Kolumnit

Luotto poliisiin koetuksella Jyväskylässä

Sisä-Suomen poliisi ei valitettavasti selviä sunnuntaina 3.9. Salmirannan vastaanottokeskukseen annetusta virkatehtävästään täysin puhtain paperein, vaikka kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohdehenkilöiden käännyttämisen ensimmäinen vaihe lopulta toteutuikin. Verraten yksinkertainen tehtävä eskaloitui sitä vastustaneiden ja pääosin samaisen vastaanottokeskuksen asukkaista koostuneiden ”mielenosoittajien” johdosta poskettoman mittavaksi operaatioksi.

Ja vaikkei vastaavanlainen virkatehtävä vielä jokaiselle maamme eri poliisilaitokselle rutiinista kävisikään, on piakkoin toinen ääni kellossa, sillä käännytyspäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita oleilee sisäministeri Paula Risikon mukaan maassamme, ja myös niin sanotusti maan alla, peräti 11 000 henkeä. Sieltä alkaa ennen pitkää tulla työn sarkaa hallinto-oikeuteen osoitettujen valitusten jälkeenkin, mikäli käännytyspäätöksiä pannaan toimeen.

Ajoittain poliisia pidettiin sunnuntaina pilkkanaan, mutta tähän myötävaikutti sen itsensä alkuun kerrassaan hampaaton sekä nöyristelevä käytös. Milloin edellisen kerran on seurattu rauhallisesti vierestä panttivangiksi ottamista niinkin pitkän aikaa kuin sunnuntaina? Rikoslaista löytyy vapaudenriistolle tarkka määritelmä.

Kohteena olivat sitä paitsi poliisiviranomaiset, jolloin tulee rikosnimikkeenä kysymykseen virkamiehen (väkivaltainen) vastustaminen (24.7.1998/563) tai niskoittelu poliisia vastaan (22.7.2011/815).

Mahdollistahan toki on, että edes kaksi kiinni otettua niskuroijaa saatetaan edesvastuuseen kepposistaan. Mikäli kyseessä olivat niin ikään turvapaikanhakijat, ei heidän hakemuksensa lopputulosta tulisi ihmeemmin pohdiskella. Tosiasiassa olisi ollut perusteltua ottaa jokainen viranomaista vastustanut turvapaikanhakija säilöön, ohjata hakemukset pikakäsittelyyn, jossa otetaan huomioon tarvittaessa videotallenteilta todennettava niskoittelu syynä hakemuksen hylkäämiseen, ja käynnistää maasta poistaminen saman tien.

Viranomaisia sisätiloissa pidätelleisiin henkilöihin pyrittiin luomaan neuvotteluyhteyttä ties kuinka kauan, vaikkeivat he tiettävästi olleet raskaasti aseistautuneet (vrt. esimerkiksi Ilpo Larhan tapaus aikoinaan) ja laki olisi mahdollistanut jokaisen häirikön pidätyksen saman tien. Miksi näin? Onko poliisi politisoitunut jonkun ylhäältä, kuten poliisihallituksesta tai peräti sisäministeriöstä sanellun toimintalinjan johdosta?

On aina vain ajankohtaista kerrata vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien pyhä kolminaisuus, sillä se on paletti, josta kukaan ei voi valita ainoastaan itselleen mieluisia osasia. Turvapaikanhakijatkaan eivät voi olla valitsematta vastuuta omista teoistaan riippumatta hakemuksensa käsittelyvaiheesta, mikäli odottavat saavansa hyödynnettäväkseen heidät vastaanottaneen maan suomia oikeuksia.

Heidän tukijansa RHC:ssä (Refugees Hospitality Club), Rasmuksessa ja Varisverkostossa sun muualla penäävät yhtäläisiä ihmisoikeuksia kaikille, mutta vastaavasti lain tulee kohdella kaikkia ihmisiä sekä kansanryhmiä samanveroisesti.

Viime päivinä on puhuttu paljon myös laittomasti maassa olijoiden auttamisen sanktioinnista. Rajan tulee kulkea siinä, että auttaako toista ihmistä esimerkiksi antamalla ruokaa sekä vaatteita vai ottaako osaa viranomaisten toiminnan sabotointiin yllyttämällä väkeä Jyväskylän kaltaisiin ”mielenilmauksiin”, palautettavien piilotteluun tai palautuslentojen ja -lennoilla häiriköintiin, josta on jaettu yksityiskohtaisia toimintaohjeita.

Tästä jos jostain on rangaistava. Miten muutoinkaan fyysiseen vastarintaan yllyttävät henkilöt saatetaan asianmukaiseen vastuuseen, mikäli sattuu käymään niin, että joku kuolee tai loukkaantuu taikka jostain kahakasta koituu muuta vahinkoa? Tämähän tiedostajien mieleen ei tietenkään ole juolahtanut, sillä moraalinen ylemmyydentunto sumentaa tehokkaasti järjenjuoksun.

Olenko muuten yleisesti ottaen vallan väärässä, mikäli väitän Jyväskylän sunnuntaisten tapahtumien pitämistä mielenosoituksena virheelliseksi tiedonvälitykseksi, koska lehtitietojen mukaan siitä ei annettu mitään virallista ennakkoilmoitusta, kuten asiaan kuuluu? Täsmällisempi termi olisi mellakka, kahakka, niskurointi, vastarinta tai mielenilmaus.

Vastaus riippuu epäilemättä siitä, keneltä sen saa ja väistämätön jatkokysymys koskeekin sitä, onko virantoimituksen estäminen saavuttamassa jonkinlaisen itseoikeutetun moraalisen niskalenkin maallisesta lainsäädännöstä, kun kyseessä ovat turvapaikanhakijat?

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset