapyykkiä edes niiden valtioiden ja tehtaiden osalta, joiden valmistamia tuotteita kulkeutuu eri kanavia pitkin suomalaisille kuluttajille, jotka ovat maailmanparantajien kirjoissa heti Saatanasta seuraavia ympäristöterroristeja. Kenties tässä kaikessa näyttäytyy suomalainen kansanluonne, jonka mukaan meille ei riitä se, että suoriudumme riittävästi. Pitää ylittää itsensä hinnalla millä hyvänsä. Vaikka sitten omiin muroihin lirauttamalla.

Sitä suuremmin epäilen, että kyseinen kouluaine asettuisi kansalaisaloitteen läpimenon turvin samaan jatkumoon nykyisen sekä täysin suhteellisuudentajun menettäneen hysterisoinnin ja panikoinnin kanssa. Tämän seurauksena yhä suurempi osa pääasiassa kaupunkilaisväestöstä saadaan tukemaan syrjäseutujen asukkaiden liikkumismahdollisuuksien kurittamista kovemmilla polttoaineita koskevilla veroilla itse ajoneuvoista ja niiden hankinnasta puhumattakaan.

Puhumattakaan tuulivoimalle annettavien syöttötariffien kasvattamisesta, suuruudenhulluista tavoitteista saavuttaa hiilinegatiivisuus varsin nopeassa tahdissa panostamatta kuitenkaan ydinvoimaan, kotimaisen tuotantoteollisuuden ryöstöverottamisesta siten, että ne tehtaiden piiput, jotka täällä jyrätään matalaksi, kohoavat ilmastoa tuhoten jossain päin kolmatta maailmaa, ja loppuviimein ajamalla myös itse työpaikat täältä jonnekin huitsin nevadaan.

Vihreät, jotka luullakseni lobbaavat kansalaisaloitetta lämpimästi, hierovat käsiään yhteen tyytyväisinä myhäillen. Peruskoulun auktoriteetilla suoritettavan asennekasvatuksen seurauksena heillä tulisi olemaan etulyöntiasema saada potentiaalista äänestäjäkuntaa nykynuorista, eli tulevaisuuden poliittisista vaikuttajista.

Syytän vihreitä ja muita hysteerikoita lasten sekä nuorten käyttämisestä oman ideologiansa ihmiskilpinä, sillä lapsiin ja nuoriin vetoaminen on politiikassa sekä poliittisessa vaikuttamisesa vanha ja toimivaksi osoittautunut konsti. Greta Thunberg, luultavasti lähitulevaisuuden nobelisti, ei ole keksinyt kannustaa ikätovereitaan vastarintaan omia aikojaan vaan imenyt ideologiansa rakennuspalikat kyseisiä teemoja ylläpitäneiltä aikuisilta ympäristöaktivisteilta.

Olipa agendana käytännössä mikä hyvänsä, tarkoitus pyhittää keinot ottamalla lapset sen edistämisen mannekiineiksi ja agendan kyseenalaistaja on kohtalaisen helppo saada näyttämään typerältä. Tässä tapauksessa metsien ja ilmaston tuhoajalta sekä tulevaisuudesta vähät välittävältä riistäjältä, vaikka esimerkiksi omat tarkoitusperäni ovat varsin kohtuulliset: realiteetit ja terve suhteellisuudentaju kansallisen edun nimissä.

Hysteerikoilta tämäkin on kerrassaan liikaa vaadittu, eikä vähiten siksi, että se asettaa kansallisen edun sokean globalismin edelle.

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa

Liity kannattajajäseneksi