Eurooppa Rikos

Malmön käräjäoikeus päätti, että DNA ei ole näyttö

Malmön käräjäoikeus otti hiljattain mielenkiintoisen kannan erääseen rikosjuttuun. Viime syksynä murtauduttiin erääseen malmöläiseen omakotitaloon. Murtomies löi ikkunan rikki talon toisen kerroksen parvekkeelta ja sitä kautta pääsi taloon sisälle. Paikalta vietiin noin 1 000 euroa käteistä ja muuta omaisuutta parin satasen arvosta.

Kun poliisi tuli paikalle, se ei löytänyt mitään konkreettista linjaa, todistetta tms tutkinnalle. Tiiliskivi, jolla ikkuna lyötiin rikki, oli ainoa tekoon jollain tapaa liittyvä linja.

Myöhemmin illalla asunnon omistaja löysi verijälkiä päiväpeitteestä, rapun kaiteesta ja terassin ovesta. Poliisi tuli paikalle uudestaan, otti DNA:n ja juttu laitettiin hautumaan. Muutaman kuukauden päästä tuli osuma, joka osui erääseen uusruotsalaiseen. Osumaa ei olisi saatu jos henkilö ei olisi jo entuudestaan ollut poliisin DNA-rekisterissä.

Mies kiisti kaikki syytteet eikä halunnut arvella miksi hänen DNA:taan löytyi murtopaikalta. Oikeuslääketieteellisen lausunnon mukaan DNA-tutkimuksen tulos oli ns. 4+, eli kaikista vahvin mitä voi olla. Käytännössä kenelläkään muulla ei voi olla samaa DNA:ta, mutta jonkinlainen virhemarginaali on olemassa, että DNA voi olla jonkun lähisukulaisen kanssa sama.

Mies kertoi oikeudessa, että kukaan hänen sukulaisensakaan ei voi olla murron takana. Tekoaikaan hän kertoi olleensa tuttavansa luona.

Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että mitään muuta näyttöä ei syyllisyydestä ole kuin DNA ja sitä myöten vapautti epäillyn syytteestä. Lisäksi käräoikeus kritisoi päätöslauselmassaan poliisin esitutkintaa, jossa ei oltu kuultu henkilöä, joka olisi tai ei olisi voinut todistaa epäillyn alibia tekohetkelle.

Mistä oikeastaan on kyse? DNA on ollut sormenjälkiäkin vahvempi indisio rikostapauksissa. Jokainen tapaus, jossa henkilö ollaan voitu sitoa rikokseen, on tähän asti saanut langettavan tuomion. Oikeudellisesta näkökulmasta tietenkin pohditaan onko rikospaikalta löytynyt DNA rikoksentekijän DNA:ta. Monissa tapauksissa rikospaikalta löydetään useiden henkilöiden DNA:ta, mutta tällaisissa tapauksissa on olemassa muita syitä, miksi DNA ei sido sen omistajaansa rikokseen. Esimerkiksi asuntomurron yhteydessä paikalta voi löytyä tuttavien ja sukulaisten DNA:ta, mutta ei ole oletettavaa, että he olisivat tekijöitä. Mutta kun paikalta löydetään henkilön DNA:ta, jolla ei ole käytännössä mitään muuta mahdollisuutta joutua tekopaikalle, on se yhdessä muiden näyttöjen kanssa langettava tekijä. Tätä kutsutaan indisioksi. DNA yksin ei välttämättä sido tekijää rikokseen, mutta muiden näyttöjen valossa se tekee sen.

Tässä tapauksessa DNA sitoi tekijän rikospaikkaan ilman, että siihen olisi tarvittu muita näyttöjä. Epäillyn rikospaikalta löytynyt DNA jäi ainoaksi mahdolliseksi selittäväksi tekijäksi syyllisyyttä tarkastellessa. Ei siis ollut mitään muuta selittävää tekijää, jonka perusteella epäillyn DNA:ta olisi voinut löytyä rikospaikalta.

Jos tapaus nyt jää voimaan hovioikeudessa, käytännössä kaikki rikostapaukset, joissa DNA on ollut ainoa näyttö, voidaan purkaa. Näin ollen tuhannet Ruotsin vankiloissa istuvat joudutaan vapauttamaan ennakkopäätökseen vedoten.

Jakoa

Uusimmat uutiset