Kulttuuri

”Mitä meistä ajatellaan?” -kiltteyden ja luottavaisuuden kirous, joka saatiin tuta Oulussa

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään.

Kuten yleisesti tiedetään, me suomalaiset olemme hyvin kiinnostuneita siitä mitä meistä muualla ajatellaan. Nyt aiheeseen liittyen on olemassa sähköisessä muodossa teos. Oulussa asuva englantilainen tutkija ja kirjailija, Edward Dutton, on kirjoittanut teoksen Oulussa viime vuonna tapahtuneista seksuaalirikoksista. Nimestään huolimatta teos Suomen vaiettu raiskausepidemia -miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään kertoo paljon muustakin kuin itse rikollisista tapahtumista. Ennen kaikkea Duttonin kirja kuvaa suomalaisten kansanluonnetta ja sitä, kuinka se on syntynyt. Alkuperäinen teos on ilmestynyt englanniksi, joten sitä on luettu ulkomailla asti.

Nuorten tyttöjen raiskaukset ovat erittäin synkkä aihe. Sitä on käsitelty usein kauhistellen erilaisilla internetin foorumeilla ja valtavirtaisissa uutisissa sen verran kuin on ollut välttämätöntä. Tapausta on käsitelty lähinnä tapahtumana, mutta syiden ja seurausten pohtiminen on tuntunut jääneen vähemmälle. Maahanmuuttajien yliedustusta seksuaalirikoksissa ja tämän syitä ei ole juurikaan tutkittu. Edward Duttonilla on kuitenkin selvä näkemys näihinkin asioihin. Teoksessaan hän selittää suomalaisten ja ulkomaalaisten (arabimuslimien) luonteiden eroa ja analysoi näiden välisiä konflikteja. Erityisen perusteellisesti Dutton perehtyy suomalaisten psykologiaan ja evolutiiviseen kehityshistoriaan.

Taustansa puolesta Edward Duttonilla on paljon mitä hyödyntää kirjoittaessaan suomalaisista. Englantilainen Dutton on opiskellut teologiaa Durhamin yliopistossa ja tehnyt samasta aiheesta väitöskirjan Aberdeen yliopistossa. Oulun yliopistossa hän on antropologian ja suomalaisen kulttuurin dosenttina. Hän on sekä työnsä puolesta että arkielämässään saanut katsella suomalaisuutta ulkopuolisena ja tehdä siitä havaintojaan. Aiemmissa teoksissaan hän on käsitellyt älykkyyttä. Nytkin hänen teoksensa pääväite on suomalaisia imarteleva tieto: suomalaiset ovat Euroopan älykkäintä kansaa. Kylmissä olosuhteissa eläminen on synnyttänyt väestön, jolle yhteen hiileen puhaltaminen on ollut selviytymisen ehto. Älykkyys on johtanut kiltteyteen ja luottamukseen, jotka yhdenmukaisessa yhteiskunnassa ovat hyvä ominaisuuksia. Toisaalta ne kuitenkin saavat ihmiset välittämään liikaa muiden mielipiteistä. Luottavaiset ja kiltit ihmiset luottavat päättäjiinsä ja muukalaisiin, silloinkin kun nämä ovat pahantahtoisia. Duttonin mielestä tämä selittää muun muassa Oulun tapahtumia.

Älykkyyden lisäksi Dutton esittelee kiinnostavia teorioita muun muassa mutaatioista ja niiden kielteisistä vaikutuksesta. Myös erilaiset lisääntymisstrategiat ovat avartavaa luettavaa, sillä ne selittävät hyvin eroja eri ihmisryhmien välillä. Duttonin teos käsittelee monipuolisesti geneettisiä seikkoja ja havainnollistaa eroja suomalaisten ja arabimuslimien välillä. Nykyisessä maailmassa näiden eroja havaitsemisen ja olemassa olon myöntämisen lisäksi on tärkeää ottaa selvää, mistä erot johtuvat. Duttonin mukaan ne eivät siis ole pelkästään kulttuurissa vaan paljolti myös biologiassa. Toisin kuin Duttonin kirjan nimi antaa ymmärtää, Oulussa tapahtuneet raiskaukset eivät ole varsinaisesti vaiettuja. Niitä on uutisina kyllä käsitelty paljonkin. Sen sijaan syiden ja varsinkin geenien osuuden käsittely on jäänyt vähemmälle. Perimän vaikutus ihmisiin taitaa olla tabu muutenkin. Tätä tabua Dutton on rikkonut ja saanut tuta seurauksia.

Teoksessaan Edward Dutton pyrkii tieteelliseen otteeseen ja onnistuukin siinä viitatessaan useisiin tutkimuksiin. Sen sijaan jäsentelyssä olisi jonkin verran selkeyttämisen varaa. Myös kieliasusta löytyy hiottavaa (mikä voi johtua myös käännöksestä) mutta varsinkin sanavalinnoista osa särähtää korvaan eivätkä sovi tieteelliseen tekstiin. Puhekieliset ja latautuneet ilmaukset kuten ”suvakki” tai ”morsmaikku” heikentävät kerrontaa eivätkä lisää teoksen sanoman uskottavuutta niiden silmissä, jotka lähtökohtaisesti suhtautuvat aiheeseen epäillen.

Tieteellisissä tutkimuksissa ihanteena pidetään puolueettomuutta. Aivan puolueetonta vaikutelmaa Edward Dutton ei kuitenkaan anna eikä taida edes pyrkiä siihen, sillä tekstissään hän käyttää edellä mainittuja hyvin arvolatautuneita sanoja ja esittää myös omia toivomuksiaan kehityksen suunnasta. Toisaalta yhtä lailla häntä arvostelleet tahot ovat sitoutuneita tiettyihin arvoihin. Muun muassa AntroBlogi-niminen julkaisu on väittänyt että Duttonin päättely ei ole tämänhetkisen antropologian mukaista ja tekee hallaa tieteenalalle. Samainen julkaisu lisää heti perään, että puhe monikulttuurisuudesta uhkana demonisoi osaa ihmisistä. Kyseinen arvostelijataho on siis itse sitoutunut tiettyihin arvoihin ja myöntää sen suoraan. ”Antropologien tehtävä ei tieteenalan yhteisymmärryksen mukaan ole ottaa vallitsevia stereotypioita vakavasti tai voimistaa niitä, vaan tarkastella kriittisesti näitä käsityksiä ja niiden yhteyksiä valtarakenteisiin”, esittää AntroBlogi. Tällainen kritiikki kertoo enemmän arvostelijasta itsestään. Oikean tieteen tehtävähän pitäisi olla pyrkimys esittää maailma sellaisena kuin se on. Jos se totuuden sijaan nostaa tavoitteeksi jonkin yhteiskunnallisen kehityksen ajamisen, vaikka tasa-arvon, lakkaa se olemasta tiedettä ja muuttuu aktivismiksi. Duttonilla sentään on puolellaan genetiikkaan perustuvaa tutkimusta. Jos tiedettä halutaan tehdä, painopisteen tulisi olla sen kaltaisissa asioissa.

Joka tapauksessa kaikki maahanmuuttoa ja biologisia eroja käsittelevät teokset ovat väistämättä poliittisia, sillä Oulussakin tapahtuneet raiskaukset ovat niin ilmeisesti seurausta tietynlaisista poliittisista päätöksistä. Täydellisen puolueettomuuden vaatimus on varmasti mahdoton toteuttaa. Joka tapauksessa Edward Duttonin teos (ja toisaalta sen kritiikkikin) ovat hyvä avaus ihmisten ja kansojen geneettisistä eroista, mahdollisesta kansanluonteesta ja siitä millaisia asioita ne tuottavat joutuessaan tekemisiin toistensa kanssa. Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu. Samalla ulkomaalaisen näkemys suomalaisesta kansasta ja luonteesta on aina kiinnostavaa luettavaa. Duttonin kirjaa voin suositella kaikille meille jotka olemme kiinnostuneita ulkopuolisten mielipiteistä. Samalla kirja on opetus siitä, millaisia ja haitallisia ja heikentäviä ominaisuuksia tällaiseen kiinnostukseen liittyy.

  • 102
    Shares