Eurooppa Maahanmuutto

Maghrebilaiset ovat siirtyneet Gibraltarin salmelta Kreikkaan päästäkseen EU:hun


muuttoaalto

Kasvava määrä pohjoisafrikkalaisia matkustaa Turkkiin ja jatkaa sieltä edelleen Kreikkaan ja Balkanille


Muista Kreikkaan saapuvista maahanmuuttajista erottuu merkittävä ryhmä pohjoisafrikkalaisia (etenkin marokkolaisia, mutta myös algerialaisia ja tunisialaisia), jotka haluavat päästä Balkanin kautta EU:hun. Tehostunut valvonta Gibraltarin salmessa, ja Ceutan ja Melillan aitoja kruunaavat piikkilangat, ovat saaneet näiden maiden kansalaiset käyttämään viisumivapautta ja halpalentoja (n. 150 euroa) lentääkseen Istanbuliin ja loikatakseen sitten Turkin Välimeren rannikolta jollekin Kreikan saarelle.

Ateenan kautta kulkien maghrebilaiset voivat Kreikassa ylittää entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian rajan ja suunnata Balkanin reittiä pitkin Euroopan sydämeen. Tämä reitti on kuitenkin ollut heiltä pysyvästi suljettuna viime marraskuun 18. päivästä lähtien, jolloin – 5 päivää Pariisin iskujen jälkeen – Skopjen viranomaiset katkaisivat reitin kaikilta muilta paitsi syyrialaisilta, irakilaisilta ja afganistanilaisilta pakolaisilta. Raja lisäksi avautuu ja sulkeutuu sattumanvaraisesti jättäen kaikki kauttakulkijat epävarmaan tilaan.

”Marokkolaiset, algerialaiset ja tunisialaiset ovat ainoa poikkeus maahanmuuttajien pakollisen rekisteröinnin suhteen [EU:n vaatimus Kreikalle]”, selittää poliisi Vanguelis Kassos, joka toimii ulkomaalaiskoordinaattorina Moriassa Lesboksen saarella. ”Heillä ei ole oikeutta rekisteröityä”, hän jatkaa. Se tarkoittaa, että heillä ei ole edes oikeutta 30 päivän minimiaikaan, jonka pakistanilaiset, iranilaiset ja egyptiläiset saavat; he eivät voi myöskään käyttää humanitaaristen leirien tarjoamia palveluja ja kun he saavat apua, kuten Kreikan ja Makedonian väliselle rajalle pystytetyssä leirissä, niin silloinkin vain salaa ja joidenkin vapaaehtoisten ansiosta.

Pohjoisafrikkalaiset ovat ensimmäisiä karkotettavia, tai vähintään IOM:n Kreikassa järjestämän vapaaehtoisen paluun piiriin kuuluvia. Tai sitten pakkopalautettavia, kuten Kreikan maahanmuuttoministeri Yanis Muzalas antoi äskettäin ymmärtää vahvistaessaan, että ”tämä uusi ja laajamittainen ilmiö korostaa sitä, että kaikkien maghrebilaisten on ilman poikkeuksia poistuttava maasta.

Vielä ei ole olemassa virallisia lukuja Kreikkaan maahanmuuttokriisin alkamisen jälkeen saapuneista pohjoisafrikkalaisista, mutta kyse on kasvavasta ilmiöstä. Algerian Maghrebin asioiden ministeri Abdelkader Messahel antoi tammikuun 15. päivä julkilausuman, jossa hän vahvisti, että jo useita viikkoja sitten havaittiin ”valtava ja epätavallinen virta” Casablancasta tulleita marokkolaisia, jotka aikoivat päästä Algerian kautta Libyaan. Algeria ilmoitti, että 270 marokkolaista on pysäytetty. He pyrkivät Libyaan ilman työviisumia, kertoo [El Paísin toimittaja] Francisco Peregil.

Melillasta 15 kilometriä etelään sijaitsevassa Nadorin marokkolaiskaupungista on kaksi kuukautta sitten purskahtanut virta laittomia maahanmuuttajia Turkin kautta kohti Eurooppaa, kertoo humanitaaristen tahojen lehti. On paljon perheiden vanhempia, jopa satoja, jotka ovat kertoneet meille, että heidän poikansa ovat menneet Saksaan. Nadorin lähistöllä on asuinalue, joka on melkein täysin jo tyhjentynyt”, kertoivat lähteet, jotka halusivat pysyä nimettöminä.

Lähellä Makedonian rajaa sijaitsevan Idomenin pakolaisleirin vuoteilla on kolmen vuorokauden ajan yöpynyt kuuden marokkolaisen ryhmä. ”Marokossa ei ole työtä, ei tulevaisuuden näköaloja, eikä mahdollisuutta koulutukseen, eikä vapautta. Gibraltarin salmen ylittäminen on yhä vaikeampaa, joten tulemme pysymään täällä loppuun asti, vaikka henki menisi. Itse asiassa eilen unelmoin tekeväni itsemurhan pelkästä epätoivosta jäätyäni tänne loukkuun”, kertoo Casablancasta, Fezistä ja Meknesistä tulleiden kumppaneidensa epävirallinen puhemies Hussein Mehdi Kuneitrasta. He kaikki ovat yksinäisiä miehiä, nuoria ja ilman työtä. ”Jos Syyriassa on avoin sota, niin Marokossa käydään hiljaista sotaa, jossa myös kuolee ihmisiä – nälkään”, jatkaa Mohamed.

Monet ovat heidän tavoin valmiita maksamaan mafian edustajille 700 euroa siitä, että heidät kuljetetaan laittomasti metsien kautta Serbian rajalle. ”Tuollainen määrä rahaan kolmen päivä kävelystä mudassa …, mutta se on vaivan arvoista”, hän toteaa. Idomeniin tulleiden maghrebilaisten joukossa on myös alaikäisiä, joita erikoistuneet kansalaisjärjestöt hoitavat ja lapset on viety Kreikan keskuksiin.

Joillakin on ollut vielä kehnompi kohtalo kuin Hussein Mehdillä ja hänen kumppaneillaan Idomenin leirillä. Paarialuokan paariana elää ryhmä marokkolaisia kurjasti omassa leirissään, joka on pystytetty luvattomasti Lesboksen pääkaupungin Mytilenen rannalle. Pohjoisafrikkalaiset asuvat hatarissa kangas- ja muoviteltoissa ja ainoa mukavuus on kenttäkeittiö, eivätkä he saa mitään apua. ”Aioimme, ilman menestystä, asentaa saniteettitiloja ja muita palveluja leiriin, mutta kaupunginneuvosto ei antanut meille lupaa”, selitti saarella toimivan Lääkärit ilman rajoja kansalaisjärjestön koordinaattori Daniel Huéscar perjantaina.

Asiasta uutisoi El País

Toimitus
4.2.2016

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa