Kolumnit

Lulluttelijat ja politiikan puhuvat päät

Kuva Wikimedia Commons.

Politiikka on hyvähermoisten hommaa, sanotaan. Se on hidasta. Uudistus menee askel kerrallaan. Hitaasti. Sitten neuvotellaan vielä vähän lisää. Ellei uudistus ole jo kaatunut tähän mennessä.

Kun omat joukot on saatu poliittisen tavoitteen taakse, sen jälkeen täytyy vielä vakuuttaa muut poliittiset ryhmät asian tärkeydestä. Harva asia taitaa mennä sellaisenaan läpi, vaan usein edellytetään kompromissien tekoa.

Kun pitää tehdä kompromisseja, nousevat esille poliitikkojen persoonat. Poliitikkojakin on monenlaisia. Tarkemmin ottaen kyse on siitä, miten he tekevät politiikkaa ja saavat tahtonsa läpi. Karkeasti jakaen heitä on kolmenlaisia, vähintäänkin.

”Maltillinen poliitikko”: Nyplätään ja lullutellaan prosentin murto-osia ja pyritään siihen, että muutokset ovat mahdollisimman pieniä. Ei uskalleta/osata/haluta koskea rakenteisiin. Jos muutoksia tulee, mitään vanhaa järjestelmää ei saa purkaa pois, vaan hallintohimmeleitä saa korkeintaan kasvattaa. Alkoholilain vatulointi on paras esimerkki tästä: poliitikkojen ykkösmurhe oli se, saako kaupassa olla minkä prosenttista kaljaa. Jos kyse on pakolaiskiintiön pienentämisestä, leikkauksen tulee olla vain marginaalinen. ”Maltillisen” ajatusmaailman voisi tiivistää lauseeseen: ”Yritetään pitää asiat likipitäen muuttumattomana, koska yhteiskunta on hyvä juuri nyt”.

”Pragmaattinen poliitikko”: Voidaan tehdä isojakin linjauksia, mutta pyritään pehmentämään muutoksia siirtymäajoilla, mikäli se nähdään tarpeelliseksi. Pragmaatikko ei usko oppikirjaratkaisuihin monimutkaisissa kysymyksissä, vaikkakin voi olla jonkin koulukunnan kannattaja. ”Pragmaatikon” ajatusmaailman voisi tiivistää lauseeseen: ”Pienin ja joskus isommin harppauksin kohti omaa poliittista tavoitetta”.

”Uudistajapoliitikko”: Tehdään rajuiltakin kuulostavia linjauksia, jotka poikkeavat valtavirta-ajattelusta. ”Uudistaja” pyrkii etsimään ratkaisuja, jotta mahdollisimman monta muuta ongelmaa saataisiin ratkaistua yhdellä kertaa. Esimerkkinä: Uudistaja ei mieti, minkä prosentin kaljaa saa kaupassa myydä, vaan hän miettii, kuinka alkoholilainsäädäntö voitaisiin kokonaan vapauttaa viranomaisten holhouksesta. ”Uudistajan” ajatusmaailman voisi tiivistää lauseeseen: ”Muutos tehdään nyt, koska jokainen odotettu hetki käy kalliiksi.”

**

Tunne siitä, että politiikassa ei saada mitään aikaiseksi, johtuu siitä, että meillä on erilaisia odotuksia siitä, kuinka politiikkaa tehdään. Joillekin riittää se, että 4 vuoden aikana kansanedustajat juoksevat seminaareissa ja puhuvat ”liibalaabaa” televisiossa kuitenkaan tekemättä mitään asioiden hyväksi. Jotkut taas vaativat, että politiikkaa pitää tehdä niin kuin yksityisellä sektorilla asia hoidettaisiin: tehokkaasti. Suomen alkoholikeskustelu, jossa on keskitytty prosenttien viilaamiseen, antaa kuitenkin viitteitä, minkä tyyppisiä poliitikkoja Suomessa enimmäkseen on.

Ja sitten se viimeinen poliitikon tyyppi:

”Puhuva pää”: Paistatellaan televisiossa, puhutaan mukavia vailla asiasisältöä ja luvataan kaikille kaikkea kivaa (eikä kerrota kuka lystin maksaa). Tästä johtuen teot jäävät olemattomiksi. Puhuvan pään rooli on osin päällekkäinen ”maltillisen” poliitikkotyypin kanssa. ”Puhuvan pään” ajatusmaailma muistuttaa tuuliviiriä, eikä sitä voi sen takia eksaktisti kuvata.

Tietoa julkaisijasta

Avatar

Aleksi Hernesniemi

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri (valtio-oppi). Kirjoittaja on Kannuksen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston jäsen.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa