Kolumnit

Miksi suomalaiset eivät lisäänny?

Kuten kaikkien luulisi aiheen runsaan esillä olon johdosta tietävän, on suomalaisten syntyvyys laskenut näihin päiviin mennessä sille tasolle, että luonnollinen poistuma on vuosittain syntyvyyttä suurempi ja maahanmuutto säilyttää kokonaisväestön kutakuinkin entisellään. Syyt siihen, että lasten hankinnan suhteen vitkutellaan tai hankinnan suhteen syntyy päätös jättää edes yrittämättä ovat jossain paljon, paljon syvemmällä sekä valitettavasti peruuttamattomissa kuin missään sellaisessa, jota voisi edes yrittää ratkaista demarijohtaja Antti Rinteen mahtikäskyllä synnytystalkoista.

Itse asiassa juuri Rinteen vastaanottama täystyrmäys puoltaa teoriaani: individualismi on lopullisesti syrjäyttänyt perhekeskeisyyden hegemonia-aseman. Ihmiset eivät enää ajattele mm. sellaista ennen vanhaan tärkeässä arvossa pidettyä asiaa kuin sukulinjan jatkumista. Yhä suuremmalle määrälle nuoria aikuisia tärkeintä on kouluttautuminen, sitä seuraava uran luonti ja kunkin mieltymyksen mukaiset harrastukset, ja jos joku poliitikko sitten tulee astumaan varpaille ehdottaen, että perheenkin voisi joskus perustaa, koetaan tämä röyhkeänä ilmatilaloukkauksena.

Tähän kehityssuuntaan on johtanut koko yhteiskunnan ja elinkeinoelämän ajautuminen päinvastaiseen asemaan tilanteesta, jossa työ oli työntekijää varten. Nykyään työnantaja on työntekijää varten. Työ ja elanto ovat elämän sekä arjen keskiössä, työelämä itsessään on raadollista, kilpailuhenkistä, tuloskeskeistä ja heikoimmille yksilöille eloonjäämistaistelua, joka imee heistä kaikki mehut. Tämän seurauksena saattaa tuntua tarpeettomalta lisäkuormitukselta etsiä aikaa pariutumiseen saati sen jälkeen yhteiseen aikaan kumppanin kanssa.

Puhumattakaan jälkikasvusta, joka vasta lunastaakin huomiota, jonka nykypäivän individualisti, materialisti ja hedonisti käyttää ennemmin matkusteluun, crossfitiin, astangajoogaan, ruoanlaittoon, taiteen tekoon tai elämänkoululaiset huomioiden Temptation Islandin tuoreimpiin juonenkäänteisiin. Tai siihen, millaisia alennuksia farkuista verkkokauppa x milloinkin silkkaa auliuttaan tarjoaa.

Lisääntyminen kaikkinensa nähdään luonnolliselta tuntuvan elämänvaiheen sijaan painostavana ja kahlitsevana velvollisuutena, jonka toki voi valinnanvapauden nimissä jättää täyttämättäkin. Lapsen hankinta vaatii epäitsekkyyttä, koska kasvatustyössä joutuu tunnetusti tekemään uhrauksia suhteessa siihen, millaista elämä ja arki ilman lasta, varsinkaan vastasyntynyttä, on. Tällaiseen epäitsekkyyteen, joustoon ja nöyryyteen ei itsekeskeinen nykyihminen – individualisti, materialisti ja hedonisti – kovin herkästi taivu.

Sama koskee myös perheen peruspilaria – parisuhdetta. Siksi meillä on myös aiempaa enemmän sinkkuja, jotka eivät koskaan aiokaan hankkia itselleen kumppania. Löytyy misandriassaan (= miesvihamielisyydessä) vellovia radikaalifeministejä sekä vastaavasti naissukupuoleen tympääntyneitä MGTOW-miehiä. Tästä on kiittäminen suurimmaksi osaksi internetiä keskusteluareenoineen, sillä ne mahdollistavat epämiellyttävien kokemusten projisoinnin vastakkaiseen sukupuoleen muiden vastaavia tuntemuksiaan purkavien keskustelijoiden yhteisissä paisuntasäiliöissä.

Lisäksi meillä on aiempaa enemmän myös “perinteisempiä” sinkkuja, jotka haluaisivat kumppanin, mutta joiden välillä on ikuinen ja aiempaa vakavampi kohtaanto-ongelma, koska parin etsinnästäkin on tullut elämää suurempaa rakettitiedettä. Ilmeisen huolestuttava osa nuorista aikuisista ei pidä pariutumista niin luonnollisena asiana kuin mitä se on aina ollut ja on perusluonteeltaan yhä, joten yksinomaan kiinnostavan ihmisen lähestyminen tuottaa ahdistusta.

Asiaa ei auta bulevardijournalismi, joka tykittää päivät läpeensä naurettavaa paskaansa koskien milloin minkäkin ikäisten tai sosioekonomiselta statukseltaan tietynlaisten kansalaisten seksielämää ja -ongelmia. Pettämisistä, seksivinkeistä, sukupuolielinten ominaisuuksista (“näin löydät G-pisteen!”), erektiohäiriöistä, yhden yön jutuista, aviokriiseistä ja kaikkein alhaisimpana pohjanoteerauksena joidenkin siitin- ja emätintohtoreiden luetteloita pahimmista virheistä, joihin voit petihommissa syyllistyä.

Miten tällaiseen tuubaan suhtautuu pikkuisenkaan keskimääräistä herkemmin ulkoisille vaikutteille altis lukija? Asettaa tietysti itselleen suorituspaineita entisten lisäksi ja tekee olemisestaan ja erityisesti kumppanin etsinnästä sekä siihen elimellisesti liittyen itsensä kiinnostavaksi tekemisestä vaikeampaa kuin se tosiasiassa onkaan, tai mitä se ei ainakaan saisi olla.

Kumppanille saatetaan asettaa kohtuuttomia kriteereitä, joihin ympäristö vieläpä kannustaa tai joihin ympäristön koetaan antavan oikeutuksen. Koska hegemonia-asemasta siis nauttii itsekeskeinen individualismi parisuhde- ja perhekeskeisyyden sijaan, ovat seurustelukumppanit nojatuolin kaltaista kulutustavaraa, joita sopii vaihtaa, jos ei meininki enää jollain tapaa miellytä.

Tosi-individualisti pitää parisuhteeseensa ja kumppaniinsa sitoutumista heikkoutena, koska siinä joutuu antamaan himpun verran periksi monillakin elämän eri osa-alueilla. Siksipä yhä useampi avioliitto päättyy eroon.

Kaikessa on kyse ihmiskunnan aina sekä kaikkina aikoina lisääntyvästä sekä kehittyvästä itsetietoisuudesta, jonka johdosta vanhoja hierarkioita, normeja ja moraalikoodeja kyseenalaistetaan sekä pyritään kumoamaan, vaikkei niissä välttämättä inherentisti olisi mitään vahingollista. Lisäksi tiedostetaan ja pyritään kumoamaan loogisia epäoikeudenmukaisuuksia, jotka entisaikojen väki nieli sellaisinaan kuin luonnonlain, esim. vain miesten pakollinen asevelvollisuus.

Entisajan väki ajatteli olevan kunniakasta, että maskuliiniset miehet puolustavat sotisovissaan isänmaata ja feminiinisiä naisia. Nykyajan väki taas pyrkii siihen, että koska viisaat genderfilosofit ovat järkeilleet sukupuolien olevan vain sosiaalinen konstruktio, joka johtaa taantumuksellisiin paradigmoihin, ei naisten asevelvollisuudelle ole mitään estettä. Tässäkään ei inherentisti ole mitään väärää, mikäli palveluslaji ennen pitkää määritetään kunkin henkilökohtaisen kyvykkyyden mukaisesti.

Lähestymistavoissa on siis varsin huikea ero, joka on mitä suuremmissa määrin vaikuttanut vallitsevaan tilanteeseen kansan lisääntymisen suhteen. Neuvoni on, että jättäkää nyt ainakin ensiksi Antti Rinne rauhaan ja keskittykää oikeisiin asioihin, jos ne teitä oikeasti kiinnostavat.

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Uusimmat uutiset