Kolumnit

Miten kaukonäköinen G. Orwell olikaan!

Uuden Suomen tämänpäiväisen artikkelin mukaan yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä on käynnistämässä oululaisen kaupunginvaltuutettu Sebastian Tynkkysen (ps) kunnallisvaalikampanjasta poliisitutkinnan sen väitetyn rasistisuuden johdosta. On syytä muistaa, että vaikka se epäilemättä viranhaltija Pimiää kismittääkin, ei Suomen rikoslaki, jota poliisin tulee tutkintatyössään noudattaa, tunne rasistista rikosta sellaisenaan.

Huomauttaminen siitä, ettei laki tunne rasistista rikosta vaan rasistisen motiivin toisen tuomion koventamisen perusteena, ei tarkoita sitä, että niin kauan, kun jokin lainkohta ei eksplisiittisesti määrätynlaista toimintaa sanktioi, sitä olisi hyväksyttävää jatkaa. Ongelma on rasismin nykymääritelmä, joka venyy ja paukkuu yli kaikkein lainkuuliaisimmankin kansalaisen käsityskyvyn, ja jonka kontekstia Pimiä mielellään laventaa:

    ”–Siinä [Tynkkysen Facebook-julkaisussa] pyydettiin esimerkiksi ihmisiä ilmoittamaan, miten maahanmuutto vaikutti heidän turvallisuuteensa. Sitten hän julkaisi erilaisia kertomuksia ilman tarkempia lähdetietoja. Kukaan ei voinut tietää, ovatko ne keksittyjä vai pitävätkö ne paikkansa. Mielestäni siinä haettiin selvää vastakkainasettelua, Pimiä moittii.”

Maahanmuuttajat eivät edelleenkään ole etninen ryhmä, joiden käsittely keskustelussa voisi missään tapauksessa olla rasistista. Etniset ryhmät itsessään, sellaisinaan, ovat asia erikseen. Toisaalta verkko on väärällään kertomuksia kantasuomalaisten rasistisista teoista, joita ei ole varustettu silminnäkijähavaintoja tai -kertomuksia kummemmilla lähdetiedoilla.

Toisaalta: kuinka kattavaa todistusaineistoa kansalaisilta sitten pitäisi edellyttää, jotta asiat voitaisiin ottaa vakavasti? Askel vielä pidemmälle kohti ilmianto- ja valvontayhteiskuntaa, jossa jokaisella on rintapielessä pieni kamera sekä mikrofoni taltioimassa arjen kohtaamisia, jotta kaikki mahdolliset epäkohdat tallentuisivat yhdenvertaisuusvaltuutetulle?

Pimiä perussuomalaisille lähettämästään myllykirjeestä Uudelle Suomelle:

    ”–Lähetimme perussuomalaisille yhden kirjeen, jossa oli kolmen ehdokkaan viestejä. Niitä viestejä oli useampia ja pyysimme puoluetta huolehtimaan, että puolue ryhtyy toimenpiteisiin, sanoo Pimiä.

    –Emme koskaan saaneet perussuomalaisilta tietoa yhteyshenkilöstä, emmekä koskaan saaneet mitään vastausta tähän viestiimme. Minulla ei myöskään ole tietoa siitä, onko puolueessa ryhdytty toimenpiteisiin, hän jatkaa.”

Jospa onkin niin, että perussuomalaiset puolueena on paremmin tietoinen nykyisestä rikoslaista kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä, eikä näe tarvetta hänen edellyttämiinsä toimenpiteisiin – mitä ikinä niiden sitten olisikaan tässä tapauksessa pitänyt olla –, koska mitään lainkohtaa ei yksinkertaisesti ole rikottu.

Tynkkynen ei myöskään ole rikosoikeudellisessa vastuussa siitä, mitä hän on julkaissut tiedonvälitystarkoituksessa muiden kirjoittamina kokemuksina maahanmuuttajien vaikutuksesta heidän turvallisuuteensa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun viraston lähettämä kirje ei ole mahtikäsky, jolla sanellaan poliittisten ryhmien toimintaa, kuten niiden sisäistä kurinpitoa, joka on säännönmukaisesti ollut perussuomalaisten osalta kunkin vaatimuksia esittäneen tahon mielestä riittämätöntä.

Brittiläiskirjailija George Orwellin sekä ”orwellilaisuuden” käyttäminen vertauskuvana on kokenut lähimenneisyydessä lähestulkoon yhtä suuren inflaation kuin rasismi käsitteenä, mutta tässä tapauksessa se ei ole lainkaan kaukaa haettua. Vihapuhealgoritmi tarkoittanee Uuden Suomen artikkelin perusteella ennalta koottua sanastoa, jonka esiintyminen verkkokirjoituksissa riittäisi täyttämään vihapuheen määritelmän.

Nyt ei puhuta yhä ja edelleen oikeassa kontekstissa käyttökelpoisten, mutta vihapuhehysteerikkojen premisseihin nähden soveltamiskelvottomien rikosnimikkeiden, kuten kunnianloukkauksen tai herjaamisen julkisesta levittämisestä vaan puhtaasti sananvapauden piiriin kuuluvasta kansalaiskeskustelusta koskien maahanmuuton aiheuttamia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.

Algoritmin olemassaolo ja tiedostaminen itsessään luovat oivallisen kasvualustan orwellilaiselle uuskielelle, eli kiertoilmaisuille koskien niitä teemoja, mitkä toiset kokevat epämiellyttäviksi. Aihepiiriin liittyviä ongelmia ei poisteta antamalla sakkorangaistuksia epämiellyttäville poliitikoille tai muille sisällöntuottajille, tai takavarikoimalla heiltä työvälineitä, jota tosin ei ole toistaiseksi ehdotettu.

Äärimmäisin käytössä oleva ratkaisu on ehdoton vankeusrangaistus, mutta uskon jokaisen kansalaisen yhdenvertaisuusvaltuutettua myöten ymmärtävän, ettei sellainen ole oikeassa suhteessa itse tekoon, eli bittien syöttämisessä tietoverkkoon. Moisella tiellä Suomi ja sen oikeuslaitos saattaisi joutua jälleen kerran Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT:n eteen.

Itse kukin voi pohdiskella sitä, mitä se tekisi maamme kansainväliselle imagolle, jota niin kovin pyritään vaalimaan.

Uuden Suomen artikkeliin palatakseni yhdenvertaisuusvaltuutetun agendasta paistaa tarkoituksen pyhittäminen keinolla millä hyvänsä, kuten mielipidejahtiin valjastetulla tekoälyllä:

    ”–Meidän mielestä se oli vasta ensivaiheen versio. Saimme tuhansia viestejä ja niistä löytyi parikymmentä viestiä, jotka meidän mielestämme olivat vihapuhetta. Mutta se on hyvä ajatus ja idea jatkon kannalta. Tässä vaiheessa ne viestit, joiden tiimoilta olimme yhteydessä, tulivat osin vastaan muutenkin, Pimiä sanoo.”

Kuinka paljon tärkeämmäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu itsensä virassaan kokee, jos saa tarkasteluvälinä x kaivettua jostain internetin lokaviemäristä, kuten nimeltä mainitulta Suomi24-palstalta tai sen laudalta lyövältä (pun intended) Ylilaudalta kourallisen enemmän anonyymisti esitettyä törkyä kauhisteltavakseen kuin joskus muulloin?

Siispä varo, kansalaiskeskustelija tai poliitikko. Algoritmi saattaa jo olla kintereilläsi!

Tilaa
Ilmoita
guest
0 Kommenttia
Palautteet
Näytä kaikki kommentit

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa