Eurooppa Politiikka

Maahanmuuttosopimus – kutsu kaikille?

Angela Merkel, Kuva Drop of Light / Shutterstock.
YK:n maahanmuuttosopimus pirstoo Saksaa – aivan kuten liittokanslerin pakolaispolitiikka. Sopimuksen seuraukset voivat olla kuitenkin huomattavasti pahempia kuin Angela Merkelin päätös pitää rajat auki vuonna 2015.

Marrakeshissa tullaan juhlallisesti hyväksymään 10-11. joulukuuta YK:n maahanmuuttosopimus. Paikalle saapuu valtioiden päämiehiä ja lähettiläitä yli 180 maasta.

Jos kaikki sujuu liittokanslerin suunnitelmien mukaan, niin myös Saksa on paikalla. Tilaisuus pidetään kolme päivää sen jälkeen kun hän on luopunut puolueen puheenjohtajuudesta ja kolme vuotta ennen suunniteltua lähtöä liittokanslerin paikalta. Eräät maat – ainakin USA, Itävalta, Unkari, Australia, Israel, Puola, Tsekki, Bulgaria ja Viro – eivät tule nousemaan laivaan, kun YK:n Nooan arkki lähtee purjehtimaan Saksa keulassa avomerelle – ultimaattisena pelastusmissiona kaikille Saksaan pyrkiville maahanmuuttajille.

Jos liittokansleri olisi viisas niin hän vetäytyisi tämän jälkeen mahdollisimman nopeasti irti aktiivipolitiikasta, jotta hänen ei enää tarvitsisi kokea virassaan maahanmuuttosopimuksen seurauksia. Turvapaikanhakijoiden tulvan perään nyt voi syntyä maahan taloudellisista syistä pyrkivien uusi tulva. Heidän ei tarvitse enää odotella edes lupia.

“Vuoden 2015 loppukesän kaltainen tilanne ei voi, pidä ja saa enää toistua”, sanoi Angela Merkel CDU:n puoluepäivillä 6. joulukuuta 2016 Essenissä ja hän tarkoitti tällä 5. syyskuuta 2015 tapahtunutta rajojen de facto avaamista pakolaisreitillä Unkarista Itävallan kautta Saksaan. “Teimme tämän päätöksen humanitaarisista syistä”, perusteli hän silloin päätöstä kolme päivää myöhemmin Bundestagissa.

Merkel sanoi: “He, jotka saapuvat luoksemme turvapaikanhakijoina tai sotapakolaisina tullaan ottamaan vastaan, he tarvitsevat apuamme, jotta he voivat integroitua nopeasti.” Kansleri totesi kuitenkin myös selvästi, että “He, jotka eivät pakene poliittista vainoa tai sotaa, vaan tulevat taloudellisista syistä maahamme, he eivät voi jäädä Saksaan.” Apua kyllä, massamaahanmuuttoa taloudellisista syistä ei.

Tämä tulee ilmeisesti muuttumaan. YK:n maahanmuuttosopimus laajentaa de facto turvapaikanhakijoiden ja sotapakolaisten oikeudet kaikille niille, jotka lähtevät – ymmärrettävistä – taloudellisista syistä kotimaistaan ja suuntaavat kohti Eurooppaa etsimään hyvinvointia maailman vauraammilta alueilta. Kyse ei ole kansainvälisen oikeuden puitteissa sitovasta sopimuksesta, vaan aiejulistuksesta, ohjenuorista ja ns. pehmeistä laeista (soft laws).

YK-sopimus tulee kuitenkin aiempien kokemusten valossa synnyttämään oman dynamiikkansa. Suuret yksityiset järjestöt (NGO) tulevat käyttämään sitä mittatikkuna arvioidessaan hallitusten toimia ja sopimus voi sitten vähitellen tihkua turvapaikkaa ja karkotuksia koskeviin oikeuskäytänteisiin. Tämän johdosta Bundestagin tietopalvelu on, ulkoministeriöön viitaten, antanut lausunnon: “Liittohallituksen tavoitteena on poliittinen sopimus, joka ei ole kuitenkaan oikeudellisesti sitova.”

Maahanmuuttosopimuksen synty osoittaa tämän erittäin selvästi. Huhtikuussa 2018 Wissenschaft und Politik -säätiön työntekijät Steffen Angenendt ja Nadine Biehler totesivat sopimuksen eräänlaisesta esiluonnoksesta, “nollaversiosta”, että siihen on suhtauduttava positiivisesti, mutta se ei ole vielä riittävän kunnianhimoinen. Sitten nämä kaksi kirjoittajaa pääsevätkin jo asiaan: “Pakolaisten ja maahanmuuttajien määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti ja nämä molemmat ryhmät ovat sekoittuneet keskenään entistä enemmän.”

Monet hallitukset katsovat, että ne eivät kykene tai halua täyttää pakolaisiin kohdistuvia suojeluvelvoitteitaan tämän “sekamaahanmuuton” takia. “Karkotukset ja kansallinen sooloilu lisääntyvät – tästä seuraa, että globaali pakolaissuojelu on rapautumassa.” Tätä kehitystä on sitten ilmeisesti vastustettava maahanmuuttosopimuksen avulla: Rajoittamaton maahantulo ja samat oikeudet kaikille.

Poikkeukset, joista tulee pysyviä

Wissenschaft und Politik -säätiö ei ole mikä tahansa säätiö, vaan käytännössä se on liittohallituksen aivoriihi (thinktank). Sitä rahoitetaan kanslerinviraston budjetista Bundestagin esityksen mukaan. YK:n maahanmuuttosopimuksen ydin on käymässä yhä selvemmäksi. Se pyrkii sääntelemään turvapaikanhakijoiden, sota-alueilta tulevien pakolaisten ja muiden maahantulijoiden maahanmuuttoa tekemällä laittomasta maahanmuutosta laillista. Ilmeisesti maahanmuuttoasioissa politiikalla tulisi olla lait ylittävää ja kumoavaa valtaa.

Tällaista toimintamallia Angela Merkel on harjoittanut jo aiemminkin 4. syyskuuta, jolloin hän virallisesti salli maahantulon – ilmeisesti liittokanslerin linjauskompetenssia harjoittaen – alun perin 2.000 henkilön ja matkan varrella suuremmaksi kasvaneelle pakolaisryhmälle, joka oli tulossa Unkarista Itävallan kautta Saksan rajaa kohti.

Münchenin päärautatieasemalle saapui seuraavana aamuna lähes 7.000 turvapaikanhakijaa. 11. syyskuuta Merkel ilmoitti lehdistötilaisuudessa yhdessä Itävallan liittokansleri Faymannin kanssa, että “Me olemme … akuutissa hätätilanteessa tehneet ihmisten auttamiseksi päätöksen, jota kuvailisin humanitaariseksi poikkeukseksi.” Se oli poikkeus, joka jäi pysyväksi: Vuoden 2016 loppuun mennessä Saksaan oli tullut yli miljoona pakolaista.

Merkel oli siten käytännössä kumonnut perustuslain artikla 16a:n: (1) “Turvapaikkaoikeus on poliittisesti vainotuilla.” (2) Pykälään 1 ei voi vedota sellainen henkilö, joka saapuu EU-jäsenvaltiosta tai jostakin kolmannesta valtiosta, joka on liittynyt Geneven pakolaissopimukseen. Samaan aikaan pätee pykälä 5, jonka mukaan EU-lait voivat nousta perustuslain yläpuolelle.

Poikkeussäännöksi suunniteltu EU-valtion ns. “itsekäsittelyoikeus” [oikeus ottaa Dublin-tapauksen hakemus käsittelyyn omassa maassa], muuttui säännöksi. Toki aiemminkaan ketään Saksaan laittomasti edelleen matkustanutta ei otettu säilöön. Merkel antoi kuitenkin tälle laittomalle massamaahanmuutolle hallituksen virallisen siunauksen.

Kansainvälisesti mainetta niittänyt kv. oikeuden asiantuntija Matthias Herdegen muotoilee elegantisti, mutta samalla myös karusti: Liittohallitus on perustuslain artiklan 16a rajoituksilla “ja varjelemalla EU:n turvapaikkajärjestelmää Saksassa toiminut eräiltä osin omien etujensa vastaisesti aiheuttaen tuhoa. EU:n turvapaikkajärjestelmä on nyt raunioina. Uutta järjestelmää ei ole näköpiirissä.”

13. syyskuuta 2015 sisäministeri Thomas de Maizière kielsi, lyhyen Merkelin kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen, Liittovaltion poliisin pääjohtajalta Itävallan vastaisen rajan valvonnan ja turvallisesta kolmannesta maasta tulossa olevien maahanmuuttajien käännyttämisen. Vaikka huippuvirkamiehet myös myöhemmin totesivat eräässä epävirallisessa muistiossa (Non-Paper), että käännyttämiselle ei ollut mitään juridisia esteitä, niin politiikkaa ei muutettu. Kyseinen paperi pidettiin salaisena.

Parlamentti ei muuttanut tai kumonnut perustuslain artikla 16a:ta, eikä asia päätynyt mihinkään oikeuskäsittelyyn. Tapaus hukkui lopulta oikeusvaltion rappioon.

Die Welt

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset