Kolumnit

Me ollaan rasisteja kaikki, kun oikein silmiin katsotaan

Jonkin sortin syväluotaavaan itsetutkiskeluun kehottava kampanja osoitteessa olenkorasisti.fi on yksi luku osana pitkää ja loputonta jatkumoa, joka koskee hyvien ja oikeamielisten ihmisten pakonomaista tarvetta päästä nimittämään kanssaihmisiä rasisteiksi. Tässä täytyy olla taustalla jokin autuaaksi tekevä voima. Mekanismi itsessään on sama kuin koulu- tai työpaikkakiusaamisessa: oman aseman kohentaminen sekä pönkittäminen ja julkisuuskuvan kiillottaminen polkemalla muita alemmas.

Kampanja on ylittänyt vanhan tutun parodiahorisontin, joka on suunnaton sääli perusluonteeltaan hyväntahtoiselta vaikuttavaa tarkoitusta ajatellen. Rasismia vastaan käydään aivan vääristä lähtökohdista. Rasismin määritelmää on intersektionaalisen feminismin oppeja mukaillen venytelty ja paukuteltu siten, että lähes mistä tahansa arkisesta toiminnasta ja käyttäytymisestä voidaan niin halutessa löytää rasismin tunnusmerkkejä. Se, mitä sanot ja teet tai se, mitä jätät sanomatta ja tekemättä jne.

Typerinkin internetin valtaväylän vaeltaja ymmärtää, että kampanjan, sen mannekiinien ja sen sisältämän sekä jonkin verran puhuttaneen testin puhdas tarkoitus on provokatiivinen, syyllistävä ja polarisoiva.

Risto E. J. Penttilän tuntosarvet värähtivät joskus Kenian pääkaupungissa, Nairobissa, lounastettuaan:

Risto E. J. Penttilä olenkorasisti-kampanjasivulla, feat. Tuomas Enbusken ja Elisabeth Rehnin leuat.

Olennaista on se, että tapahtumahetkellä Risto ei varmasti ajatellut toimivansa millään tavalla epäasiallisesti vaan yksinomaan itsesuojeluvaistonsa varassa. Tarina ei tosin kerro sitä, oliko heidän seurueensa maksanut ravintolassa sen, mitä kuitissa luki. Nairobissa ja muissa suurissa afrikkalaiskaupungeissa ravintoloiden asiointikulttuuri poikkeaa tietääkseni verraten paljon esimerkiksi Länsi-Euroopasta. Luulisin Riston tietävän tämän.

Vasta palattuaan takaisin kotimaahansa, jossa oikeamielisyyden airueet marinoivat väkeä jopa täysin kuvitteellisessa kolonialismin painolastissa ja itsesäälissä milloin minkäkin tempauksen voimin, hänen aivoihinsa iskostui täysin eri lähestymistapa sekä ulottuvuus tuota yksittäistä tapahtumaa koskien. Iso ratas niin sanoakseni pyörähti.

Olin vuonna 2005 lomamatkalla Espanjan Marbellassa, joka ei toki millään tapaa vertaudu Nairobiin. Rantabulevardilla kävellessäni toinen vastaan tulleista kahdesta nuorukaisesta otti nopeita sivuaskeleita sekä katsekontaktin lähestyäkseen minua. Reagoin ottamalla sitäkin rivakampia askeleita syrjempään ja miehet jatkoivat matkaansa minut ohitettuaan.

Toiminko minä kamalan rasistisesti ja ennakkoluuloisesti vai itsesuojeluvaistoni varassa?

Sitten kampanjasivuston sisältämään testiin.

Kyseinen esimerkki perustuu ensisijaisesti deduktiiviseen päättelyyn, joka on niin ikään ihmisen itsesuojeluvaiston yksi peruspilareista, mutta nykyään kirosana. Pyörää kantavan ihmisen sukupuoli sekä ihonväri ovat täysin toissijaisia asioita. Tavanomaisesti pyörää ajetaan, eikä kanneta. Oman epäilyksenaiheensa antaa se, mikäli pyörä vaikuttaa olevan lukittu ja mikäli ei ole, vaan siitä on esimerkiksi jompi kumpi renkaista puhki, sitä pystyisi varsin hyvin myös taluttamaan, joka käy merkittävästi vähemmän voimille.

Jokainen nykypäivän taparikollisuudesta isoissa kaupungeissa kartalla oleva tekee päätelmän varkaudesta, vaikka pyörää kantaisi valkoihoinen nainen. Kotikaupungissani Jyväskylässä polkupyöriä varastetaan jatkuvalla syötöllä.

(Sivuhuomiona tässä koetetaan ehkä viitata ikivanhaan ja negatiivista stereotypiaa uusintavaan meemiin “Nigga stole my bike“?)

Miksi esimerkissä muuten on juuri tummaihoinen nuori mies ja miksi sen kuvitellaan tuon “olenko rasisti” -testin muut kysymyksenasettelut huomioiden kutkuttelevan esiin ennakkoluuloja? Miksei esimerkissä ole vaaleaihoinen keski-ikäinen nainen? Hän, kuka ikinä onkaan esimerkin kehittänyt täsmäansaksi pahoja rasistismotivoituneita kansalaisia saalistaakseen, on itselleen epärehellinen, mikäli ei tiedosta sitä, että tummaihoiset miehet varastavat enemmän polkupyöriä kuin vaaleaihoiset keski-ikäiset naiset.

Näin ollen esimerkki implikoi sitä, että stereotypia, jota vastaan esimerkin voimin yritetään asettua, perustuu enemmän todellisuuteen kuin mikään muu vaihtoehtoinen asetelma. Muutoin tilanne olisi täysin absurdi, eikä kenelläkään edes polkupyöränsä varkaalle menettäneellä olisi asiaan mitään tarttumapintaa, jonka voimin suitsia näitä niin sanottuja ennakkoluulojaan. Kyseinen “ansa” lepää siis täysin tyhjän päällä.

Uskon kampanjan ottavan vielä lisää kierroksia, sillä kokemus on osoittanut jo hyvän aikaa sitten, että vain taivas on rajana, kun oikeamielisyyden ylipapit ja -papittaret pääsevät oikein vauhtiin haeskellessaan rasismin ilmenemismuotoja arkisista vuorovaikutustilanteista ja mystisistä piilossa vallitsevista rakenteista. Tilanteista, joissa syrjinnän olemassaolon todiste on se, että joku “vähemmistöläinen” menestyy “enemmistöläistä” heikommin, joka taas on kehäpäätelmä.

Vakavasti puhuen ei ole tervettä, että hysteerikot mellastavat mccarthyismin parhaita perinteitä noudattaen sillä seurauksella, että aivan viattomien ihmisten otsiin lätkitään leimoja. Kuten kokemus on osoittanut, on näistä stigmoista lähes mahdotonta päästä eroon, vaikka niiden perättömyys perusteellisesti osoitettaisiin. Edelleenkin jotkut luulevat, että Perussuomalaisten vuoden 2017 puoluekokouksessa esitettiin natsitervehdyksiä.

Yksi nykypäivän kuumimmista puheenaiheista on ollut koko alkaneen vuoden jatkunut niin sanottu kulttuurinen appropriaatio, eli omiminen, jonka tiimoilta nostatetut kohut käyvät toinen toistaan älyttömämmiksi. Kotimaisittain lähimmäksi osui Herra Heinämäen Lato-orkesteri ja kansainvälisesti israelilaisen Euroviisu-voittaja Nettan esiintymisasu, johon oli otettu vaikutteita japanilaisesta pukeutumiskulttuurista.

On sietämätön ajatus, että kyseinen perinne kimonoineen ja kampauksineen olisi vuosisatojen taakse ulottuvasta perinnöstään huolimatta niin heikoissa kantimissa, että näitä elementtejä laulukilpailun esiintymisasuunsa lainaava israelilainen Netta olisi sen selviytymiselle sekä tulevaisuudelle konkreettinen uhka. On sitäkin sietämättömämpi olettamus, että puolestaloukkaantujan suojatti on tarpeeksi herkkä, yksinkertainen ja valmis loukkaantumaan pelkän puvun vuoksi.

Kaikki, viaton ja euroviisuesiintyjä Nettan tapauksessa viihteeksi, eli hyvää mieltä tuottamaan tarkoitettu muuttuu saastaksi ja synniksi, kun siihen kajoavat mielensäpahoittajat. Mikään ei ole enää viatonta, hassua ja harmitonta.

Haluaisin ihan oikeasti tietää, että mitkä asiat ovat näiden puolestaloukkaantujien mielestä hauskaa sekä viihdyttävää, koska mikään minun tietämistäni populaarikulttuurin ilmenemismuodoista sitä ei ilmeisestikään ole.

Enkä edes piittaa Euroviisuista pätkän vertaa.

Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Grilli kesäkuntoon - tulikulma.fi

Uusimmat uutiset

Keräämme joitain tietoja käyttäjäkokemusten parantamiseksi. Mikäli ette halua auttaa meitä, voitte kieltäytyä seurannasta GDPR-asetuksen mukaisesti. Kieltäytyminen lisää evästeen, joka on voimassa yhden vuoden. Hyväksyn, kieltäydyn, lisää tietoa.
597